Don Huonot

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tiedot
Toiminnassa: 1989–2003
Tyylisuunta: rockmusiikki
Tyylilaji: pop rock
taiderock
Kotipaikka: Helsinki, Suomi
Laulukieli: suomi
Jäsenet
Kalle Ahola laulu, kitara
Kie von Hertzen kitara, taustalaulu
Jukka Puurula basso, taustalaulu
Antti Lehtinen rummut, taustalaulu
Entiset jäsenet
Jussi Chydenius rummut, taustalaulu (1989–2001)
Joonas Pirttilä kitara (1989–1992)
Mikko Mäkelä basso, taustalaulu (1989–1990)
Levy-yhtiöt
BMG Finland  
Pyramid  

Don Huonot oli vuosina 1989–2003 toiminut suosittu suomalainen rockyhtye.

Yhtye julkaisi seitsemän albumia, 24 singleä ja ep:tä, yhden DVD:n ja neljä kokoelma-albumia. Läpimurtoalbumi oli Hyvää yötä ja huomenta, josta tuli myös yhtyeen menestynein, platinamyyntiin yltänyt albumi.

Yhtyeen perustivat helsinkiläiset koulutoverit Kalle Ahola ja Jussi Chydenius alun perin nimellä George Nirvana Klubi. Nimeen päädyttiin, kun alkuperäinen ehdotus Nirvana ei tuntunut hyvältä. Nimen vaihduttua Don Huonoiksi bassoon tuli Mikko Mäkelä. Vuotta myöhemmin basistiksi vakiintui Jukka Puurula. Yhtyeen nimi tulee sanoista "D" on huono "T", mikä on myös yksi heidän kappaleistaan.

Ensimmäisellä Silmänkääntötemppu-albumilla toimi kitaristina Joonas Pirttilä. Toisen levyn kynnyksellä, Hyrrä-singlen äänitysten jälkeen, Pirttilän tilalle tuli Kie von Hertzen. Bändin toinen perustajajäsen, Jussi Chydenius, lähti yhtyeestä vuonna 2001, kesken Don Huonot -albumin esituotantosessioiden. Viimeiset vuodet rumpalina toimi aiemmin mm. Ultra Brasta tunnettu Antti Lehtinen. Vuodesta 1998 alkaen yhtyeen keikkakokoonpanossa vaikutti myös jo aiemmin äänitteillä vieraillut kitaristi Jarmo Saari. Miehistönvaihdoksista huolimatta yhtyeen sointi tiivistyi viimeisiin äänitteisiin asti.

Don Huonojen erityispiirteenä voidaan pitää Kalle Aholan värikkäitä sanoituksia. Niitä pidettiin alkuaikoina jopa vaikeina, minkä takia suursuosiota ei tullut kuin vasta Hyvää yötä ja huomenta -albumin myötä, jossa lyriikat olivat aiempaa yksinkertaisimpia.

Mieleenpainuvien tekstien ja sävellyksien lisäksi yhtye laajensi suomirockin palettia myös soinnin ja visuaalisen ilmaisun alueilla. Albumien sointia hiottiin usein pitkäksi venyneissä studiosessioissa. Uutta teknologiaa hyödynnettiin myös konserteissa. Visuaalisuudessaan yhtye koki huippunsa musiikkivideoillaan, jotka olivat näyttävyydessään edelläkävijöitä Suomessa. Bändin useimpien videoesitysten takana vaikutti yhtyeen kitaristi Kie von Hertzen.

Yhtyeen soinnille oli tunnusomaista taustalaulujen runsas käyttö. Tämä juonsi juurensa jäsenien taustoista kamarikuorolaulajina. Proge- ja hard rock vaikutteet lisääntyivät yhtyeen ilmaisussa entisestään Kie von Hertzenin liittymisen jälkeen. Ensimmäisien vuosien tyylilajien kollaasimaisesta yhdistelemisestä yhtye siirtyi myöhempinä vuosinaan yhtenäisempään ja pelkistetympään ilmaisuun. Yleisö hyväksyi orkesterin kehityksen.

