Doremi Fasol Latido

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Doremi Fasol Latido
Hawkwind
Studioalbumin Doremi Fasol Latido kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  Rockfield Studios, Wales
syyskuu-lokakuu 1972
 Julkaistu 24. marraskuuta 1972
 Tuottaja(t) Hawkwind (Dave Brock & Del Dettmar)
 Tyylilaji space rock
heavy rock
 Kesto 41:37
58.46 (remasteroitu painos)
 Levy-yhtiö United Artists Records
EMI
Listasijoitukset
  • Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 14.
Hawkwindin muut julkaisut
In Search of Space
1971
Doremi Fasol Latido
1972
Space Ritual
1973

Doremi Fasol Latido on Hawkwindin studioalbumi vuodelta 1972. Se jatkoi yhtyeen nousujohteista menestystä ja nousi Britannian listoilla top-10:n tuntumaan. Musiikillisesti albumilla yhtye menee raskaampaan suuntaan ja se sisältää mm. yhtyeen klassikoihin kuuluvan "Brainstorm"-kappaleen. Albumi oli myös ensimmäinen jolla nykyään Motörhead-yhtyeestä tuttu Lemmy Kilmister soittaa bassoa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeessä oli tapahtunut miehistönvaihdoksia edellisen albumin levytyksen jälkeen. Basisti Dave Anderson oli riitaantunut muun yhtyeen kanssa ja hänen tilalleen uudeksi basistiksi tuli yhtyeen efekti-vastaavan Dik Mikin suosituksesta Ian "Lemmy" Kilmister, joka oli aiemmin ollut kitaristina mm. Sam Gopalin yhtyeessä sekä Opal Butterfly- ja The Rockin' Vicars-yhtyeissä. Hänen liittymisensä Hawkwindiin tapahtui lyhyellä varoitusajalla, sillä hän oli mennyt ystävänsä Dik Mikin mukana Hawkwindin keikalle syksyllä 1971 ja kun Anderson ei saapunut keikkapaikalle, Kilmister otettiin hänen tuuraajakseen ja samalla hän jäi bändiin. Kilmister ei ollut aiemmin soittanut bassoa ja hänen tavaramerkikseen tulikin soittaa bassoa kuin rytmikitaraa ja kovalla äänenvoimakkuudella, mikä puolestaan jykevöitti entisestään yhtyeen soundia.

Vuoden 1972 alussa puolestaan rumpali Terry Ollis erotettiin yhtyeestä vuoden 1972 alussa liiallisen huumeidenkäytön johdosta.[1] Tilalle otettiin Simon King, Kilmisterin vanha bändikaveri Opal Butterfly-yhtyeestä. Näin muodostui yhtyeen klassiseksi luokiteltu ja kaupallisesti menestynein kokoonpano (Dave Brock, Nik Turner, Dik Mik, Del Dettmar, Kilmister, King sekä ajoittain mukana ollut laulaja-kirjoittaja Robert Calvert), joka toimi vuosina 1972-1973. Kesällä 1972 kokoonpano julkaisi singlenä Calvertin ja Brockin sävellyksen "Silver Machine", joka nousi top-3:een Brittein single-listalla ja toi yhtyeen valtavirran tietoisuuteen.

Albumin nauhoitukset ja sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi nauhoitettiin Rockfield-studiolla Walesissa ja sen tuottivat kitaristi-laulaja Dave Brock ja kosketinsoittaja Del Dettmar. Mm. Kilmister[2] ja rumpali Simon King[3] ovat kritisoineet albumin soundeja "ohuiksi", johtuen lähinnä äänitysstudion tuolloin alkeellisesta varustelutasosta. Albumin äänimaailmaa voikin kuvailla "utuiseksi". Dave Brockin mukaan kappaleet nauhoitettiin pääosin "livenä" studiossa.[4] Musiikillisesti albumi suuntaa entistä enemmän heavy rockiin päin, johtuen mm. Kilmisterin ja Kingin muodostamasta suoraviivaisemmasta rytmisektiosta ja myös Brockin raskaammista riffeistä. Toki myös yhtyeen akustisempi puoli on hyvin esillä albumilla.

