Durand de la Penne -luokka
| Durand de la Penne -luokka | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 5 400 t (kuormattu) |
| Pituus | 147,7 m |
| Leveys | 16,1 m |
| Syväys | 5 m |
| Koneteho | 55 000 hv |
| Nopeus | 32 solmua |
| Miehistöä | 380 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
1 x Otobreda 127 mm tykkiä 3 x OTO Melara 76/62 mm Super Rapid 4 x OTOMAT Mk2 -merimaaliohjusta 4 x Milas-sukellusveneidentorjuntaohjusta 6 x 324 mm torpedoputkea WASS B515/3 2 x helikopteria |
| Ilmatorjunta | 1 x 8- Selenia Aspide -ohjuksen Albatross-ilmatorjuntaohjusten laukaisualusta |
Durand de la Penne -luokka on Italian laivaston kahden ohjushävittäjän muodostama alusluokka. Ne ovat 5 000 tonnin monikäyttöisiä aluksia, jotka kykenevät suojaamaan laivasto-osastoja ja saattueita ilmahyökkäyksiltä, taistelemaan sekä sukellusveneitä että pinta-aluksia vastaan, tukemaan maihinnousuja sekä tulittamaan maamaaleja.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alenia Marconi Systemsin (nykyinen Selex Sistemi Integrati) IPN 20 komento- ja hallintajärjestelmä kerää tietoja aluksen laitteilta sekä viesti- ja dataverkosta luoden ja ylläpitäen taktista tilannekuvaa. Elmer-viestijärjestelmän Link 11 ja Link 14 tuki mahdollistaa satelliittiyhteydet.[1]
Selex Sistemi Integratin asejärjestelmienhallintajärjestelmä NA 30 (Dardo E) sisältää infrapunakameran ja laseretäisyysmittarin sekä Selex RTN 30X tulenjohtotutkan.[1]
Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksilla oli valmistuessaan merimaalien torjuntaan 140 kilometrin kantaman omaavat MBDA:n OTOMAT Mk2 -ohjukset, joiden taistelukärkenä on 210 kg räjähdepanos. Neljä kahden ohjuksen laukaisualustaa on asennettu ohjuskannelle kahden tutkamaston väliin. Ohjukset on vaihdettu modernisoitaessa MBDA Teseo Mk2/A -ohjuksiin.[1]
MBDA on toimittanut aluksille myös Albatros Mk2 keskipitkänmatkan ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, joka on asennetti tykkikannelle välittömästi etukannen tykkitornin taakse. Järjestelmään kuuluu Aspide-ohjukset maalien tuhoamisen jopa 15 kilometrin etäisyydeltä. Aluksilla on myös Raytheonin SM-2MR Tartar GMLS Mk13 -ohjusjärjestelmä, jonka kantama on 70 kilometriä. Sukelusveneidentorjuntaan on MBDA MILAS-järjestelmä.[1]
Aluksen pääkannen tykkinä on OTO Melaran 127 millimetrin 54 pituuskaliiperin ase, joka ampuu 32 kilogramman kranaatteja jopa 15 kilometrin päähän. Tykin maksimi tulinopeus on 45 laukausta minuutissa. Lisäksi aluksella on kolme OTO Melaran 76 millimetrin 62 pituuskaliiperin Super Rapide -tykkiä, jotka kykenevät ampumaan kuuden kilogramman kranaatin 15 kilometriin tulinopeuden ollessa 120 laukausta minuutissa.[1]
Aluksella on myös kaksi Whitehead Alenian B515 torpedojärjestelmää, joissa kummassakin on kolme B515 torpedoputkea. Aluksilla on Eurotorpin MU90 Impact -torpedot sekä MILAS sukellusveneentorjuntaheitin. Torpedon kantama maksiminopeudella on kaksitoista kilometriä ja miniminopeudella jopa 25 kilometriä.[1]
Lisäksi aluksilla on helikopterikansi sekä hangaaritilat kahdelle helikopterille kuten Agusta Bell AB212, Sea King SH-3D tai EH-101.[1]
Elektroniikkajärjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen Elettronican toimittamiin omasuojajärjestelmiin kuuluvat Sagem Défense Sécuritén (aiemmin EADS Defence & Electronics) Sagaie-soihdunheittimet, SLQ-25 Nixie -torpedojen torjuntajärjestelmä sekä SLQ-732 Nettuno -tutkavaroittimen vastaanotin ja häirintälähetin[1]
Turkajärjestelmiin sisältyvät Raytheonin SPS-52C E-alueen 3D kaukoilmavalvontatutka, Selexin MM/SPS-774 (RAN-10S) F-alueen ilma- ja merivalvontatutka, Selexin MM/SPS-768 D-alueen ilmavalvontatutka, Selexin (aiemmin Galileo Avionican) MM/SPS-702 I-alueen merivalvontatutka, NA 30 -järjestelmän neljä Selexin I- ja J-alueen tulenjohtotutkaa, ilmatorjuntaohjusjärjestelmien kaksi Raytheonin G- ja I-alueen AN/SPG-51D tulenjohtotutkaa sekä Selexin MM/SPN-748 I-alueen merenkulkututka.[1]
Aluksen runkoon on asennettu Raytheonin DE 1167 keskitaajuusalueen aktiivikaikuluotain sekä tulenjohtotoimintaa varten DE 1167 VDS-kaikuluotain.[1]
Propulsiojärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen propulsiojärjestelmä on niin kutsuttu CODOG (engl. COmbined Diesel Or Gas), jossa kaksi Fiat/GE LM 2500 -kaasuturbiinia mahdollistavat yhteensä 40,3 megawatin tehon. Kaksi GMT BL 230.20 DVM -dieselmoottoria mahdollistavat kumpikin 9,3 megawattia.[1]
Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luokkaan piti kuulua neljä alusta, mutta jälkimmäinen pari siirrettiin Orrizonte-luokkaan.
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| Luigi Durand de la Penne | Fincantieri Riva Trigoso | 1988 | 20. lokakuuta 1989 | 18. maaliskuuta 1993 | |
| Francesco Mimbelli | Fincantieri Riva Trigoso | 1989 | 13. huhtikuuta 1991 | 18. lokakuuta 1993 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gardiner, Robert s. 208
| Edeltäjä: Audace-luokka – Seuraaja: Andrea Doria -luokka |