Don Huonoilla oli maine energisenä keikkabändinä. Yhtyeen ilmaisu hioutui huippuunsa varsinkin Jarmo Saaren vahvistamissa loppukauden konserteissa. Yhtye päätti uransa vuonna 2003, keväällä julkaistun Paha Kesä -jäähyväis-EP:n ja usean menestyksekkään festivaaliesiintymisen jälkeen kolmeen loppuunmyytyyn konserttiin Helsingissä Tavastia-klubilla.

5. marraskuuta 2008 SonyBMG julkaisi uuden kokoelma-albumin, joka kantaa nimeä "D On Huono T", joka sisältää jäähyväiskeikalta äänitettyjä kappaleita.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

[muokkaa] 1989

Don Huonot äänitti ensimmäisen demonauhan (Huoltamokasetille / ÄO / Säpinää Saalemissa / Puhelu Turvonneille) vuoden kasassa olleen George Nirvana Klubin kanssa ja muutti nimensä Don Huonoiksi. Tämä tapahtui loppukesällä 1989. Kitaristi Tuomo Aitta vaihtui samalla Joonas Pirttilään. Yhtye soitti ensimmäiset treenit uudella kokoonpanolla 12. syyskuuta Sibelius-Akatemian tiloissa Pohjoisella Rautatienkadulla ja ensimmäisen keikan kuukautta myöhemmin 13.10. Lepakossa taidelukioiden bileissä. Don Huonojen demo herätti jonkin verran huomiota: esimerkiksi Radio Cityn Kimmo Helistö kehui sitä Kaikuja kellareista -ohjelmassaan ja syksyllä Don Huonot keikkaili tiiviisti pääkaupunkiseudulla. Vuoden kohokohta oli ensiesiintyminen Tavastia-klubilla Suomi-rock-nyrkkeilyillassa. Don Huonot soitti ennen Melrose/Smack/Siekkarit/Balls -miehistöistä koottua jamibändiä ja illan päättänyttä nyrkkeilyottelua Ville Virtanen vs. Kari Kontio. Alaikäisyyteen vedoten yhtyeen takahuonekaljat annettiin pääesiintyjille.

[muokkaa] 1990

Alkuvuodesta 1990 oli toisen demon vuoro (Aavaa preeriaa / 403 / Onko trubaduuri kuollut? / Rauhanpiippu) ja samalla Don Huonot alkoi suunnitella omakustannesinglen tekoa kummatkin demot nauhoittaneen Mikko Karmilan johdolla. Single Aavaa preeriaa / Onko trubaduuri kuollut? äänitettiin loppukeväästä ja singlen kansisessioihin saapumatta jääneen basisti Mikko Mäkelän tilalle pestattiin Jussin luokkatoveri Jukka Puurula. Jukka poseerasi fotosessioissa ennen kuin oli soittanut vielä nuottiakaan uudessa bändissään. Värikkäät ja albumimaisesti aukeavat singlen kannet suunnitteli Petteri Vilkki, jonka kanssa Don Huonot teki yhteistyötä koko yhtyeen uran ajan. Juhannuksena Don Huonot kävi pokkaamassa kolmannen sijan bändikilpailussa Kalajoella. Syksyllä koulujen alkaessa Don Huonot palkattiin soittamaan MTV3:n perhesarjassa Ruusun aika ja yhtye sai rahaa äänittää kolmannen demonsa (Pieniä sieviä sieniä / Manaajagerin kuolema / D on huono t), jota käytettiin sarjassa. Samoihin aikoihin Don Huonojen manageri Misse Malkov tuotti yhtyeelle videon omakustannesinglestä. Video kuvattiin Moskovassa, jossa yhtye esiintyi samalla miljooniin neuvostokoteihin televisioidussa kansainvälisessä bändikilpailussa. Syyskuussa Don Huonot piti Helsingin Natsalla singlenjulkaisukeikan, jonne yhtye houkutteli single/video/demo -paketilla väkeä levy-yhtiöistä ja ohjelmatoimistoista. Don Huonot solmi sopimuksen Pekka Aarnion johtaman Pyramid-levymerkin kanssa ja yhtyeen keikkoja alkoi myydä Rocktops. Loppuvuoden sessiossa syntyi Don Huonojen ensimmäinen Pyramid-single Pieniä sieviä sieniä.

