Ditioniitti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Diotioniitti-ionin rakenne. Rikkiatomien välinen sidospituus on poikkeuksellisen suuri.

Ditioniitti (S2O42−) on yksi rikin oksoanioneista. Sen voidaan katsoa syntyvän pysymättömän ditionihapokkeen protolysoituessa. Ditioniitti-ionissa rikin hapetusluku on +III.[1][2][3]

Ominaisuudet ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diotioniitti-ionin rakenteessa poikkeuksellista muihin rikin oksoanioneihin on rikkiatomien välinen sidospituus, joka on ionissa 239 ppm (laskennallinen kahden rikkiatomin välisen rikkiatomin pituus on 208 ppm). Tämän vuoksi sidos on heikko ja rikkoutuu helposti. Rikkiatomeihin kiinnittyneet hapiatomit ovat kohdakkaisessa konformaatiossa toisiinsa nähden. Ditioniitti-ioni on tasapainossa SO2--radikaalianionin kanssa.[1][2]

Ditioniitti-ioni on voimakas pelkistin ja teollisuudessa käytetään tähän tarkoitukseen paljon natriumditioniittia. Ditioniitti-ioni muun muassa veteen liuenneen hapen ja eräät raskasmetalli-ionit, kuten Cu+, Ag+ ja Pb2+ pelkistyvät metalleiksi. Ditioniitti-ioni myös disproportioituu happamissa liuoksissa helposti sulfiitti- ja tiosulfaatti-ioneiksi.[1][2][3]

Ditioniitteja valmistetaan tyypillisesti pelkistämällä sulfiittiliuoksia hienojakoisen sinkin tai natriumin ja elohopean amalgaaman avulla tai sähkökemiallisesti. Teollisuudessa pelkistimenä voidaan käyttää myös natriumborohydridiä, jolloin diotioniittiioni muodostetaan in situ. Kidevedellisista ditionaateista voidaan poistaa kuumentamalla kidevettä, mutta kidevedettömän ditioniitit hajoavat kuumennettaessa.[1][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 720. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
  2. a b c d Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 552. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.10.2013). (englanniksi)
  3. a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 338. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.9.2013). (englanniksi)