Dmitri Jazov
| Dmitri Jazov | |
|---|---|
| Дми́трий Тимофе́евич Я́зов | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. marraskuuta 1924 Omskin alue, Siperia |
| Kuollut | 25. helmikuuta 2020 (95 vuotta) Moskova |
| Kansalaisuus | |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Neuvostoliitto |
| Palvelusvuodet | 1941–1991 |
| Komentajuudet |
|
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Neuvostoliiton marsalkka |
| Kunniamerkit | |
 Nimikirjoitus |
|
Dmitri Timofejevitš Jazov (ven. Дми́трий Тимофе́евич Я́зов, 8. marraskuuta 1924 – 25. helmikuuta 2020 Moskova, Venäjä[1][2][3]) oli viimeinen Neuvostoliiton marsalkka, joksi hänet nimitettiin huhtikuussa 1990. Hän oli Neuvostoliiton puolustusministeri vuosina 1987–1991 ja osallistui vuoden 1991 vallankaappausyritykseen.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jazov liittyi vapaaehtoisena puna-armeijaan 1941 valehtelemalla olevansa 18-vuotias, vaikka todellisuudessa hän oli vasta 17-vuotias.[2] Hän taisteli suuressa isänmaallisessa sodassa. Hän opiskeli Frunzen sotilasakatemiassa 1956–1958 ja oli sijoitettuna Neuvostoliiton joukkojen ryhmään Itä-Saksassa, Leningradin sotilaspiiriin sekä Kuubaan ohjuskriisin aikaan. Jazov jatkoi opintojaan Vorošilovin yleisesikunta-akatemiassa.
Jazov komensi Neuvostoliiton 34. armeijakuntaa ja 4. armeijaa. 1980-luvulla hän oli Kaukoidän sotilaspiirin varakomentaja ja komensi keskistä rintamaa sekä Keski-idän sotilaspiiriä. Vuoden 1987 Mathias Rustin tapauksen jälkeen hän korvasi puolustusministerinä marsalkka Sergei Sokolovin.[2] Jazov oli vastuussa Afganistanin joukkojen vetäytymisestä sekä kotimaisista kriisipesäkkeistä Kaukasiassa, Keski-Aasiassa sekä Baltian neuvostotasavalloissa.
Elokuussa 1991 Jazov liittyi valtion hätätilakomiteaan, jonka tavoitteena oli syrjäyttää Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov. Jazov vastasi joukkojen liikuttelusta kolmipäiväisen kaappausyrityksen aikana. Hän jätti ryhmän kuitenkin jo 20. elokuuta pääministeri Valentin Pavlovin kanssa Moskovan ja Leningradin suurten mielenosoitusten jälkeen. Juntta hajosi seuraavana päivänä. Jazov pidätettiin ja tuomittiin osuudestaan, mutta Venäjän parlamentti armahti hänet helmikuussa 1994. Vielä vuonna 1998 Jazov nimitettiin Venäjän puolustusministeriön kansainvälisen yhteistyön neuvonantajaksi.
Liettuassa Jazoville langetettiin vuonna 2019 poissaolevana kymmenen vuoden vankeusrangaistus sotarikoksista, jotka liittyivät Neuvostoliiton hyökkäykseen tammikuun 13. päivänä 1991 Vilnan televisiotorniin. Tapahtumissa kuoli 14 ihmistä ja satoja loukkaantui.[1]
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dmitri Jazov kuoli 25. helmikuuta 2020 pitkäaikaiseen sairauteen 95 vuoden iässä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- James R. Millar (toim.), Encyclopedia of Russian History, New York: Thomson Gale, 2004, ISBN 0028656938. ss. 1704–1705
- Dmitry Yazov (Arkistoitu – Internet Archive), Cold War Files
- Hyvästi C.C.C.P.[vanhentunut linkki], Suomen Kuvalehti 33/2001,
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Marika Kataja: Puna-armeijan viimeinen sotamarsalkka on kuollut Yle. 25.2.2020. Viitattu 26.2.2020.
- ↑ a b c d Suomalaisia vastaan Kannaksella taistellut Neuvostoliiton viimeinen marsalkka Dmitri Jazov on kuollut Helsingin Sanomat. 25.2.2020. Viitattu 26.2.2020.
- ↑ Дмитрий Язов рассказал "РГ" о жизни маршала на пенсии Российская газета. Viitattu 26.2.2020. (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dmitri Jazov Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