[muokkaa] 1991

Tammikuussa 1991 julkaistu Pieniä sieviä sieniä sai huomiota radiossa sekä musiikkilehdistössä, ja nousipa yhtyeen 7" vinyylilevy silloisen Helsingin singlelistan kärkeen. Albumin kanssa yhtye ei kuitenkaan halunnut kiirehtiä. Keväällä Don Huonot keikkaili jonkin verran. Pieniä sieviä sieniä huolittiin mukaan legendaariseen Levyraatiin, jonka se voittikin, kuten tekivät vuosien varrella myös kuusi muutakin Don Huonot -biisiä. Kesäkuussa koulujen ollessa kiinni yhtyeellä oli aikaa hioa biisejä joka päivä treenikämpällä - ruumishuoneen virkaa aiemmin toimittaneella Harjun nuorisotalolla. Heinäkuussa Don Huonot äänitti debyyttialbuminsa Silmänkääntötempun. Toinen pilottisingle Manimania nousi valtakunnalliselle singlelistalle ja 13. lokakuuta julkaistu pitkäsoitto teki saman albumipuolella. Albumi sai mukavasti huomiota joka puolella. Yhtye sai muutamia hyviä keikkoja, joista ehdoton ykkönen oli mukanaolo vuotuisessa YLE:n radioimassa Härmärock-konsertissa joulukuussa. Vuoden päättäneissä eri medioiden vuosiäänestyksissä Don Huonot pärjäsi hyvin Vuoden tulokas -sarjoissa.

[muokkaa] 1992

Tammikuussa 1992 Don Huonot teki pienen, viikon mittaisen minirundin halki Suomen. Yliopistokaupunkien klubeissa yleisö oli vastaanottavaista, mutta esimerkiksi Pohjanmaan Ylivieskassa yhtye keräsi lähinnä vihaisia katseita ja pitkätukkaorkesterin matka lavalta takahuoneeseen oli sekä pitkä että raskas. Keväällä Jussin ja Jukan ylioppilaskirjoitusten lomassa Don Huonot nauhoitti seuraavan singlen Hyrrän. Tuottajaksi yhtye pyysi Mats Huldénia. Myllypuron Millbrook-studioiden sessio onnistui hyvin ja toukokuussa julkaistusta singlestä tuli Don Huonojen ensimmäinen radiohitti. Joonas sai opiskelupaikan Tampereelta ja tiet yhtyeen kanssa erosivat. Kesän keikoille yhtye pyysi tuuraamaan Jussin veljen bändissä Venus Flytrapissa kitaroivaa Kie von Hertzeniä. Kesän onnistuneiden Hyrrä-kiertueen keikkojen jälkeen Kie jatkoi tuuraustaan seuraavan albumin sessioihin ja jäi myöhemmin pysyvästi bändiin. Levyttävän bändin asemansa takia Don Huonot sai kenkää Harjun nuorisotalolta, ja yhtye vuokrasi oman treenikämpän. Toisen albumin äänitykset alkoivat syksyllä ja ennen vuoden vaihetta yhtye julkaisi uuden kokoonpanon ensimmäisen singlen Kapteeni koulukammo / Kaunis painajainen. Single nousi myyntilistoille ja jälkimmäinen kappaleista keräsi radiosoittoa.

