DuckTales: The Quest for Gold

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
DuckTales: The Quest for Gold
Kehittäjä Incredible Technologies
Sierra On-Line
Julkaisija Disney Interactive Studios
Tuottaja David Mullich
Suunnittelija David Mullich
Julkaistu 1990
Lajityyppi Toiminta, tasohyppely
Pelimuoto Yksinpeli
Alusta Amiga
Apple II
Commodore 64
DOS
Windows
Mac OS 8
Jakelumuoto Levyke
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla
Kulta-Into Pii toteaa: ”Olen kyllästynyt olemaan maailman toiseksi rikkain ankka!”

DuckTales: The Quest for Gold on Incredible Technologiesin kehittämä ja Walt Disney Computer Softwaren vuonna 1990 julkaisema peli Amiga-, Apple II-, Commodore 64- ja DOS-alustoille. Pelissä Kulta-Into Pii haastaa Roope Ankan kilpailuun, jossa nähdään, kumpi heistä on maailman rikkain ankka. Pelillä ei ole juurikaan yhteyttä Capcomin 1989 julkaisemaan Duck Tales -tasohyppelyyn, vaan se poikkeaa siitä hyvin paljon. Monet pelin kohteet ja aarteet ovat suoraan Ankronikka-televisiosarjasta.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Duck Tales: The Quest for Gold -pelissä tarkoituksena on kilpailla 30 päivän ajan Roope Ankan roolissa Kulta-Into Piitä vastaan, joka haastaa pelin alussa Roopen kisaan maailman rikkaimman ankan tittelistä. Pelin voittaa se joka saa kerättyä eniten aarteita monilta paikoilta ympäri maapallon 30 päivän kuluessa.

Roopea auttavat pelissä muiden muassa Heimo Huima ja Aku Ankan sisarenpojat, Tupu, Hupu ja Lupu. Roope Ankan konttori toimii päämajana. Konttorinäkymästä voi valita kohteen josta lähteä etsimään aarteita, sijoittaa pörssiin tai hypätä rahasäiliöön etsimään arvokkaita kolikoita.

Pelissä liikutaan Heimo Huiman kyydissä lentäen kuviteltuihin kohteisiin ympäri maapallon ja suoritetaan siellä tasohyppely- tai muita tehtäviä, esimerkiksi kuvataan kameralla harvinaisia viidakon eläimiä, seikkaillaan luolastossa, kiivetään ylös kalliota tai hypitään viidakossa. Luolastokentät koostuvat labyrintistä, jossa pyritään kulkemaan kartan avulla ja välttämään muumiota ja putoamista kuiluihin.

Luolastokentät ovat haastavimpia, mutta aarteet ovat niissä puolestaan arvokkaimpia. Valokuvaustehtävissä otetaan kuvia harvinaisista viidakkoeläimistä, kuten vaaleanpunaisista elefanteista, Roopen kotiapulaisen Selma Taatelin tyttärentyttären Tepan roolissa. Kalliokiipeily ja viidakkoseikkailu ovat lähinnä tasohyppelyä ja ne suoritetaan Tupun, Hupun ja Lupun roolissa. Yrityksiä niissä on yhtä monta kuin Akun veljenpoikiakin.

Lentomatkoilla kohteisiin yritetään väistää matkan varrella olevia esteitä, esimerkiksi Karhukoplan taivaasta pudottamia pianoja. Mikäli lentomatka päättyy ennenaikaisesti tai laskeutuminen kohteen lentokentälle ei onnistu, menettää pelaaja rahaa ja lentokoneen korjaamiseen kuluu Pelle Pelottomalta muutamia arvokkaita päiviä.

Omaisuutta voi kerätä myös hyppimällä Roope Ankkana rahasäiliöön sen toivossa että sieltä löytyisi arvokas kolikko tai sijoittamalla rahaa pörssiin. Pörssiin voi sijoittaa suoritetuista tehtävistä ansaittua rahaa.

Pelin kuluessa myös Kulta-Into Pii kiertelee ympäri maapallon ja keräilee omaisuutta. Lopussa maailman rikkaimmaksi ankaksi selviytyy se kumpi on kerännyt 30 päivän aikana enemmän omaisuutta.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Aarteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs aarre pelissä on bombastium. Pelle Peloton voi rakentaa siitä kaukosiirtimen ja pelaaja voi hypätä Roopen konttorista suoraan tehtäviin lentämättä kohteisiin. Laite ei välttämättä aina toimi oikein ja se voi kiidättää pelaajan satunnaisiin paikkoihin.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikrobitin Mika Meskanen antoi pelin Amiga-versiolle 86 pistettä sadasta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mikrobitti 3/1991, sivu 81

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]