Don Carlos Buell

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Don Carlos Buell

Don Carlos Buell (23. maaliskuuta 181819. marraskuuta 1898) oli Yhdysvaltain armeijan ammattisotilas seminole-sodissa, Meksikon-Amerikan sodassa ja Yhdysvaltain sisällissodassa.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän syntyi Lowellissa Ohiossa. Hän asui Indianassa ennen sisällissotaa ja valmistui West Pointista 1841. Meksikon sodassa hän palveli Winfield Scottin ja Zachary Taylorin alaisena, ylennettiin kolme kertaa urheudesta ja haavoittui Churubuscossa. Sotien välillä hän työskenteli adjutantin Kaliforniassa ja armeijan kenraalin toimistossa.

Sisällissodan alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan alussa hän järjesteli Potomacin armeijaa ja komensi lyhyesti yhtä sen divisioonaa. Marraskuusta 1861 hän oli lyhen aikaa Ohion joukkojen komentaja, ja marssitti joukkonsa Nashvilleen. 21. maaliskuuta 1862 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi. Shilohin taistelussa hän auttoi Ulysses S. Grantia voittamaan etelävaltiot. Buell jatkoi Henry W. Halleckin alaisena Corinthin taistelussa. Kesä- ja heinäkuussa hän yritti divisioonineen edetä kohti Chattanoogaa, mutta konfederaation ratsuväki Nathan Bedford Forrestin johtamana pakotti hänet pysähtymään.

Jotkut pohjoisvaltioiden komentajista pitivät Buellia mahdollisena etelän sympatisoijana, koska hän omisti orjia. Kun 2. toukokuuta 1862 unionin sotilaat ryöstivät Athensin kaupungin Alabamassa, Buell raivostui ja asetti syytteeseen John B. Turchinin. Tämän seurauksena presidentti Abrahan Lincoln määräsi kenraali George H. Thomasin korvaamaan Buellin 30. syyskuuta 1862. Lopulta Lincoln taipui ja jätti Buellin komentoon. Turchin vältti sotaoikeuden ja yleni prikaatinkenraaliksi.

Ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1862 konfederaation kenraali Braxton Bragg valtasi Kentuckyn ja Buell joutui vetäytymään pohjoiseen Ohio-joelle saakka. Buell taisteli Braggia vastaan ratkaisemattomassa Perryvillen taistelussa 8. lokakuuta 1862, mikä pysäytti konfederaation invaasion ja pakotti heidät palaamaan Tennesseehen, mutta hän estänyt Braggin vetäytymistä. Tämän päätöksen vuoksi hänet vapautettiin komennosta 24. lokakuuta ja korvattiin William S. Rosecransilla. Buell vietti seuraavan puolitoista vuotta Indianapolisissa toivoen saavansa sotilastehtäviä, jotka parantaisivat hänen maineensa, hän väitti ettei ollut seurannut Braggia tarvikkeidne puutteesta. Uutta nimitystä ei tullut ja hän lähti sotilastehtävistä 23. toukokuuta 1864. Grant kuitenkin tarjosi hänelle komennusta, mutta Buell kieltäytyi pitäen sitä rappion merkkinä.

Viimeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Buell asui ensin Indianassa ja sitten Kentuckyssä ja työskenteli rauta- ja terästeollisuudessa ja Green River rautatieyhtiön presidenttinä. Hän kuoli kotonaan Rockportissa Kentuckyssä ja St. Louisiin Missouriin, Bellefontainen hautausmaahan.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Don Carlos Buell