[muokkaa] 1993

Vuoden 1993 helmikuussa julkaistu Kameleontti ei pystynyt lunastamaan singlejen hyvän vastaanoton luomia odotuksia. Yhtyeestä ei tullut vielä joidenkin uumoilemaa "seuraavaa isoa suomalaista bändiä", mutta tällä kertaa Don Huonot pääsi kiertueelle heti albumin ilmestyttyä. Kiertueen alkamisen kunniaksi, yöllä ennen ensimmäistä keikkaa, yhtye yritti nostaa köydellä Kaunis painajainen -videon kuvauksista ylijäänyttä nelimetristä puista kameleonttia Olympiastadionin torniin heilumaan. Tehtävä jäi enemmän kuin puolitiehen vartiointiliikkeen miesten saapuessa paikalle. Yhtye onnistui kuitenkin luikkimaan pakoon läpi pimeän stadionin nurmen. Kameleontin myötä Don Huonot sai muutaman isomman keikan kesäksi, joista erityisesti Ruisrockin sivulavan esiintyminen jäi mieleen. Kahdesta albumilta ylijääneestä kappaleesta ja kolmesta remix-versiosta yhtye kokosi Mutanttikameleontti-ep:n. Kalle sai näyttelijänpestin Raimo O. Niemen elokuvasta Kissan kuolema, jota filmattiin syksyllä parin kuukauden aikana Hämeenlinnassa. Kuvausten lomassa Don Huonot aloitti seuraavan albumin nauhoitukset.

[muokkaa] 1994

Keväällä 1994 Don Huonot sai julkaistuksi singlen Kauas pois. Albumia ääniteltiin siellä täällä, Jukan vanhempien makuuhuoneesta Munkkiniemen nuorisotalon kautta aina Helsingin huippustudioihin. Kaikki aikataulut menivät moneen kertaan uusiksi. Loppusuoralla yhtye sai vielä aikaan kiistan levylle kelpuutettavista kappaleista. Kompromissina Don Huonot julkaisi albumilla kaikki valmiiksi saadut kolmetoista kappaletta. Verta, pornoa ja propagandaa julkaistiin kesäkuussa. Nimikappaleen lisäksi myös Costi Snellmannin tähdittämään Kissaihmiset-kappaleeseen kuvattiin video. Biisistä kehkeytyi yhtyeen uran siihen asti isoin hitti. Rami Räsänen alkoi myydä Don Huonojen keikkoja ja tuloksena oli syksyllä yhtyeen ensimmäinen laajempi kiertue. Don Huonojen viisivuotissynttäreitä juhlittiin keikalla Turun Kårenilla Musiikki & Media –tapahtuman yhteydessä.

[muokkaa] 1995

Vuoden 1995 maaliskuussa yhtye teki akustisen kiertueen, joka nimettiin uuden ei-akustisen Aurinkotanssi–singlen mukaan. Nyt bändillä riitti kysyntää jo kesän festivaaleillakin. Kesäkuussa Don Huonot julkaisi Avaruuden lehmipaimen –singlen. Kummatkaan näistä singleistä eivät kuitenkaan mahtuneet kesän keikkojen välissä nauhoitetulle Kaksoisolento–albumille. Syksyllä julkaistulta neljänneltä levyltä irrotettiin radioihin Seireeni / Sininen yö –single. Kummatkin biisit soivat hyvin radioissa. Seireeniin tehtiin myös video, jonka ideointiin yhtye pääsi ensimmäistä kertaa itsekin kunnolla vaikuttamaan. Video ja koko Kaksoisolento-kiertue tehtiin Jussin suunnitteleman mustavalkoisen logomme innoittamissa lavasteissa. Don Huonojen maine hyvänä livebändinä oli kasvanut ja kiertue keräsi mukavasti yleisöä. Rocklehtien vuosiäänestyksissä yhtye oli bändinä korkealla, eräässä helsinkiläisessä rokkiraamatussa Seireeni ylsi jopa vuoden biisiksi. Hyvän vuoden kruunasi täyden salin keikka tapaninpäivänä bändin kotiluolassa Tavastialla.

