Doug Gilmour

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Doug Gilmour
Henkilötiedot
Syntynyt25. kesäkuuta 1963 (ikä 60)
Kingston, Ontario
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 178 cm
Paino 79 kg
Seura
Seura Kingston Frontenacs
Sarja OHL
Tehtävä President of Hockey Operations
Pelaajaura
Pääsarjaura 1983–2003
Seurat St. Louis Blues
Calgary Flames
Toronto Maple Leafs
Rapperswil-Jona Lakers
New Jersey Devils
Chicago Blackhawks
Buffalo Sabres
Montreal Canadiens
NHL-varaus 134. varaus, 1982
St. Louis Blues
Valmennusura
Vuodet 2008–2011
Seurat Kingston Frontenacs
Hockey Hall of Fame

2011

Douglas Robert Gilmour (s. 25. kesäkuuta 1963 Kingston, Ontario, Kanada) on kanadalainen entinen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan keskushyökkääjä. Gilmour valittiin 2011 jääkiekon Hall of Fameen.

Juniorivuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gilmourin ura alkoi OHL:ssä Cornwall Royalsin joukkueessa kaudella 198081. Hänet tunnettiin tällöin puolustavana hyökkääjänä, jolla oli kuitenkin myös hyökkäyspään taitoja. Gilmourin koko (177 cm/68 kg) kuitenkin oli NHL-kykyjenetsijöiden papereissa pitkä miinus eikä häntä valittu ensimmäisenä vuotena jolloin hän oli valintakelpoinen. Vaikkei Gilmourin koko kolmena Cornwallin vuotena tuosta paljon kasvanut, hänen pistesaldonsa kylläkin – kaudella 1981–82 hänen tehonsa olivat 46+73=119. Cornwall voitti toistamiseen OHL:n Memorial Cupin ja St. Louis Blues valitsi hyökkääjän 7. kierroksella, 134.:ntenä kaiken kaikkiaan. Blues ei kuitenkaan löytänyt Gilmourille käyttöä 1982–83-kaudella ja hän palasi OHL:ään, jonka runkosarjassa hän oli dominoiva, voittaen lopulta Eddie Powers Trophyn runkosarjan parhaana pistemiehenä (70+107=177). Gilmourilla oli myös ennätysmäinen 55 pelin pisteputki ja hänet valittiin liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi.

NHL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blues[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskushyökkääjän fyysiset mitat arveluttivat Bluesin johtoa ja hän oli aloittaa ammattilaisuransa Saksan liigassa, mutta lopulta sai sopimuksen Bluesiin. Hän liittyi joukkueeseen kaksi viikkoa ennen kauden alkua ja sai huomata olevansa keskushyökkääjien nokkimisjärjestyksessä kaukana kärjestä. Pelaajakadon vuoksi "Killer" (valmentaja Brian Sutterin Gilmourille hänen intensiivisyytensä johdosta antama lempinimi) kuitenkin pääsi pelaamaan nelosketjuun puolustavaan rooliin. Kolmen täyden, runsaan 50 tehopisteen Blues-kauden jälkeen Gilmour lihoi, omin sanoin "paisui", jonka jälkeen hän muutti pelityyliään avoimemmaksi ja hyökkäysvoittoisemmaksi. Kauden 1985–86 pudotuspeleissä hän loisti, tehden 19 pelissä 21 pistettä Bluesin pudotessa niukasti Stanley Cupin finaaleista, häviten Calgarylle seitsemännen pelin vieraissa 1–2. Seuraavalla kaudella Gilmour takoi 105 pistettä runkosarjassa ja valittiin Kanadan maajoukkueeseen Kanada Cupiin, jossa hän teki kaksi tärkeää maalia Neuvostoliittoa vastaan. Hänet nimettiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Flames[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin menneen kauden 1987–88 jälkeen (86 pistettä runkosarjassa, 17 pudotuspeleissä) seurasi seksiskandaali – häntä syytettiin seksisuhteesta lastensa 13-vuotiaan hoitajan kanssa. Valamiehistö vapautti Gilmourin, mutta "Killer" kaupattiin Calgary Flamesiin kauden 1988–89 alussa. Calgaryssä hyökkääjän vahva panos sai jatkoa. Gilmour teki kauden 22 pudotuspeleissä 22 pistettä ja johti Flamesin historiansa ensimmäiseen Stanley Cupiin. Hän teki voittomaalin kuudennessa pelissä ja ratkaisevassa pelissä Montrealia vastaan. Kauden 91–92 aikana Gilmourin tyytymättömyys palkkaansa kasvoi siihen pisteeseen, että hän haki välitystuomioistuimen päätöstä asiaan. Palkka nousi jonkin verran, muttei tarpeeksi ja hyökkääjätähti päätti lähteä joukkueesta. Tästä vain muutaman tunnin kuluttua hänet kuitenkin kaupattiin liigan historian suurimmassa, 10 pelaajaa koskevassa kaupassa Toronto Maple Leafsiin.

