Don’t Panic

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Don’t Panic”
Coldplay
Singlen ”Don’t Panic” kansikuva
Singlen Alankomaiden version kansikuva.
Singlen tiedot
 Albumilta Parachutes
 Julkaistu 19. maaliskuuta 2001
 Formaatti 7" ja 12" vinyyli, CD
 Tuottaja(t) Ken Nelson, Coldplay
 Tyylilaji vaihtoehtorock
 Kesto 02.17
 Levy-yhtiö Parlophone
Muut kannet
Singlen ”Don’t Panic” kansikuva (Britannia)
Singlen Britannian kansikuva (promo CD)
Coldplayn muut singlet
””Trouble””
2000
”Don’t Panic”
2001
””In My Place””
2002

Don’t Panic” on englantilaisen Coldplay-yhtyeen kappale vuodelta 2001. Se julkaistiin yhtyeen ensimmäisen albumin, Parachutesin, neljäntenä singlenä. Single julkaistiin joissakin Euroopan maissa, mutta esimerkiksi Britanniassa julkaistiin vain promosingle.

Kappaleen alkuperäinen nimi oli ”Panic” ja sen ensimmäinen versio oli olemassa jo vuonna 1998. Kappale oli jo ennen Parachutesia EP:llä The Blue Room. Kappaleen tuottivat Coldplay ja brittiläinen tuottaja Ken Nelson.

Tausta ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Don’t Panic” sävellettiin jo Coldplayn alkuaikoina. Noihin aikoihin yhtye oli kirjoittanut vain kymmenen kappaletta, joista yksi oli ”Don’t Panicin” varhainen prototyyppi. Yhtye käyttikin kappaletta rumpalin etsimiseen.[1] Kappaleen nimi oli alun perin ”Panic”,[2] ja se oli yksi kuudesta kappaleesta, joita yhtye soitti ensimmäisellä keikallaan vuonna 1998 Camdenin Laurel Treessä.[3] Lopulta kappaleen nimeksi muodostui ”Don’t Panic”, luultavasti Douglas Adamsin parodisen tieteiskirjasarjan Linnunradan käsikirja liftareille mukaan.[4]

Kappaleen alkuperäinen versio äänitettiin vuonna 1999. Versio on erilainen kuin Parachutesin versio. Yleisesti ottaen melodia on erilainen ja sanoitukset ovat merkitykseltään erilaiset (kertovat ”hieman katastrofaalisesta illasta, jonka Chris oli viettänyt nuorta neitoa nimeltä Alice Hill viihdyttäessään”).[3] Tämä versio julkaistiin The Blue Room -EP:llä lokakuussa 1999.[5]

Brittiläinen tuottaja Ken Nelson ja Coldplay äänittivät ”Don’t Panicin” uudelleen yhtyeen ensimmäiselle studioalbumille Parachutesille. Kitaristi Jonny Buckland äänitti kitaraosansa uudelleen kahteen kertaan ja käytti osia miksatessaan kappaletta. Yhtye käytti akustista kitaraa, rumpuja, bassoa ja urkupillejä hienostuneesti.[6] Laulun osat äänitettiin Rockfield-studioilla Walesissa ja Parr Street -studiossa Liverpoolissa.[3]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäytteet

”Don’t Panic”

”Don’t Panic” on kitaraan perustuva kappale. Näyte on kappaleen alkuperäisestä versiosta vuodelta 1999 ja se alkaa kappaleen kertosäkeestä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Don’t Panic” on Parachutesin ensimmäinen kappale. Se perustuu kitaraan ja alkaa akustisen kitaran rämpyttelyllä. Rämpyttelyä seuraa lisää kitarasäkeitä, kunnes mukaan tulee laulu.[7] Arvostelussa väitetään, että Coldplayn indie rock -taipumus näkyy selvästi kappaleessa.[8]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coldplay soittamassa ”Don’t Panicia” konsertissaan vuonna 2005.

