Dimetyyliallyylitranstransferaasi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Malli kanan dimetyyliallyylitranstrasnferaasista

Dimetyyliallyylitranstransferaasi eli farnesyylipyrofosfaattisyntaasi on entsyymi, joka katalysoi isopentenyylipyrofosfaatin ja dimetyyliallyylipyrofosfaatin kondensoitumista.

Reaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dimetyyliallyylitranstransferaasi katalysoi isopentenyylipyrofosfaatin ja dimetyyliallyylipyrofosfaatin kondensoitumista geranyylipyrofosfaatiksi. Kondensoituminen tapahtuu dimetyyliallyylipyrofosfaatin ykköshiilen ja isopentenyylipyrofosfaatin neloshiilen kesken. Samalla reaktiossa vapautuu pyrofosfaatti-ioni. Entsyymi katalysoi myös geranyylipyrofosfaatin ja isopentenyylipyrofosfaatin reaktiota, jonka tuote on farnesyylipyrofosfaatti. Tyypiltään tämä reaktio on samanlainen kuin edellinenkin. Entsyymi ei katalysoi enää suurempien terpeenien esiasteiden kondensaatiota. Entsyymin rakenne sisältää runsaasti asparagiinihapporyhmiä, jotka sitoutuvat entsyymin toiminnalle tärkeisiin magnesium- ja mangaani-ioneihin sekä isopentenyylipyrofosfaatin pyrofosfaattiryhmään.[1][2][3][4]

Olosuhteet ja inhibiittorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entsyymi vaatii toimiakseen magnesium- tai mangaani-ioneita. Eliöstä riippuen entsyymi toimii parhaiten, kun lämpötila on 30–90 °C ja pH 5,5–9. Dimetyyliallyylitranstransferaasin inhibiittoreita ovat muun muassa eräät orgaaniset pyrofosfaatit, Triton X-100, joka toimii pieninä pitoisuuksina myös entsyymin aktivaattorina, ja pyrofosfaatti-ionit. Typpeä sisältävät bisfosfonaattilääkkeet, kuten risedronihappo, pamidronihappo ja tsoledronihappo estävät entsyymin toimintaa kiinnittymällä pyrofosfaattien ja metalli-ionien sitoutumiskohtaan.[5][4][6]

Dimetyyliallyylitranstransferaasin entsyyminumero on EC 2.5.1.1 ja CAS-numero 9032-79-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Daniel L. Purich, R. Donald Allison: Handbook of biochemical kinetics, s. 203. Academic Press, 2000. ISBN 978-0-12-568048-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2010). (englanniksi)
  2. N Mallikarjuna Rao: Medical Biochemistry, s. 246. New Age International, 2007. ISBN 978-81-224-1823-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2010). (englanniksi)
  3. Fereidoon Shahidi: Chemicals via higher plant bioengineering, s. 68. Springer, 1999. ISBN 978-0-306-46117-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2010). (englanniksi)
  4. a b Muhammad Iqbal Choudhary: Biological Inhibitors, s. 117. Taylor & Francis, 1996. ISBN 978-3-71-865879-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2010). (englanniksi)
  5. EC 2.5.1.1 - dimethylallyltranstransferase Brenda. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  6. Herbert Fleisch: Bisphosphonates in bone disease: from the laboratory to the patient, s. 45. Elsevier, 2000. ISBN 978-0122603709. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2010). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.