Dyyni (romaani)

Dyyni 1-3
Dune
Alkuperäisteos
Kirjailija	Frank Herbert
Kansitaiteilija	John Schoenherr
Kieli	englanti
Genre	sci-fi
Kustantaja	Chilton Books
Julkaistu	1965
Ulkoasu	sidottu
Sivumäärä	412
Suomennos
Suomentaja	Anja Toivonen
Kustantaja	WSOY
Julkaistu	1982–1983
Ulkoasu	sidottu
Sivumäärä	280, 251, 262
ISBN	951-0-11376-X, 951-0-11575-4 ja 951-0-11994-6
Sarja: Dyyni
Seuraava	Dyynin Messias
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Dyyni on Frank Herbertin kirjoittama yhdysvaltalainen tieteisromaani vuodelta 1965. Se voitti parhaan tieteisromaanin Hugo- ja Nebula-palkinnon. Romaanin ensimmäinen ja lyhyempi versio ilmestyi jatkoromaanina Analog Magazine -lehdessä 1963–1965 nimillä ”Dune World” ja ”The Prophet of Dune”.

Dyyniä pidetään yhtenä tieteiskirjallisuuden klassikoista ja romaanisarjan parhaimpana osana. Se on innoittanut myös useita muita scifi-teoksia. Esimerkiksi aavikkoplaneetta Arrakis on ollut esikuvana Tähtien sodan Tatooine-planeetalle.

Frank Herbert kirjoitti romaanille viisi jatko-osaa ja hänen kuolemansa jälkeen hänen poikansa Brian Herbert yhdessä Kevin J. Andersonin kanssa ovat jatkaneet romaanisarjaa.

Romaanin taustaa

Frank Herbert kirjoitti Dyyniä kuusi vuotta. Kirjan pohja-ajatuksena oli Frank Herbertin suunnittelema, mutta tuolloin julkaisemattomaksi jäänyt artikkeli They Stopped the Moving Sands, jossa hiekkadyyni pysäytettiin sitovan kasvillisuuden avulla. Artikkeli julkaistiin vasta 2005 kokoelmassa Road To Dune. Herbert kirjoitti Dyynin ensin Analog-lehteä varten ja muunnellun version kirjaksi. 1960-luvulla USA:ssa monet suuret kustantajat eivät kuitenkaan suostuneet julkaisemaan Dyyniä. Dyyni voitti Nebula-palkinnon vuonna 1965 ja seuraavana vuonna Hugo-palkinnon. Vaikka teosta kiiteltiin, se ei ollut järin suuri myyntimenestys tieteisromaaniksi.

Dyynissä tulee esille kirjailijan tekninen kekseliäisyys, mutta teoksessa kuvataan silti pääosin ihmiseen liittyviä ilmiöitä. Herbertillä on Dyynissä kyky koota lukemattomista eri elementeistä uskottavan tuntuinen mielikuvitusmaailma, jossa uskonnolla, parapsykologialla ja mystiikallakin on osansa. Herbertin luoman maailman tarkkuus ja yksityiskohtaisuus oli aikoinaan omaa luokkaansa, ja sitä verrattiin suosittuun fantasiakirjaan Taru sormusten herrasta. Juoni on mutkikas ja taidokkaasti rakennettu, ja käyttää hyväkseen mytologiaa ja historiaa. Galaktisen imperiumin rakenne muistuttaa muinaista Roomaa ja keskiajan feodaaliyhteiskuntia. Dyyni oli ensimmäisiä^lähde? scifi-romaaneja, joissa teknisten ja tieteellisten ideoiden lisäksi oli hyvin toimiva juoni ja vahvat henkilöhahmot. Tekniikka ei ole pääosassa, mitä selitetään ihmisten muinaisella jihadilla tekoälyjä vastaan. Tietokoneiden paikan ottavat neuvonantajina toimivat, samalla loogisuudella ja tehokkuudella ajattelevat ihmiset.