Maple Leafs[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirron takana oli Leafsien uusi GM (general manager) Cliff Fletcher, joka oli aikaisemmin työskennellyt Flamesissa samassa tehtävässä. Toronton kannattajat saivat vastinetta toiveilleen – kausi 1992–1993 oli menestys ja Gilmour joukkueen tärkein pelaaja. Hän voitti Selke Trophyn eli liigan parhaan puolustavan hyökkääjän palkinnon sekä tuli toiseksi liigan arvokkaimman pelaajan äänestyksessä (Hart Trophy). Tämä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1967 kun Leafs-pelaaja oli voittanut jonkin NHL:n henkilökohtaisista pelaajapalkinnoista. Gilmour pelasi uransa parasta kiekkoa Leafseissa. Hyökkäyspään primus motorina olemisen lisäksi hän pelasi pienikokoiseksi pelaajaksi hyvin fyysistä peliä ja taklasi surutta. 127 tehopistettä tehneelle pelaajalle Selke Trophyn voittaminen oli myös huomattava saavutus. Stanley Cupin ensimmäisellä kierroksella Leafs kaatoi vahvan Detroitin seitsemässä ottelussa. Toisella kierroksella vastaan tuli Gilmourin vanha joukkue Blues. Monet muistavat tästä sarjasta yhden Gilmourin uran näyttävimmistä maaleista hänen pyöriessään väkkärän lailla (tulevan joukkuetoverin) Curtis Josephin maalin takana ennen pyörähdystä maalin eteen tekemään vanhanaikainen spagaattiin venyvän "Cujon" alta. Toronto voitti sarjan seitsemännen ottelun 6–0 ja pääsi välieriin, jossa kuitenkin noutaja tuli Wayne Gretzkyn ja Los Angeles Kingsien muodossa. Leafsien johtaessa sarjaa 3–2, kuudennen pelin jatkoajalla Gretzkyn korkeaa mailaa Gilmourin kasvoihin ei vihelletty. Kings voitti lopulta pelin ja myös seuraavan, romuttaen kanadalaisten haaveet unelmafinaalista Toronto–Montreal. Kun vaahteranlehtifanien suosikki ja joukkueen kapteeni Wendel Clark kaupattiin Quebec Nordiquesiin 1994, Gilmour nimettiin uudeksi kapteeniksi.

Loppu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuden vuoden Toronton-palveluksen kannattajien keskuudessa myös erittäin suosittu "Killer" itse kaupattiin New Jersey Devilsiin 1997 Leafsien alkaessa toteuttaa sukupolvenvaihdosta. Kesällä 1998 hän teki free agent -sopimuksen Chicago Blackhawksien kanssa. Kohtalon käden vaikutuksesta juuri Chicago oli Toronton vastustajana viimeisessä pelissä legendaarisella Maple Leaf Gardensilla. Gilmour teki tuossa Hawksien voittamassa ottelussa maalin ja loppuseremonioiden aikana yleisö osoitti hänelle seisaaltaan suosiotaan vaikka edustikin jo vieraita värejä. Keväällä 2000 Gilmour siirtyi Buffalo Sabresiin, jossa hän vietti muutaman kauden. Tämän jälkeen hänet pestasi free agentinä Leafsien ikuinen kilpailija Canadiens, jonka riveissän hän pelasi hyvän kauden. Carolina Hurricanes kuitenkin lopetti "Habsien" pelit Stanley Cupin toisella kierroksella. Aina parhaimmillaan keväällä olevana pelaajana lähes 40-vuotias Killer teki taas pudotuspeleissä hyvää jälkeä, 10 pistettä 12 pelissä.

