Diogenes Babylonialainen
Wikipedia
Diogenes Babylonialainen (myös Diogenes Seleukeialainen, Diogenes Stoalainen; (n. 240-152 eaa.) oli antiikin kreikkalainen stoalaiseen koulukuntaan kuulunut filosofi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Diogenes syntyi Seleukeiassa, Babyloniassa. Hän opiskeli filosofiaa Ateenassa Khrysippoksen oppilaana, ja seurasi Zenon Tarsoslaista stoalaisen koulukunnan johdossa. Hänen oppilaisiinsa kuului Panaitios. Filosofiassa hän vaikuttaa seuranneen läheisesti Khrysippoksen opetuksia, erityisesti dialektiikassa, jossa hänen kerrotaan opettaneen akatemialaista Karneadesta.[1]
Diogenes lähetettiin yhdessä Karneadeen ja peripateetikko Kritolaoksen kanssa Roomaan esittämään vetoomus Ateenalle Oropoksen tuhoamisesta määrättyä 500 talentin sakkoa koskien. Lähettiläät pitivät aluksi epideiktisiä eli esittäviä puheita yksityisissä kokoontumisissa ja myöhemmin Rooman senaatissa. Diogenes miellytti yleisöä selvällä ja hillityllä puhetyylillään.[2]
Lukianoksen mukaan Diogenes kuoli 88-vuotiaana.[3] Koska Ciceron teoksessa Vanhuudesta hänestä puhutaan edesmenneenä, hänen on täytynyt kuolla ennen vuotta 151 eaa.[4]
[muokkaa] Filosofia
Cicero kutsui Diogenesta "suureksi ja merkittäväksi stoalaiseksi".[5] Epikurolaiselta Filodemokselta Papyrusten huvilassa säilyneissä papyruksissa Diogenesta käsitellään useammin kuin ketään muuta filosofia Epikuroksen itsensä jälkeen.[6]
Diogenes kirjoitti useita teoksia, joista ei tiedetä kuitenkaan juuri muuta kuin niiden nimiä:
- Διαλεκτικὴ τέχνη (Dialektiikan taito; Diogenes Laertios, vii. 51)
- Ennustamisesta (Cicero, De divinatione i. 3, ii. 43)
- Athene-jumalattaresta, jonka synnyn Diogenes selitti Khrysippoksen tavoin fysiologisesti (Cicero, De natura deorum i. 15)
- Περὶ τοῦ τῆς ψυχῆς ἡγεμονικοῦ (Sielun hallitsevasta periaatteesta; Galenos)
- Περὶ φωνῆς (Kielestä; Diogenes Laertios vii. 55), joka vaikuttaa käsitelleen kielifilosofiaa
- Περὶ εὐγενείας (Οn Αristocracy of Βirth), useita kirjoja (Athenaios iv. p. 168)
- Περὶ νόμων (Laeista), useita kirjoja, joista ensimmäistä Athenaios lainaa (xii. s. 526; Cicero, De legibus iii. 5, jossa "Dio" on väärinkirjoitettu "Diogenes")
Cicerolta voidaan päätellä, että Diogenes kirjoitti myös muista aiheista, kuten velvollisuuksista ja korkeimmasta hyvästä.[7][8]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Cicero, Acad. ii. 30, De oratore ii. 38
- ↑ Aulus Gellius, vii. 14; Cicero, Acad. ii. 45
- ↑ Lukianos, Macrob. 20
- ↑ Cicero, Cato Maior de senectute (Vanhuudesta) 7
- ↑ Cicero, De officiis iii. 12
- ↑ Obbink, D., "Craft, Cult, and Canon in the Books from Herculaneum," in Philodemus and the New Testament World (Leiden: Brill, 2004), p. 73-84.
- ↑ Cicero, De officiis iii. 12, 13, 23; De finibus iii. 10, 15
- ↑ C.F. Thiery, Dissertatio de Diogene Babylonio, (Louvain, 1830), s. 17, jne., & Pars posterior, s. 30, jne.
[muokkaa] Lähteet
- Smith, William: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology (1867)
Zenon Kitionilainen | Dionysios | Ariston Khioslainen | Kleanthes | Khrysippos | Zenon Tarsoslainen | Diogenes Babylonialainen | Herillos | Sfairos | Antipatros Tarsoslainen | Panaitios | Hekaton | Poseidonios | Geminos | Athenodoros Kananalainen | Attalus | Seneca | Athenodoros Kordylion | Lucius Annaeus Cornutus | Musonius Rufus | Epiktetos | Marcus Aurelius | Hierokles

