Dipolikaiutin
Dipolikaiuttimessa kaiutinelementtejä ei ole koteloitu, joten se säteilee ääntä sekä eteen- että taaksepäin.
Taaksepäin suuntautunut ääni on vastavaiheessa eteenpäin suuntautuvaan nähden johtuen elementin liikkeestä. Vastavaiheiset ääniaallot kumoavat toisensa, ja siksi dipolikaiutin ei juurikaan säteile ääntä sivuille. Dipolikaiuttimen etuna on että kuuntelutila ei väritä ääntä kovin paljoa kaiuttimen suuren suuntaavuuden takia. Haittapuolena on se että dynamiikkaa kadotetaan sitä enemmän mitä matalampaa taajuutta soitetaan, mutta jakosuotimella asiaa voi auttaa. Bassotaajuuksien toistoon dipolikaiuttimen tulee olla suuri. Pienempien dipolikaiuttimien apuna voidaan käyttää koteloitua basso-osaa, jonka toimintaperiaate on esimerkiksi bassorefleksi.
Sähköstaattiset sekä magnetostaattiset panelikaiuttimet ovat pääsääntöisesti dipoleita.
Dipolikaiutin voidaan toteuttaa myös perinteisillä dynaamisilla elementeillä yleensä noin 5 kHz taajuuksiin asti.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka, "Kaiuttimet", s. 261–359. Espoo: Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.