Vastaanotto

Herbert esittää Dyynissä monien tieteenalojen popularoisoituja tuloksia. Dyyni-kirjasarja olikin ensimmäisiä tieteiskirjoja, joissa käsiteltiin ekologiaa ja ihmisen selviytymistä ankarassa ympäristössä, aavikoituneella Arrakis-planeetalla. Kirjassa tulevat esille uskonnon, politiikan ja vallan kietoutuminen toisiinsa, vallan keskittyminen, salaliitot ja poliittinen juonittelu.

Helsingin Sanomien arvostelijan Vesa Sirénin mukaan teoksessa kiinnittävät huomiota ilmestymisajankohtaan liittyvät yksityiskohdat. Näitä ovat 60-luvun huumekulttuurista muistuttava ”rohto” sekä läntisiä ja itäisiä uskontoja yhdistelevät tahattoman koomiset termit. ”Pohjimmiltaan Herbertin maailmoja syleilevä, paatoksellinen teksti on kuitenkin raamatullista ja sietämättömän patriarkaalista: teoksen tärkeimmät naishahmot ovat joko pelottavia noitia, uskollisia jalkavaimoja tai molempia.” Kirjaa on myös arvosteltu liian mustavalkoisesta hyvän ja pahan taistelusta. Lisäksi teoksen kieli sortuu välillä kömpelyyteen ja sisällyksettömään monimutkaisuuteen.

Muut Dyyni-romaanit

Pääartikkeli: Dyyni (kirjasarja)

Sovitukset

Dyyni (1984)

Dyyni-elokuvan 1984 version juliste

Pääartikkeli: Dyyni (elokuva)

David Lynch ohjasi ja käsikirjoitti ensimmäisen Dyyniin perustuvan elokuvan 1984. Pääosassa oli Kyle MacLachlan. Popmuusikko Sting oli sivuroolissa.

Dyyni-minisarja (2000)

John Harrison ohjasi ja käsikirjoitti 3-osaisen Frank Herbert's Dune minisarjan 2000. Pääosissa olivat William Hurt ja Alec Newman. Tätä seurasi vuonna 2003 sarja Frank Herbert's Children of Dune, joka yhdisteli tarinassaan osia kirjoista Dyynin messias sekä Children of Dune.

Uusi elokuvasovitus

Denis Villeneuven ohjaama elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2021.

Videopelit

Romaaniin perustuen on kehitetty useita videopelejä, joista ensimmäinen on vuonna 1992 julkaistu Dune.

Suomennokset

Romaani ilmestyi suomeksi kolmessa osassa. Sen suomensi Anja Toivonen ja 2. painoksen suomennoksen tarkasti Ari Koskinen.

• Herbert, Frank: Dyyni. Ensimmäinen osa: Dyyni. (Dune, 1965.) Sci-fi-sarja. 2. painos 1984. Suomentanut Anja Toivonen. Suomennoksen tarkistanut Ari Koskinen. Helsinki: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11376-X.
• Herbert, Frank: Dyyni. Toinen osa: Muad’Dib. (Dune, 1965.) Sci-fi-sarja. 2. painos 1984. Suomentanut Anja Toivonen. Suomennoksen tarkistanut Ari Koskinen. Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11575-4.
• Herbert, Frank: Dyyni. Kolmas osa: Profeetta. (Dune, 1965.) Sci-fi-sarja. 2. painos 1984. Suomentanut Anja Toivonen. Suomennoksen tarkistanut Ari Koskinen. Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11994-6.

Lähteet

• Been There and Dune It UGO.com. 30.8.2007. Arkistoitu 28.3.2008. (englanniksi)
• Harris, James Wallace: The Classics of Science Fiction classics.jameswallaceharris.com. Viitattu 24.08.2009. (englanniksi)
• Hinkkanen, Juhani (toim.): Science fiction. Helsinki: Kirjastopalvelu, 1990.
• Frank Herbert, Brian Herbert ja Kevin J. Anderson: Road to Dune. Tor Books, 2005. (englanniksi)
• Siegel, Tatiana: Berg to Direct ”Dune” for Paramount Variety. 17.3.2008. Viitattu 3.1.2010. (englanniksi)
• Sperling, Nicole: ”Dune” remake back on track with director Pierre Morel Entertainment Weekly. 4.1.2010. Viitattu 3.1.2010. (englanniksi)