[muokkaa] 1996

Huhtikuussa 1996 Don Huonot toteutti hartaasti suunnitellun yhteiskiertueen Suburban Tribe –yhtyeen kanssa. Kevätsirkus 1996 -rundin kunniaksi yhtye julkaisi myös Sirkuksessa–ep:n, jonka nimibiisiin Kie teki hienon videon. Kahdella muulla ep:n raidalla yhtyeet coveroivat toisiaan. Kiertueella yhtyeet soittivat erikseen ja yhdessä sekä akustisesti että sähköisesti. Homma toimi parhaimmillaan todella hyvin ja hauskaakin oli, paitsi silloin kun yhtyeet kokoontuivat katsomaan kiertueella kuvattua videoraakamateriaalia, johon ei ollut tarttunut jostain syystä lainkaan niitä parhaita hetkiä. Kesällä Don Huonot pääsi taas aiempaa enemmän esille festivaaleilla. Huipennus oli esiintyminen ELMU:n kansanjuhlassa täydelle Kaivopuistolle. Yhtyeen levysopimus Pyramid–levymerkin kanssa oli nyt täytetty. Kaksoisolennon myötä lokakuussa julkaistiin välitilinpäätöksenä kokoelma Nämä päivät nämä yöt. Kie teki Kauas pois –biisiin videon ja singlenä julkaistiin Suburban Tribe –kierrätys Öinen salaisuus. Luottovalokuvaaja Jouko Lehtola kuvasi ensimmäisen sessionsa yhtyeen kanssa. Kokoelman myötä Don Huonot teki keikat isoimmissa kaupungeissa ja yleisöä löytyi paikalle mukavasti. Keikkasuosion ja levymyynnin välille oli syntynyt rasittava epäsuhde.

[muokkaa] 1997

Vuonna 1997 helmikuussa yhtye esitteli setilliset uusia kappaleita akustisilla keikoilla Semifinal-klubilla. Seuraavan levyn tuottajaksi oli pestattu Jussin veli Kalle Chydenius. Levy-yhtiö selvisi vasta pitkällisten neuvotteluiden jälkeen huhtikuussa, kun Don Huonot allekirjoitti sopimuksen BMG Finlandin kanssa. Suurimpana puolestapuhujana yhtyeen epäröivälle uudelle tuotantopäällikölle Asko Kalloselle toimi Katja Ståhl. Yhtyeen omassa vaakakupissa painoi eniten pelko bändin hajoamisesta ilman suosion kasvua. Don Huonoilla oli kasassa omasta mielestään loistava bändi, jolla oli jo koko joukko yhteisiä vuosia takana. Jos tilanteeseen ei olisi tullut muutosta, olisi homma jäänyt siihen ja yhteinen unelma toteuttamatta. Ennen studioon suuntaamistaan yhtye kokeili uusia biisejä myös sähköisesti keikoilla Jyrockissa ja Tavastialla. Samoihin aikoihin YLE taltioi Arabian studiolla studioliven Tänä iltana: Don Huonot. Kallen eksyessään musiikkitalon käytävillä hän törmäsi kahteen lavastemieheen, jotka tulpat syvällä korvissaan voivottelivat toisilleen: ”Kuinka näin paskaa musiikkia voi olla olemassa!” Itse tulevan albumin sessioissa Don Huonot nauhoitti keväällä Kalle Chydeniuksen johdolla ensiksi kappaleet Piikkilankaa ja Riidankylväjä. Sessiota jatkettiin pitkin kesää ja välissä heitettiin keikkaa. Provinssirockin päälavalla yleisö lauloi mukana tulevan levyn biisejä, vaikkei mitään oltu vielä julkaistu. Katja jakeli yleisön seassa lentolehtisiä yhtyeen tulevasta levystä upouusi Ruoski minua! -paita yllään. Heinäkuussa BMG julkaisi uudella Terrier-levymerkillään singlen Riidankylväjä. Hyvää yötä ja huomenta –albumi julkaistiin 12. syyskuuta. Edellisenä päivänä yhtye oli soittanut MTV3:n musiikkiohjelma Jyrkin suorassa tunnin pituisessa I&I–lähetyksessä livenä uusia ja vanhoja kappaleita. Välittömästi albumin julkaisun myötä Don Huonot lähti tiiviille kiertueelle - peräti 30 keikkaa 40:ssä päivässä. Konsertit olivat lähes kaikkialla loppuunmyytyjä ja uusi levy pysyi listaykkösenä seitsemän viikkoa putkeen. Seuraaviksi singleiksi levyltä pilkottiin nimibiisi Hyvää yötä ja huomenta ja Viiden tähden sekopää.

