Differentiaalianalysaattori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lord Kelvinin harmoninen analysaattori.

Differentiaalianalysaattori on mekaaninen analoginen tietokone, joka on suunniteltu ratkaisemaan differentiaaliyhtälöitä.

Ensimmäisen mallin laitteelle, joka pystyi ratkaisemaan differentiaaliyhtälöitä esitteli ranskalainen Gaspard-Gustave Coriolis, jonka mekaaninen laite pystyi integroimaan ensimmäisen kertaluvun yhtälöitä. Varsinaisen differentiaalianalysaattorin kehitti Thomsonin veljekset. James Thompson julkaisi kirjoituksen laitteesta, jota hän kutsui nimellä "integroiva kone", vuonna 1876. Hänen veljensä William Thomson, joka tunnettiin paremmin nimellä lordi Kelvin, kehitti ideaa eteenpäin ja julkaisi kaksi paperia vielä samana vuonna.

Kelvinin laite otettiin käyttöön laivaston tulenhallintajärjestelmässä vuonna 1912. Kuitenkin vasta Vannevar Bush ja Harold Hazen MIT:stä rakensivat 1928–1931 ensimmäisen laajaan käyttöön tulleen laitteen. Manchesterin yliopiston Douglas Hartree toi Bushin laitteen Yhdityneisiin kuningaskuntiin. Yhden prototyypin jälkeen Metropolitan-Vickers rakensi maaliskuussa 1935 neljä konetta, jotka olivat Hartreen mukaan ensimmäiset Yhdysvaltain ulkopuolella. Seuraavien vuosien aikana myös Cambridgen yliopisto, Queen'sin yliopisto ja Royal Aircraft Establishment rakensivat oman version koneesta.

Yhdysvalloissa 1940-luvulla differentiaalianalysaattoreita rakennettiin Pennsylvanian yliopistoon ja ballistisia tutkimuksia varten. Laitteita käytettiin toisen maailmansodan aikana, mutta lopulta ne korvattiin elektronisilla analogisilla koneilla ja lopulta digitaalisilla tietokoneilla.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Differential analyser
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.