Dubrovnikin piiritys
Dubrovnikin piiritys oli Kroatian sotaan liittynyt, loppuvuonna 1991 käyty taistelu Dubrovnikista. Useita kuukausia kestäneessä serbien piirityksessä kaupunkia tulitettiin maalta ja mereltä. Yli 80 siviiliä kuoli ja yli 500 rakennusta tuhoutui. Tulitus kesti lokakuun alusta joulukuuhun 1991.[1]
Kaupunki saarretaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Välitön syy Dubrovnikin saartoon oli Kroatian suorittama serbien valvoman Jugoslavian kansanarmeijan kasarmien saarto Kroatiassa. Dubrovnikin piirityksen tarkoitus lienee ollut kostaa historialliselle Ragusan tasavallalle ja saada pala Adrianmeren rannikkoa. Serbiakateemikkojen miestä Dalmatian asukkaat olivat katolilaistuneita serbejä, eivät kroaatteja. Paikalliset asukkaat eivät kannattaneet näitä ajatuksia. Alueella ei asunut erityisen paljon serbejä eikä siellä ollut sotilaskohteita, vaan pelkästään Unescon suojelemia vanhoja rakennuksia.[2]
.jpg)
.jpg)
Dubrovnikin ympäristö joutui serbien saartamaksi syksyllä 1991. Kaupungin ympäristössä taisteltiin syyskuun viimeisinä päivinä. Serbit ja montenegrolaiset aloittivat operaatiot Konavlessa ja Dubrovnikin ympäristössä 1. lokakuuta[3] maalla ja merellä[2]. Kaupunki saarrettiin vielä saman päivän aikana. Jugoslavian laivasto saarsi Bosnia-Hertsegovinan läheistä rannikkoa Neumiin asti. Armeija eteni yllätyshyökkäyksen jälkeen nopeasti, vastassaan vain kourallinen vähin asein varustettuja Kroatian kansalliskaartin sotilaita. Serbien joukot polttivat ja ryöstivät vaurasta Konavlen aluetta[2].
Ilmahyökkäyksen seurauksena kaupungin veden ja sähkön jakelu katkesivat.[4] Hyökkääjät alkoivat tulittaa kaupunkia harvakseltaan, ja kahdessa viikossa serbit olivat vallaneet kaupungin ympäristöstä suuria alueita ja saaneet pitävän saartorenkaan. Armeija asettui hyviin asemiin vuorille pohjoiseen ja itään Dubrovnikista, jossa ei ollut merkittävää puolustusta.
Jugoslavian merivoimat saartoivat kaupungin Adrianmereltä päin. Kaupunkia pommitettiin tykistöllä ja kranaatinheittimillä ensimmäisen kerran rajusti 6. lokakuuta. Sotilaallista perustetta tälle ei ollut. Alussa liittoarmeijan tiedottaja, eversti Milan Gvero kiisti väitteet Dubrovnikin tulittamisesta raskain asein ja väitti savun tulevan siitä, kun kroaatit polttavat siellä vanhoja autonrenkaita[2].
Jugoslavian armeija ei kuitenkaan yrittänyt hyökätä kaupunkiin.
Pommitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jugoslavian armeijaa Dubrovnikin seuduilla komensi kenraaliluutnantti Pavle Strugar. Hän johti liittoarmeijan toista operationaalista ryhmää, joka johti Dubrovnikin operaatiota, johon otti osaa noin 7 500–20 000 miestä. Jugoslavian laivastoa johti vara-amiraali Miodrag Jokić.[3]
Serbit kaappasivat 15. lokakuuta Cavtatin kylän, jonka väkeä pakeni moottoriveneillä Dubrovnikiin[2].
Lähimmillään serbit olivat alle kilometrin päässä kaupungista ja heidän asemansa olivat ympäristön korkeilla vuorenhuipuilla. Kaupungin ajoittainen pommittaminen kranaateilla jatkui 24. lokakuuta asti.lähde? Lyhyen tulitauon jälkeen pommitus alkoi uudelleen 30. lokakuuta.[3] Öisin kroaattikommandot toimittivat pikaveneillä tarvikkeita kaupunkiin.