[muokkaa] 1998

Vuoden 1998 aluksi Don Huonot pokkasi hieman vaivautuneina Emma-pystejä ja lähti Piikkilankaa–kiertueelle, jossa yhtye veti sekä akustiset että sähköiset setit. Piikkilankaa–ep sisälsi remixejä sekä venäjänkielisen ja Kari Tapion laulaman version nimibiisistä. Jo keväällä Don Huonot nauhoitti pari kappaletta seuraavaa albumia silmälläpitäen. Kesällä olivat sitten vuorossa hurmiolliset festivaalikeikat. Ilosaaressa ja Ruissalossa koko kenttä täynnä jengiä pomppi ja lauloi mukana biisejä. Viimeisen kerran ilmaisena järjestetyssä Korson Ankkarockissa Don Huonot soitti arviolta viidellekymmenelletuhannelle ihmiselle. Bändiä haluttiin repiä suuntaan ja toiseen, mutta yhtye päätti olla keikkailematta liikaa ja pitää muutenkin matalaa profiilia. Yksi asia ei kuitenkaan hässäkässä ollut muuttunut: joka paikassa piti edelleen pitää puolensa ja taistella pikkuasioista. Esimerkiksi keikkavuoden päättäneen Puhdas elämä lapselle -konsertin tv-ohjaaja ei millään käsittänyt, ettei yhtye halua, että ainoan esitettävän kappaleen puolessavälissä kitarasoolon alkaessa "tv-kuva siirtyy Markon kanssa faksihuoneeseen".

[muokkaa] 1999

Vuoden 1999 alkuvuodesta yhtye esitteli uudet kappaleet Tuulee ja Kultaiset apinat Yle TV1:n Top 40 -ohjelman viisivuotislähetyksessä. Tule sellaisena kuin olet, jonka videolla Don Huonot esiintyi drag queeneina, oli ensimmäinen singleirrotus. Sen myötä yhtye teki pitkän kiertueen, joka huipentui huhtikuun alussa Tavastialla Tähti–albumin julkaisukeikoilla. Levyä edelsi vielä toinenkin single Kannibaali. Kesän keikkoja tahdittamaan julkaistiin Tuulee-single ja video. Elokuussa Don Huonot matkasi Jäämeren rannalle Norjaan kuvaamaan videota neljänteen singlelohkaisuun Suojelusenkeli. Kuvausten oli määrä kestää pari päivää, mutta reissussa menikin viikko. Ohjaajakaksikon, kahden perfektionistin Kien ja Pasi Paunin, seuraaminen ja heidän kanssaan työskentely jylhässä kivilouhikossa oli kaikille monella tapaa ikimuistoinen kokemus. Panostus kannatti ja videosta tuli hieno. Kahdella Juhlaviikkojen telttakeikalla syyskuussa juhlittiin Don Huonojen kymmenvuotissynttäreitä lukuisine vierailevine soittajineen. Pyöreiden kunniaksi yhtye halusi satsata myös syksyn kiertueeseen tavallista enemmän. Don Huonot pyysi mukaan Apulanta–orkesteria ja kiertue sai nimekseen Torremolinos 2000. Samannimiselle ep:lle yhtyeet levyttivät neljä yhteisbiisiä, joista Pääkallokiitäjä ja Vapaata pudotusta soivat radioissa. Don Huonojen uran tiivein vuosi saatiin päätökseen uudenvuodenkeikalla Nosturissa, josta yhtye oli saaneet myös uuden treenikämpän.

