Diffuusi vasta-aurinkokaari
Diffuusi vasta-aurinkokaari (myös Greenlerin vasta-aurinkokaari) on harvinainen halomuoto. Se yleensä näkyy vasta-aurinkopisteestä lähtevänä viuhkana, ristinä, pilarina tai vain vasta-aurinkona.
Diffusi vasta-aurinkokaari syntyy useista valon kuluista pylväsasentoisissa jääkiteissä, eli kiteissä, joiden pääakseli on vaakatasossa. Valon pääasiallisten kahden reitin mukaan halo jaetaan kahteen osamuotoon, diffuusi-A:han ja B:hen eli Greenlerin ja Tränklen vasta-aurinkokaareen. Aina yhtä aikaa taivaalla näkyvien kaarten erottaminen toisistaan on mahdotonta useilla auringon korkeuksilla, mutta niiden ulkomuoto eroaa toisistaan, vaikka ne ovatkin päällekkäin.[1][2]
Diffuusin vasta-aurinkokaaren voi yläpilvissä havaita Suomessa keskimäärin noin kerran kymmenessä vuodessa, lumitykkien jääsumuissa useamminkin. Havaitsemisen mahdollisuudesta kertovat kirkkaat 22 ja 46 asteen sivuavat kaaret, jotka muodostuvat samoista jääkiteistä.[1]
Ilmiön esittelivät uusien simulaatioiden perusteella vuonna 1987 Robert Greenler ja Eberhard Tränkle. Havaintoja vasta-aurinkopisteen kaarista ja pilareista oli tehty jo aiemmin, ja ne saivat selityksen tästä ilmiöstä.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Riikonen, Marko: Halot – Jääkidepilvien valoilmiöt, s. 80–81. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2011. ISBN 978-952-5329-89-6.
- ↑ Pekkola, Marko & Sillanpää, Mika & Ruoskanen, Jukka: Valkean taivaan vieraat, s. 62–63. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1999. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)