Alun perin yhtye suunnitteli julkaisevansa ”Don’t Panicin” Parachutesin neljäntenä singlenä. Yhtye hylkäsi suunnitelmansa kun he päättivät, että kolme singleä oli kyllin monta singleä albumilta.[9] Vuoden 2000 menestyneiden singlejulkaisujen jälkeen yhtye ajatteli, että Parachutes oli saanut tarpeeksi huomiota Britannian merkittävillä alueilla. Kun he päättivät julkaista neljännen singlen, se julkaistaisiin vain alueilla, jotka eivät vielä olisi saaneet yliannostusta hittisingleiltä ”Yellow” ja ”Trouble”. Coldplay ja yhtyeen levy-yhtye Parlophone tyytyivät ”Don’t Paniciin”, joka oli tuolloin yleisön suosikki. Single julkaistiin lopulta 19. maaliskuuta 2001 joissakin Euroopan maissa.[3] Singlen B-puolina toimivat konserttitallenteet ”You Only Live Twice”, viidennen samannimisen James Bond -elokuvan teemakappale, ja ”Bigger Stonger”, kappale yhtyeen ensimmäiseltä EP:ltä. B-puolet äänitettiin yhtyeen konsertissa Norjan Rockefellerin musiikkihallissa.[3] ”Don’t Panic” julkaistiin myös Britannian hittikokoelmassa Now That’s What I Call Music! 48.[10]

Yhtye on kieltänyt ”Don’t Panicin”, kuten monien muidenkin kappaleidensa, käytön useissa mainoksissa. Yhtye kieltäytyi Diet Coken ja Gapin miljoonasopimuksesta vuonna 2004, jossa yhtiöt tarjosivat yhtyeelle miljoonia euroja, jos yhtiöt saisivat käyttää yhtyeen kappaleita ”Don’t Panic” ja ”Trouble”. Yhtye pyysi manageriltaan Phil Harveylta, ettei edes näyttäisi heille sellaisia tarjouksia, koska ”keskustelu saattaisi johtaa kompromissiin”.[1]

Tästä huolimatta, kappaletta on käytetty monissa elokuvissa ja televisiosarjoissa. Kappaletta soitettiin vuoden 2002 komedia-draama-elokuvassa Igby Goes Down ja se julkaistiin myöhemmin myös elokuvan soundtrackilla, joka julkaistiin 25. helmikuuta 2003 levy-yhtiöstä Spun Records[11]. Se oli myös vuoden 2004 elokuvassa Garden State ja myös elokuvan soundtrackilla; elokuvan ohjaaja Zach Braff oli valinnut itse kappaleet elokuvaansa.[11][12] Kappaletta soitettiin myös FX:n televisiosarjan Asema 62 (Rescue Me) ensimmäisessä jaksossa kuten myös ohjelman Odyssey 5 pilottijaksossa.[13][14] Kappaletta soitettiin myös brittiläisessä televisiosarjassa Sugar Rush vuonna 2005 ja se esiintyi myös sarjan soundtrackilla.[15]

”Don’t Panic” sisälsi aivan erilaisen alun yhtyeen A Rush of Blood to the Head -kiertueella vuonna 2003. Martin soitti myös sähkökitaraa ja Buckland huuliharppusooloa välisoiton aikana.[16] Buckland heitti usein huuliharppunsa yleisöön soitettuaan soolonsa.

Kappaleesta julkaistiin vuonna 2001 dance-versio, jonka olivat tehneet Logo ja Dawn Joseph.[17]

Kriitikoiden vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikoiden arviot ”Don’t Panicista” olivat yleisesti ottaen positiivisia. Allmusicin kriitikko MacKenzie Wilson kirjoitti arvostelussaan, että ”Coldplayn indie-rock-taipumukset näkyvät selkeästi, erityisesti kappaleissa kuten ’Don’t Panic’ ja ’Shiver’.”[18] Pitchforkin kriitikko Spencer Owen kirjoitti arvostelussaan, että ”tämä hillitty, uninen albumin aloituskappale sisältää Martinin falsettikertosäkeen ’Elämme kauniissa maailmassa,’ joka vaikuttaa summaavan koko äänitteen yleisen ajatuksen.”[4] Kriitikko Adrian Denning kirjoitti albumin arvostelussan, että ”sekä laulu että kitara ovat kertakaikkisen kauniita. Se on kappale, josta saa lohtua, mukavuutta, ja sitä kuunnellessaan saa olla hiljaa ja kunnioittaa sitä”[19] Hybridmagazine.comin kriitikko kirjoitti arvostelussaan, että ”se on ihmeellinen kappale, jossa kaikuu äänitteen tulevat kappaleet. ’Don’t Panic’ on täynnä loistavia kitaraääniä ja kivoja taustarytmejä, ja rakastan kappaleen loppua.”[20]

Musiikkivideo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen jäsenten paperimallit esiintyvät kappaleen musiikkivideolla.

