Didier Ratsiraka
Didier Ratsiraka (4. marraskuuta 1936 Vatomandry Toamasinan lähellä) on Madagaskarin entinen presidentti.
Didier Ratsiraka syntyi korkean malagassivirkamiehen perheeseen. 1950-luvulla hänen isänsä työskenteli Tamataven maakunnan kuvernöörinä. Etniseltä taustaltaan hän on betsimisaraka.[1]
Ratsiraka kävi lyseon Pariisissa, valmistui vuonna 1963 Brestin merenkulkuoppilaitoksesta ja palveli aliupseerina Madagaskarin laivastossa. Vuosina 1965–1969 hän suoritti tietoliikenneinsinööri-instituutin ja merisotakorkeakoulun Toulonissa. Vuosina 1970–1972 Ratsiraka työskenteli sotilasasiamiehenä Madagaskarin Ranskan lähetystössä. Vuonna 1972 hänestä tuli Gabriel Ramanantsoan sotilashallituksen ulkoministeri.[1]
Kesäkuussa 1975 Madagaskarin sotilasjohto nimitti Ratsirakan maan presidentiksi.[2] Hänen valintansa vahvistettiin saman vuoden joulukuussa järjestetyssä kansanäänestyksessä.[3] Vuonna 1976 hän perusti johtamansa Madagaskarin vallankumouksen eturintama (Antokon’ny Revolisiona Malagasy, AREMA) -puolueen.[1] Presidenttinä Ratsiraka ryhtyi ajamaan sosialistista politiikkaa ja kansallisti teollisuuden, mikä ennen pitkää johti maan talouden romahtamiseen. Myöhemmin talouselämää alettiin vapauttaa, mutta poliittinen ja sotilaallinen valta pysyi tiukasti Ratsirakan käsissä.[2]
Vuoden 1991 virkamieslakko pakotti Ratsirakan luovuttamaan vallan väliaikaiselle hallitukselle. Ratsiraka hävisi vuoden 1993 presidentinvaalit Albert Zafylle, mutta vuonna 1997 hänet valittiin jälleen presidentiksi.[2]
Joulukuun 2001 presidentinvaaleissa Ratsiraka ja hänen kilpailijansa Marc Ravalomanana ilmoittautuivat molemmat voittajiksi. Ratsiraka julisti poikkeustilan[4] ja merinalaissyntyisen Ravalomananan kannattajat aloittivat levottomuudet, joita lietsottiin maan keskiosan ja rannikkoväestön välisillä ristiriidoilla. Huhtikuussa 2002 Madagaskarin korkein oikeus vahvisti Ravalomananan vaalien voittajaksi 51 prosentin ääntenenemmistöllä.[2] Yhdysvaltojen ja Ranskan tunnustettua hänen hallituksensa Ratsiraka pakeni Ranskaan heinäkuussa 2002.[4] Joulukuussa 2003 hänet tuomittiin poissaolevana viiden vuoden vankeuteen maan sisäisen yhtenäisyyden hajoituspyrkimyksistä.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 108. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
- ↑ a b c d e Encyclopedia of African History and Culture, volume V, s. 363. New York: Facts on File, 2005. ISBN 0-8160-5201-8.
- ↑ Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 105. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
- ↑ a b New Encyclopedia of Africa, volume 4, s. 299. Farmington Hills: Thomson Gale, 2008. ISBN 978-0-684-31458-7.