Serbit eivät uskaltaneet hyökätä kaupunkiin, jota puolusti pieni määrä kroaattisotilaita. Kaupunkia ei kyetty evakuoimaan, ja asukkaat koettivat piiloutua kellareihin suojaan. Vesi, sähkö ja ruoka olivat lopussa. Armeija upotti veneet ja huvipurret. Kroaattipresidentti Stipe Mesicin lähettämä Libertas-saattue onnistui lopulta murtautumaan merisaarron läpi ja päästä Dubrovnikiin, sekä tuoda kaupungista muutamia pakolaisia.[2]
Rajuin Dubrovnikin pommitus tapahtui 6. joulukuuta Pyhän Nikolaoksen päivänä, jolloin kuoli 13 ihmistä. Tulitus alkoi kello 5.48, jolloin Dubrovnikin vanhaankaupunkiin alettiin ampua 82-millimetrisiä raketteja. Kaikkiaan niitä osui kaupunkiin 280. Lisäksi kaupunkiin osui 364 kappaletta 120-millimetrisiä kranaatteja. Raskas tulitus jatkui kello 11.30 asti. Suurinta tuhoa kranaatit tekivät vanhankaupungin luoteisosassa.[4] Tulitusten lähtöpaikat olivat Bosankan, Prgatin ja Zarkovican suunnassa idässä. Lokakuun ja marraskuun pommitusten aiheuttamat tuhot olivat huomattavasti vähäisempiä kuin tulitus 6. joulukuuta.
Neuvottelut saarron purkamiseksi aloitettiin 15. lokakuuta 1991 ja sopimus saatiin aikaan 5. joulukuuta, mutta merisaarrosta vastaava vara-amiraali Jokić allekirjoitti sen vasta 7. joulukuuta. Tulitus jatkui ainakin 8. joulukuuta asti. Tästä syytetään muiden lisäksi Jugoslavian armeijan ”Ramboksi” kutsuttua upseeria Vladimir Kovačevićia.lähde? Kaupunki pysyi saarrettuna 12. toukokuuta 1992 asti,[3], jonka jälkeen kroaattien joukot työnsivät saartajat vaihe vaiheelta pois kaupungin läheltä. Dubrovnikin vanhaakaupunkia tulitettiin vielä toukokuussa ja kesäkuussa 1992. Jugoslavian armeija vetäytyi Dubrovnikin/Konavlen alueelta vasta lokakuussa 1992. Kaupunkia uhkasivat serbien hyökkäykset vielä vuoteen 1995 asti.lähde?
Piirityksessä kuoli 82–88 kroatialaissiviiliä. Suurin osa kuolonuhreista on ajalta ennen Pyhän Nikolaoksen päivän pommituksia, jotka puolestaan tuhosivat eniten rakennuksia.[4] Institute for the Protection of Cultural Monumentsin suorittaman tutkimuksen mukaan Dubrovnikin vanhankaupungin rakennuksista melkein 70 prosenttia kärsi pommituksissa. Yhdeksän rakennusta tuhoutui kokonaan tulipalossa.[5] Dubrovnikin saarto aiheutti historiallisesti arvokkaan kaupungin tuhoamisen takia serbien maineen alenemista.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fenrick, William J.: Annex XI.A: The battle of Dubrovnik and the law of armed conflict 28.12.1994. United Nations. Arkistoitu 24.3.2012. Viitattu 29.1.2013. (englanniksi)
- Pavlović, Srđa: Reckoning: The 1991 Siege of Dubrovnik and the Consequences of the “War for Peace. Space of Identity, 2005, 5. vsk, nro 1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.1.2013. (englanniksi)
- Marita Vihervuori: Tervetuloa helvettiin: välähdyksiä Jugoslavian perintösodasta, Otava 1999,ISBN 951-116-390-6
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Most wanted: 'The Dubrovnik Four' BBC
- ↑ a b c d e f Vihervuori, s. 215–217.
- ↑ a b c d Pavlović.lähde tarkemmin?
- ↑ a b c Fenrick.lähde tarkemmin?
- ↑ Full Contents of the Dubrovnik Indictment made Public. 2.10.2001. International Criminal Tribunal for the former Yugoslavia. Viitattu 29.1.2013. (englanniksi)lähde tarkemmin?
|