[muokkaa] 2000

Vuoden 2000 syyskuussa Don Huonot kokoontui yhteen luovan tauon jälkeen, ja yhtye päätti jatkaa. Yhtyeen suunnitelmana oli tehdä vielä yksi levy.

[muokkaa] 2001

Vuonna 2001 keväällä Don Huonot demosi Jukan Karillo–studioilla Porvoossa uusia kappaleita. Niiden pohjalta yhtye äänitti keväällä singlen Berliini Jussi Jaakonahon toimiessa tuottajana. Kesällä Don Huonot teki keikat Nosturilla ja Vaasan Rantarockissa. Riku Mattilaa pyydettiin tuottajaksi uudelle albumille. Hän oli kannustavana ja inspiroivana mukana esituotantovaiheessa, mutta luopui leikistä, kun Jussi ilmoitti lähtevänsä bändistä. Jukka, Kie ja Kalle eivät kuitenkaan halunneet luovuttaa ja luopua sovitusta suunnitelmasta. He kysyivät Antti Lehtistä mukaan bändiin ja päättivät lähteä jo varattuun studioon ilman tuottajaa. Jo vuoden 1992 Hyrrä-singleä mukana tekemässä ollut Juha Heininen oli lupautunut mukaan äänittämään yhtyettä. Ennen studiota Don Huonot kokeili Jukka Puurula Bandin nimellä uusia biisejä yleisön edessä Semifinalissa ja seuraavana päivänä omalla nimellään Tavastialla. Semifinalissa eturivissä olivat Jukan veljet. Tavastialla osa jengistä luuli, että yhtye soittaa vanhoja, hieman tuntemattomimpia kappaleita.

[muokkaa] 2002

Talvella 2002 ensimmäisten miksausten valmistuttua yhtye puhalsi pelin hetkeksi poikki. Don Huonot kutsui Hiili Hiilesmaan mukaan sessioihin ja hänen johdollaan aloitti nauhoitukset alusta. Vaikka biisien rakenteet, tempot ja sovitukset menivät uusiksi, valtaosaa lauluraidoista pystyttiin käyttämään uusissakin versioissa. Kesäkuussa kaikki oli viimein suurin piirtein valmista. Don Huonot julkaisi ensimmäisenä pilottina Sydänpuun, jolla yhtye aloitti myös kesän festarikeikat. Hiili lähti lomille ja Karmila miksasi vielä Pyhimyksen uudestaan ennen kuin koko pitkäsoitto masteroitiin. Kansikuvat tähän työnimellä Musiikkia lehmille –albumiin käytiin ottamassa Virossa. Toiseen yhtyeen autoista murtauduttiin kolme kertaa matkan aikana ja Kallelta lähtivät heti session aluksi kaikki mukana olleet vaatteet ja rahat. Oudointa oli, että seuraavana päivänä viimeisessä kuvauspaikassa tyhjässä puistossakin joku näkymätön voro onnistui voihkimaan Kien puukengät. Kesän keikat olivat uuden bändikemian ja uudentyylisen rumpalin ryydittämänä energisiä. Merirosvoradio julkaistiin toisena singlenä tulevalta albumilta. Ennen albumin julkaisua yhtye kuvasi videon Pyhimykseen punavuorelaisella takapihalla. Albumin kahden kiertueen jälkeen Lentohiekkaan tehtiin myös meriaiheinen kuvapätkä, josta löytyy paljon viittauksia bändin tulevaan sovittuun lopettamiseen. Syyskuussa julkaistu albumi Don Huonot meni listaykköseksi, yhtye teki muutaman tv-esiintymisen ja kiertueilla oli paineeton hyvä fiilis. Ainoa vähän huonompi keikka oli "yllättäen" se, joka tallennettiin televisiolle sekä radioitiin suorana valtakunnallisesti. Ilmeisen turhautuneena keikan tunnelmaan, yleisön vähyyteen ja soittimensa kielen katkeamiseen kesken kappaleen eräs bändin jäsen huusi mikrofoniinsa: "Haistakaa paska Radiomafian kuuntelijat ja kaikki muutkin suomalaiset!" Tilaisuushan oli Radiomafian seuraajan YleX:n ja yhtyettä koko uran ajan kuumottaneen rocklehden yhteinen liveklubi Tavastialla. Seuraavana päivänä samassa paikassa opiskelijabileissä Don Huonot soitti loppuunmyydylle salille loistokeikan.

