Diogenes Babylonialainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Diogenes Babylonialainen

Diogenes Babylonialainen (myös Diogenes Seleukeialainen, Diogenes Stoalainen; muinaiskreikaksi Διογένης; n. 240-152 eaa.) oli antiikin kreikkalainen stoalaiseen koulukuntaan kuulunut filosofi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diogenes syntyi Seleukeiassa, Babyloniassa. Hän opiskeli filosofiaa Ateenassa Khrysippoksen oppilaana, ja seurasi Zenon Tarsoslaista stoalaisen koulukunnan johdossa. Hänen oppilaisiinsa kuului Panaitios. Filosofiassa hän vaikuttaa seuranneen läheisesti Khrysippoksen opetuksia, erityisesti dialektiikassa, jossa hänen kerrotaan opettaneen akatemialaista Karneadesta.[1]

Diogenes lähetettiin yhdessä Karneadeen ja peripateetikko Kritolaoksen kanssa Roomaan esittämään vetoomus Ateenalle Oropoksen tuhoamisesta määrättyä 500 talentin sakkoa koskien. Lähettiläät pitivät aluksi epideiktisiä eli esittäviä puheita yksityisissä kokoontumisissa ja myöhemmin Rooman senaatissa. Diogenes miellytti yleisöä selvällä ja hillityllä puhetyylillään.[2]

Lukianoksen mukaan Diogenes kuoli 88-vuotiaana.[3] Koska Ciceron teoksessa Vanhuudesta hänestä puhutaan edesmenneenä, hänen on täytynyt kuolla ennen vuotta 151 eaa.[4]

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cicero kutsui Diogenesta "suureksi ja merkittäväksi stoalaiseksi".[5] Epikurolaiselta Filodemokselta Papyrusten huvilassa säilyneissä papyruksissa Diogenesta käsitellään useammin kuin ketään muuta filosofia Epikuroksen itsensä jälkeen.[6]

Diogenes kirjoitti useita teoksia, joista ei tiedetä kuitenkaan juuri muuta kuin niiden nimiä:

  1. Dialektiikan taito (Διαλεκτικὴ τέχνη) (Diogenes Laertios, vii. 51)
  2. Ennustamisesta (Cicero, De divinatione i. 3, ii. 43)
  3. Athene-jumalattaresta, jonka synnyn Diogenes selitti Khrysippoksen tavoin fysiologisesti (Cicero, De natura deorum i. 15)
  4. Sielun hallitsevasta periaatteesta (Περὶ τοῦ τῆς ψυχῆς ἡγεμονικοῦ) (Galenos)
  5. Kielestä (Περὶ φωνῆς; Diogenes Laertios vii. 55), joka vaikuttaa käsitelleen kielifilosofiaa
  6. Hyvästä syntyperästä (Περὶ εὐγενείας), useita kirjoja (Athenaios iv. p. 168)
  7. Laeista (Περὶ νόμων), useita kirjoja, joista ensimmäistä Athenaios lainaa (xii. s. 526; Cicero, De legibus iii. 5, jossa "Dio" on väärinkirjoitettu "Diogenes")

Cicerolta voidaan päätellä, että Diogenes kirjoitti myös muista aiheista, kuten velvollisuuksista ja korkeimmasta hyvästä.[7][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Smith, William: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology (1867)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cicero, Acad. ii. 30, De oratore ii. 38
  2. Aulus Gellius, vii. 14; Cicero, Acad. ii. 45
  3. Lukianos, Macrob. 20
  4. Cicero, Cato Maior de senectute (Vanhuudesta) 7
  5. Cicero, De officiis iii. 12
  6. Obbink, D., "Craft, Cult, and Canon in the Books from Herculaneum," in Philodemus and the New Testament World (Leiden: Brill, 2004), p. 73-84.
  7. Cicero, De officiis iii. 12, 13, 23; De finibus iii. 10, 15
  8. C.F. Thiery, Dissertatio de Diogene Babylonio, (Louvain, 1830), s. 17, jne., & Pars posterior, s. 30, jne.