”Don’t Panicin” animoidun musiikkivideon ohjasi Tim Hope. Video alkaa animoidulla diagrammilla, joka esittää veden kiertokulkua. Sitten se siirtyy kuvaamaan yhtyeen jäsenien kaksiulotteisia paperimalleja, jotka tekevät kotitöitä. Yhtäkkiä videon maailmaan iskee tulvia, tulivuoria ja sähköshokkeja. Kuten Coldplayn aikaisemmissakin musiikkivideoissa, tässäkin on mukana Parachutesin kannessa esiintyvä keltainen maapallo.[21]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Single
  1. ”Don’t Panic” (albumiversio) – 02:17
  2. ”You Only Live Twice” (konserttitallenne) – 04:06
  3. ”Bigger Stronger” (konserttitallenne) – 04:55
Alankomaiden versio singlestä (2001)
  1. ”Don’t Panic” (muokattu versio) – 02:20
  2. ”Spies” (konserttitallenne Lowlandsista vuodelta 2000) – 06:12
  3. ”Bigger Stronger” (konserttitallenne Lowlandsista vuodelta 2000) – 04:51
  4. ”Yellow” (konserttitallenne Lowlandsista vuodelta 2000) – 04:32

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The State of Coldplay Q. elokuu 2002. Viitattu 22.9.2008. (englanniksi)
  2. Diehl, Matt: Matt Diehl talks to the rest of the band elokuu 2003. BNET. Viitattu 8.9.2008. (englanniksi)
  3. a b c d e Coldplay: Discography Coldplay.com. Viitattu 22.10.2008. (englanniksi)
  4. a b Owen, Spencer: Parachutes 31.12.1999. Pitchfork Media. Viitattu 7.10.2008. (englanniksi)
  5. Coldplay (lokakuu 1999): The Blue Room (EP). EMI. Viitattu 23.10.2008 (englanniksi)
  6. Inglis, Sam: Recording Coldplay’s Parachutes SOS. lokakuu 2000. Viitattu 12.9.2008. (englanniksi)
  7. Roach, s. 47
  8. Wilson, MacKenzie: Parachutes: Coldplay Allmusic. Macrovision Company. Viitattu 24.9.2008. (englanniksi)
  9. Roach, s. 54
  10. Various artists (huhtikuu 1999): Now That’s What I Call Music! 48. EMI.
  11. a b Drew, Miller: A Kiss After Supper: Igby Goes Down 7.7.2005. Stylus Magazine. Viitattu 27.11.2008. (englanniksi)
  12. Garden State Soundtrack IGN. 26.7.2004. Viitattu 27.11.2008. (englanniksi)
  13. Peter Tolan ja Denis Leary (Kausi 1, jakso 1): Rescue Me – Guts. FX. Esitetty 21.7.2004. 45 minuuttia.
  14. Showtime (Kausi 1): Odyssey 5 – The Shatterer]. Esitetty 28.6.2002. 44 minuuttia.
  15. Sugar Rush (UK): Don’t Forget The Electric Toothbrush 27.4.2006. Television Without Pity. Viitattu 7.10.2008. (englanniksi)
  16. DVD: Live 2003 (2003). Capitol Records ja Parlophone
  17. Amazon.com: Don’t Panic: Logo & Down Joseph: Music Amazon.com. Viitattu 9.11.2008. (englanniksi)
  18. Wilson, MacKenzie: Parachutes - Overview Allmusic. Macrovision Company. Viitattu 7.10.2008. (englanniksi)
  19. Denning, Adrian: Album reviews - Parachutes 2000. adriandenning.co.uk. Viitattu 7.10.2008. (englanniksi)
  20. DeVoe, David: Coldplay - Parachutes Hybridmagazine.com. Viitattu 7.10.2008. (englanniksi)
  21. Hope, Tim (2001): Don’t Panic. EMI. (englanniksi)