Dmitri Bortnjanski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dmitri Stepanovitš Bortnjanski
Дмитрий Степанович Бортнянский
Dmitri Bortnjanski
Syntynyt 1751 Gluhov, Ukraina
Kuollut 10. lokakuuta 1825
Pietari, Venäjä
Kotipaikka Ukraina ja Venäjä
Tyylilajit Kirkkomusiikki
Ammatit Säveltäjä, kuoronjohtaja

Dmitri Stepanovitš Bortnjanski (ven. Дмитрий Степанович Бортнянский, ukr. Дмитро Степанович Бортнянський, Dmytro Stepanovytš Bortnjanskyi; 1751 Gluhov, Ukraina - 10. lokakuuta (J: 28. syyskuuta) 1825 Pietari, Venäjä) oli ukrainalainen ja venäläinen säveltäjä ja kuoronjohtaja.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainalaissyntyinen Bortnjanski lähetettiin Ukrainasta seitsemänvuotiaana laulajaksi Pietarin hovikapellaan, jossa hän opiskeli musiikkia Baldassare Galuppin oppilaana. Hän seurasi opettajaansa Venetsiaan vuonna 1768 jatkaakseen opintojaan. Pian paluunsa jälkeen vuonna 1779 hänet nimitettiin hovikapellan kapellimestariksi ja 1796 kuoronjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti kuolemaansa asti. Bortnjanski oli ensimmäinen hovikapellan kuoronjohtaja, joka sai oikeuden jakaa esityslupia kaikelle kirkkomusiikille Venäjällä, niinpä hänen vaikutuksensa Venäjän 1800-luvun kirkkomusiikkiin oli huomattava.[2][1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bortnjanski tunnetaan erityisesti laajasta ortodoksisen kirkkomusiikin tuotannostaan, ja häntä on nimitetetty muun muassa "Venäjän Palestrinaksi".[3] Hänen tuotantoonsa kuuluu esimerkiksi 72 liturgista hymniä, joista 26 kaksoiskuorolle, 45 hengellistä kuorokonserttoa, kolmiääninen Johannes Krysostomoksen liturgia -palvelus ja kahdeksan hengellistä trioa. Bortnjanskin teokset on julkaistu kymmenosaisena teoksena, jonka toimitti Pjotr Tšaikovski.[1]

Bortnjanskin Pietarin hovikapellalle säveltämässä kirkkomusiikissa oli paljon vaikutteita ukrainalaisesta musiikkiperinteestä ja esimerkiksi Johannes Krysostomoksen liturgian kerubiveisun sävelmä on ilmeisesti lainattua kansanmusiikista.[2] Bortnjanskin musiikki sai myös paljon vaikutteita 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteen italialaisesta tyylistä ja tällä oli suuri vaikutus ajan venäläiseen ortodoksiseen kirkkomusiikkiin.[4] 1800-luvun jälkipuoliskolla venäläisen kirkkolaulun uudistajat kuten Stepan Smolenski ja Aleksander Kastalski katsoivat, että tämä oli muuntanut venäläisen kirkkolauluperinteen sille outoon ja vieraaseen muotoon ja pyrkivät perehtymään uudelleen vanhoihin luostarikirjastoissa säilyneisiin neumi- ja nuottinotaatioihin.[5] Vaikka Bortnjanski tunnetaankin yleensä hengellisen musiikin säveltäjänä, 1900-luvulla syntyi laajempaa kiinnostusta myös hänen maallista musiikkiaan kohtaan.[2]

Bortnjanskin teoksia käytetään edelleen jumalanpalveluksissa laajasti muun muassa Suomen ja Venäjän ortodoksisissa kirkoissa.[5][6] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan virsi numero 579, ”Oi Herra, korkein valtiaamme”, on Dmitri Bortnjanskin sävellys.[7] Se tuli alun perin virsikirjaan vuonna 1886 valtiopäivävirtenä ja alkoi sanoilla ”O Herra, siunaa ruhtinaamme”. Virren sävelmällä alun perin esitetty ortodoksinen teksti alkaa sanoilla ”Ken kielin voisi kuvaella”.[8]

Sävellykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesteriteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c The Voice of Russia: All about Dmitry Bortniansky kkovalev.ru. Viitattu 3.12.2009. (englanniksi)
  2. a b c Marina Ritzarev: Eighteenth-century Russian music, s. 105–110, 313–348. Ashgate Publishing, 2006. ISBN 0754634663. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.12.2009). (englanniksi)
  3. Dimitri Stepanowitsch Bortnjanski klassik.com. eMusici.com GmbH. Viitattu 7.12.2009. (saksaksi)
  4. UK Spring Tour 2008 2008. seenworks.com: Hermitage Association. Viitattu 7.12.2009. (englanniksi)
  5. a b Pentti Hakkarainen: Hengellisen musiikin puhuteltavana ort.fi. Kajaanin ortodoksinen seurakunta. Viitattu 7.12.2009.
  6. Ruth-Esther Hillila,Barbara Blanchard Hong: Historical dictionary of the music and musicians of Finland, s. 287. Greenwood Publishing Group, 1997. ISBN 0313277281. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.12.2009).
  7. 579 Oi Herra, korkein valtiaamme Virsikirja, Hyväksytty kirkolliskokouksessa 13. helmikuuta 1986. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 7.12.2009.
  8. Tauno Väinölä: 579 Oi Herra, korkein valtiaamme - Taustatietoja Virsikirja. Kirkon keskusrahasto, Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 7.12.2009.
  9. a b c d e f Dmytro Bortniansky 2001. Ukraine Millenium Foundation. Viitattu 7.12.2009. (englanniksi)