Albumin avaa Nik Turnerin säveltämä ja laulama pitkä, yli 10-minuuttinen "Brainstorm", josta on vuosien myötä tullut klassikon arvoinen kappale yhtyeen tuotannossa. Kappale etenee suoraviivaisen kompin ja riffin myötä sisältäen improvisoitua sooloilua niin Turnerilta ja Brockilta. "Brainstorm" on ollut vakionumero lähes näihin päiviin asti yhtyeen konserteissa.

Seuraavana tuleva "Space Is Deep" on ns. "avaruusballadi" ja sen alkuosa menee Brockin 12-kielisen akustisen kitaran ja Kilmisterin basson ja elektronisten efektien myötä rauhallisesti, kunnes kappaleen puolivälissä siitä muodostuu koko yhtyeen muodostama instrumentaali-osio. Lyriikat pohjautuvat Michael Moorcockin "Black Corridor"-runoon, joka kuultiin myöhemmin Space Ritual-albumilla.

Del Dettmarin lyhyt "One Change" on hieman itämais-vaikutteinen, kaiutettu piano-instrumentaali, joka päättää albumin a-puolen.

Kakkospuolen avaa Dave Brockin säveltämä, Roger Zelaznyn kirjaan perustuva "Lord Of Light" on nopeatempoinen, albumin raskaampaa puolta edustava kappale, joka julkaistiin myöhemmin myös editoituna single-versiona.

"Down Through The Night" on jälleen akustinen, Brockin esittämä kappale, joka esitettiin albumia seuranneella Space Ritual-kiertueella koko yhtyeen "sähköisenä" versiona.

Yhteiskuntakriittiset lyyrikat omaava "Time We Left (This World Today)" on raskaahkosta riffistä huolimatta hieman funk-henkinen, lähes 9-minuuttinen kappale. Kappaleen keskivaiheessa se muuttuu vokaalien osalta dissonanssimaiseksi, muotoutuen kuitenkin kitaran ja basson väliseksi raskaaksi jammailuksi.

Albumin päättää Kilmisterin säveltämä ja laulama akustinen "The Watcher", jonka aiheena on "maailman tuhoutuminen ihmisten omista toimista johtuen". Kilmister levytti kappaleen uudestaan myöhemmin Motörhead-yhtyeensä kanssa.

Kansitaide[5] ja albumin nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannet suunnitteli edellisen albumin tapaan Barney Bubbles. Albumin kannessa oleva hopea-musta, eräänlaista kilpeä esittävä kuva on esiintynyt myöhemmin muissakin yhtyeen albumeissa ja single-levyjen kannessa. Albumin liitteenä tuli myös Star Rats-niminen posteri.

Albumin nimi viittaa "eräänlaiseen planeettojen väliseen yhtenäiseen sävelkulkuun"[6] (Do-Mars, Re-Aurinko, Mi-Merkurius, Fa-Saturnus, So-Jupiter, La-Venus, Ti-Kuu). Levyn teemana oli "avaruudessa oleminen", ja tämä teema kulminoitui albumia seuranneella Space Ritual-kiertueella.[7]

Takakannen tekstissä mainitaan myös seuraavasti: "Doremi Fasol Latidon Saaga on kokoelma ritualistisia avaruustarinoita, taisteluhymnejä ja ylistyslauluja Hawkwind-klaanin eeppisestä matkasta Thorasinin tarunhohtoisessa maassa"[8]

Albumi mediassa ja Hawkwind vuonna 1972[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doremi Fasol Latido julkaistiin marraskuussa 1972 ja se nousi sijalle 14. Iso-Britannian albumilistalla ja jatkoi yhtyeen nousujohteista kaarta. Myös musiikkilehdistö otti albumin pääosin positiivisesti vastaan. "Olisi häpeä sanoa että en pitäisi siitä", totesi mm. NME-lehden Nick Kent arvostelussaan.[9] Sounds-lehden Martin Hayman puolestaan sanoi albumia "sekavaksi" mutta totesi kuitenkin "yhtyeen äänimaailman kehittyneen aiemmista julkaisuista".[10] Pian albumin julkaisun jälkeen Hawkwind aloitti suuren ja menestyksekkään Space Ritual-kiertueensa, jonka konseptina oli "avaruudessa matkustaminen ja oleminen". Kiertueen pääideoija oli yhtyeessä mukana ollut laulaja-runoilija Robert Calvert, joka ei kuitenkaan ollut osallistunut Doremi Fasol Latidon nauhoituksiin.[7]

