Differenssikone
Wikipedia
Differenssikone (Difference Engine) on mekaaninen laskukone, joka on tarkoitettu polynomifunktiotaulukoiden automaattiseen tuottamiseen. Koska myös muunlaisia funktioita voi approksimoida polynomifunktioilla, voi differenssikoneella tuottaa myös esimerkiksi logaritmi- ja sinitaulukoita. Tarve taulukoiden koneelliseen laskemiseen oli ennen varsinaisten tietokoneiden aikaa ilmeinen, sillä käsin laskeminen vaati paljon työvoimaa ja taulukoihin saattoi siitä huolimatta pujahtaa kohtalokkaita virheitä.
Differenssikoneen idean esitti ensimmäisenä J. H. Müller vuonna 1786. Varsinaista laitetta ei kuitenkaan rakennettu ja idea unohtui useiksi vuosikymmeniksi.
Vuonna 1822 tietokoneen idean isänä pidetty Charles Babbage esitti suunnitelman differenssikoneesta Royal Astronomical Societylle, joka myönsi siihen rahoituksen 1823. Babbage alkoi rakentaa konetta, ja työ kesti useita vuosia, mutta kone ei valmistunut. Toisaalta syynä olivat perheasiat ja toisaalta Babbagen halu rakentaa paljon kunnianhimoisempi kone, analyyttinen kone. Lontoon tiedemuseo rakensi vuosina 1989-1991 Babbagen differenssikone nro 2:n alkuperäisten piirustusten pohjalta, ja se todettiin täysin toimivaksi.
Ensimmäinen toimiva differenssikone rakennettiin kuitenkin jo 1800-luvulla. Ruotsalainen keksijä Per Georg Scheutz innostui Babbagen ideasta ja rakensi suunnilleen pianon kokoisen laitteen vuonna 1853. Laite esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä 1855 ja myytiin Britanniaan 1859. Scheutz rakensi 1860 vielä toisen differenssikoneen, joka myytiin Yhdysvaltojen hallitukselle. Kumpaakin laitetta käytettiin logaritmitaulukoiden laskemiseen.
Vuonna 1875 niin ikään ruotsalainen Martin Wiberg rakensi parannellun differenssikoneen, joka oli pienempi ja tuotti täydellisempiä taulukoita.
Differenssikoneet eivät olleet varsinaisia tietokoneita, koska ne rajoittuivat toiminnaltaan tietynlaisiin erikoistehtäviin, mutta ne olivat kuitenkin tärkeä kehitysaskel tietotekniikan varhaishistoriassa.
