Tarke

Wikipedia

Diakriittiset merkit eli tarkkeet osoittavat kirjaimen ääntämisen eroa. Tarkkeita ovat muun muassa treema, korkomerkit, lyhyys- ja pituusmerkki. Joissain tapauksissa tarke voi muuttaa koko sanan merkityksen.

Saksan kielessä ü-, ä- ja ö-kirjaimen pisteitä pidetään diakriittisinä, ja ne merkitsevät kielen vokaalivaihtelua (umlaut). Suomen ja ruotsin kielessä å, ä ja ö ovat erillisiä kirjaimia, ja ne aakkostetaan erikseen. Niinpä kirjaimen yläpuolisten pisteiden ei voi sanoa olevan diakriittisiä merkkejä vaan kirjaimen osa, samoin kuin i:n pisteen (vrt. turkin pisteetön ı). Saksassa a ja ä ovat aakkostuksessa saman kirjaimen eri muotoja ja siten samanarvoisia.

Korkomerkki eli aksentti merkitään joissain kielissä kirjaimen siihen tavuun, jolla on lausuttaessa tavanomaisesta poikkeava paino. Joistain kielissä, esimerkiksi venäjässä, korkomerkit ovat jääneet pois, ja ne merkitään ainoastaan sana- ja oppikirjoihin.

Korkomerkki voi muuttaa myös sanan merkitystä. Espanjan kielessä korkomerkkiä käytetään erottamaan toisistaan muuten samalla tavalla kirjoitettavat sanat ja kysymyssanoissa käytetään aina painomerkkiä. Näin Que merkitsee joka/mikä/että/kuin ja Qué mikä?/millainen?/kuinka?.

Tarkemerkki voi muuttaa kirjaimen ääntämystä. Esimerkiksi portugalin kielessä c ääntyy k:na takavokaalin ja konsonantin (milloin se ei ole h) edessä, mutta cedilha (ç) muuttaa ääntämisen s:ksi: "curação" -> "kura:sau"

Suhu-s:n merkitsemistä pidetään joskus hankalana, koska sille ei ole omaa kirjainta latinalaisissa aakkosissa. Suomen kielessä käytetään merkkiä š, eikä sitä pidetä erillisenä kirjaimena eikä sitä siis aakkosteta erikseen. Š:n asemasta voidaan käytetään kirjainyhdistelmää "sh". Esimerkiksi turkissa suhu-s merkitään kirjaimella ş.

Joissain kielissä käytetään pituusmerkkejä ilmaisemaan pitkää vokaalia. Portugalissa tildeä käytetään a:n ja o:n päällä ilmaisemaan nasaalia ääntämistä. Sen sijaan viron õ ja espanjan ñ ovat erillisiä kirjaimia.

[muokkaa] Diakriittisiä merkkejä

Treema eli umlaut (kirjaimen yläpuoliset pisteet, erokepisteet): ë, ï, ü, ä, ö
Sedilji (koukku): ç, ķ, ş
Ogonek (häntä): ą, ę
Akuutti (painomerkki): á, í, é
Gravis (graavi): à, è
Háček eli caron (hattu): š, ž, č
Sirkumfleksi: â, ê, ô
Tilde: ã, õ, ñ
Makron (pituusmerkki): ā, ē, ī
Breve (lyhyysmerkki): ă, ĕ, ğ
Yläpuolinen ympyrä ja pisteet, alapuolinen pilkku ja poikkiviiva: Å, Ŀ, Ț, Ł

[muokkaa] Kielikohtaisia huomautuksia

Kreikan kielessä: spiritus lenis ja spiritus asper
vanhassa kreikassa tilde ~ esiintyy vain vokaalien päällä, ja sitä kutsutaan sirkumfleksiksi
Latinan kielessä: vokaalin päällä erokepisteet ¨ osoittavat vokaalien kuuluvan eri tavuun; ne eivät siis muodosta diftongia (esim. Boëthius)
Unkarin kielessä: pitkän vokaalin merkkinä ´ käytetään aksenttia eli akuuttia ja ö ja ü ovat pitkinä ő ja ű. Epätarkka nimitys on "kaksoisakuutti".