[muokkaa] 2003

Vuoden 2003 talven ja kevään ajan Lentohiekkaa soi hyvin radiossa. Keväällä Don Huonot nauhoitti neljän kappaleen jäähyväis-ep:n Paha kesä, josta radiot poimivat soittoon Viimeisen kesän. Saadakseen HIP-studiossa aidon kansan kuorofiiliksen biisin väliosaan yhtye roudasi tilatakseilla paikallisesta karaokebaari Pataässästä mukaan taustalaulajia. Ep meni listaykköseksi, yhtye keikkaili läpi kaikki isot festivaalit, keikat sujuivat hyvin, mutta ainakin Kallella tunnelma oli lavan ulkopuolella enemmän kuin vaikea. Kesän lopussa Don Huonot ilmoitti bändin lopettavan toimintansa syksyn Tavastian keikkoihin. Tavastialle yhtye halusi yleisön valitsevan biisit ja settilistalle otettiin kolmekymmentä eniten nettiäänestyksessä ääniä saanutta kappaletta. Moneen otteeseen bändin keikoilla vieraillut kitaristi Jarmo Saari pyydettiin mukaan finaaliin. Tavastian keikkojen harjoitusvedon yhtye soitti Porvoon edesmenneessä Bar Mary –kuppilassa. [1]

[muokkaa] Jäsenet

[muokkaa] Julkaisut

[muokkaa] Studioalbumit

[muokkaa] EP:t

[muokkaa] Kokoelma-albumit

  • Nämä päivät, nämä yöt  (1996)
  • Kultaiset apinat  (2000)
  • Olimme kuin veljet  (2003)
  • D On Huono T  (2008)

[muokkaa] Singlet

  • Aavaa preeriaa / Onko trubaduuri kuollut?  (7", 1990)
  • Pieniä sieviä sieniä  (7", 1991)
  • Manimania  (7", 1991)
  • Hyrrä  (7"/cds, 1992)
  • Kapteeni koulukammo / Kaunis painajainen  (7"/cds, 1992)
  • Kissaihmiset  (cds, 1994)
  • Verta, pornoa ja propagandaa  (promo-cds, 1994)
  • Kauas pois  (promo-cds, 1994)
  • Avaruuden lehmipaimen  (promo-cds, 1995)
  • Aurinkotanssi  (promo-cds, 1995)
  • Seireeni  (promo-cds, 1996)
  • Riidankylväjä  (cds, 1997)
  • Hyvää yötä ja huomenta  (cds, 1997)
  • Viiden tähden sekopää  (promo-cds, 1997)
  • Piikkilankaa  (cds, 1998)
  • Tule sellaisena kuin olet  (cds, 1999)
  • Tuulee  (cds, 1999)
  • Kannibaali  (cds, 1999)
  • Suojelusenkeli  (cds, 1999)
  • Berliini  (cds, 2001)
  • Sydänpuu  (cds, 2002)
  • Lentohiekkaa  (cds, 2002)
  • Merirosvoradio  (cds, 2002)
  • Pyhimys  (cds, 2002)

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Teksti lainattu D On Huono T: Don Huonojen parhaat -levyn kansivihosta (Kalle Ahola Helsingissä syyskuussa 2008) http://blogs.myspace.com/index.cfm?fuseaction=blog.view&friendId=421821718&blogId=441368043

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Don_Huonot
Henkilökohtaiset työkalut
Muilla kielillä