Gilmourin huhuttiin jo olevan lopettelemassa kiekkouraansa kun Leafs-kannattajien korviin kantautui hyviä uutisia kauden 2002–03 siirtorajan kynnyksellä – Canadiens kauppasi hyökkääjän Leafsiin, jotta tämä voisi päättää uransa Torontossa. Valitettavasti Gilmour sai polvivamman heti ensimmäisessä pelissään 13. maaliskuuta 2003 ja joutui päättämään uransa ennenaikaisesti. Doug Gilmour ilmoitti virallisesti vetäytymisestään kiekkomaailmasta 8. syyskuuta 2003. Gilmour teki NHL-urallaan 1474 pelissä 450 maalia ja antoi 964 syöttöä eli yhteensä 1 414 tehopistettä.

Palkinnot ja saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1982–83: OHL – valittiin ykköstähdistöjoukkueeseen
  • 1982–83: OHL – Eddie Powers Memorial Trophy (paras pistemies)
  • 1982–83: OHL – Red Tilson Trophy (paras pelaaja)
  • 1988–89: NHL – Stanley Cup Calgary Flamesissä
  • 1988–89: NHL – nopeimmat kaksi alivoimamaalia (4 sekunnin välein), NHL-ennätys
  • 1992–93: NHL – pelasi tähdistöottelussa
  • 1992–93: NHL – Frank J. Selke Trophy (paras puolustava hyökkääjä)
  • 1992–93: NHL – toinen Hart Trophy -äänestyksessä (liigan arvokkain pelaaja)
  • 1992–93: NHL – eniten pisteitä yhdellä kaudella (127), Toronton seuraennätys
  • 1992–93: NHL – eniten syöttöjä yhdellä kaudella (95), Toronton seuraennätys
  • 1992–93: NHL – eniten syöttöjä yhdessä pelissä (6), Toronton seuraennätys
  • 1993–94: NHL – pelasi tähdistöottelussa
  • 2011 Valinta Hall of Fameen.

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1980–81 Cornwall Royals QMJHL 51 12 23 35 35 19 8 13 21 6 JMM 5 0 0 0 0
1981–82 Cornwall Royals OHL 67 46 73 119 42 5 6 9 15 2
1982–83 Cornwall Royals OHL 68 70 107 177 62 8 8 10 18 16 Ykköstähdistö
1983–84 St. Louis Blues NHL 80 25 28 53 57 11 2 9 11 10
1984–85 St. Louis Blues NHL 78 21 36 57 49 3 1 1 2 2
1985–86 St. Louis Blues NHL 74 25 28 53 41 19 9 12 21 25
1986–87 St. Louis Blues NHL 80 42 63 105 58 6 2 2 4 16
1987–88 St. Louis Blues NHL 72 36 50 86 59 10 3 14 17 18 KC 8 2 0 2 4
1988–89 Calgary Flames NHL 72 26 59 85 44 22 11 11 22 20 Stanley Cup
1989–90 Calgary Flames NHL 78 24 67 91 54 6 3 1 4 8 MM 9 1 4 5 18
1990–91 Calgary Flames NHL 78 20 61 81 142 7 1 1 2 0
1991–92 Calgary Flames NHL 38 11 27 38 46
1991–92 Toronto Maple Leafs NHL 40 15 34 49 32 Selke Trophy
1992–93 Toronto Maple Leafs NHL 83 32 95 127 100 21 10 25 35 30
1993–94 Toronto Maple Leafs NHL 83 27 84 111 105 18 6 22 28 42
1994–95 Rapperswil-Jona NLA 9 2 13 15 16
1994–95 Toronto Maple Leafs NHL 44 10 23 33 26 7 0 6 6 6
1995–96 Toronto Maple Leafs NHL 81 32 40 72 77 6 1 7 8 12
1996–97 Toronto Maple Leafs NHL 61 15 45 60 46
1996–97 New Jersey Devils NHL 20 7 15 22 22 10 0 4 4 14
1997–98 New Jersey Devils NHL 63 13 40 53 68 6 5 2 7 4
1998–99 Chicago Blackhawks NHL 72 16 40 56 56
1999–00 Chicago Blackhawks NHL 63 22 34 56 51
1999–00 Buffalo Sabres NHL 11 3 14 17 12 5 0 1 1 0
2000–01 Buffalo Sabres NHL 71 7 31 38 70 13 2 4 6 12
2001–02 Montreal Canadiens NHL 70 10 31 41 48 12 4 6 10 16
2002–03 Montreal Canadiens NHL 61 11 19 30 36
2002–03 Toronto Maple Leafs NHL 1 0 0 0 0
NHL yhteensä 1474 450 964 1414 1299 182 60 128 188 235

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Guy Carbonneau
Frank J. Selke Trophyn voittaja
1993
Seuraaja:
Sergei Fjodorov