Tänä päivänä albumi arvostetaan korkealle yhtyeen fanien keskuudessa ja myös kriitikot ovat suhtautuneet albumiin positiivisesti. Allmusic-sivuston kriitikko toteaa, että "albumi ei ole kenties yhtyeen tunnetuin, mutta se kuitenkin esittelee yleisölle Lemmyn, jonka ansiosta yhtye muodostaa entistä rouheamman space metal-soundin".[11] Albumista julkaistiin remasteroitu, bonus-kappaleita sisältävä versio vuonna 1996.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Brainstorm" (Turner) - 11:33
  2. "Space Is Deep" (Brock) - 5:10
  3. "One Change" (Dettmar) - 0:49

B-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Lord Of Light" (Brock) - 6:59
  2. "Down Through The Night" (Brock) - 3:04
  3. "Time We Left (This World Today)" (Brock) - 8:43
  4. "The Watcher" (Kilmister) - 4:00

Remasteroidun version bonuskappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Urban Guerilla" (Calvert/Brock) - 3:41
  2. "Brainbox Pollution" (Brock) - 5:42
  3. "Lord Of Light" (Brock) - 3:59
  4. "Ejection" (Calvert) - 3:47
  • Terrorismista ja anarkismista kertova kappale "Urban Guerilla" julkaistiin singlenä heinäkuussa 1973, mutta jouduttiin vetämään pian pois markkinoilta koska laulun pelättiin yllyttävän terrorismiin ja samaan aikaan IRA-järjestö suunnitteli pommituksia Lontoossa. Myös BBC kieltäytyi soittamasta kappaletta aalloillaan. Robert Calvert oli tehnyt sanoituksen jo pari vuotta aiemmin lähinnä satiirisena kommenttina[7]. Britannian singlelistalla kappale ehti nousta sijalle 39.[12]
  • "Brainbox Pollution" on "Urban Guerilla"-singlen b-puoli.
  • "Lord Of Light" on editoitu single-versio.
  • "Ejection" on Hawkwindin versio Robert Calvertin soolokappaleesta vuodelta 1973.

Singlejulkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Lord of Light" (edit) / "Born to Go" (live edit) (kesäkuu 1973, UA35492)

Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hawkwind (Dave Brock & Del Dettmar) - tuottajat
  • Barney Bubbles - kansitaide

Arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • marraskuu 1972: United Artists Records, UAG29364, UK (alkuperäinen vinyylipainos avattavilla kansilla ja Star Rats-posterilla)
  • 1972: United Artists Records, UA-LA001-F, USA (vinyyli)
  • tammikuu 1981: Liberty Records, UAG29364, UK (vinyyli)
  • elokuu 1986: Liberty Records, ATAK92, UK (vinyyli)
  • heinäkuu 1991: One Way Records, CDLL 57475, USA (CD)
  • maaliskuu 1996: EMI Remaster, HAWKS3, UK (CD - ensimmäinen painos digipak-kansilla)
  • maaliskuu 2003: EMI Records, 3823682, UK (2CD - In Search of Space-albumin kanssa)
  • lokakuu 2010: Rock Classics, RCV013LP, UK (2x12" harmaa vinyyli, 1000 kappaleen painos)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "The Drums Of Chaos"-artikkeli
  2. http://www.aural-innovations.com/issues/issue14/mothead1.html Lemmy Kilmisterin haastattelu vuodelta 2001
  3. http://www.starfarer.net/impounded.html Sounds-lehti 12. lokakuuta 1974
  4. Sounds-lehti, syyskuu 1972
  5. http://www.collectable-records.ru/groups/hawkwind/do.htm Alkuperäinen vinyyliversio
  6. Melody Maker 28. lokakuuta 1972
  7. a b c Soundi-lehden Hawkwind-artikkeli, 1983, Waldemar Wallenius
  8. Albumin takakansi
  9. NME, joulukuu 1972
  10. Sounds, joulukuu 1972
  11. http://www.allmusic.com/album/doremi-fasol-latido-mw0000270160 arvostelu Allmusic-sivustolla
  12. Hawkwindin listasijoitukset