Diacor

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Diacorin toimitilat Helsingin Alppikadulla.

Diacor terveyspalvelut Oy on yksityinen suomalainen terveyspalvelujen tuottaja. Diacor toimii pääkaupunkiseudulla, jossa sillä on 13 lääkäriasemaa ja sairaala.[1] Lääkäriasemista seitsemän sijaitsee Helsingissä, kolme Espoossa, kaksi Vantaalla ja yksi Kirkkonummella. Sairaala sijaitsee lääkäriaseman ja yrityksen pääkonttorin yhteydessä Helsingin Ruoholahdessa.[2] Diacorilla työskentelee 630 henkilöä, joista noin 600 lääkäreitä ja muita asiantuntijoita.[3] Diacor on merkittävä työterveyspalveluiden tuottaja.[4] Sen asiakasyrityksissä on henkilökuntaa yhteensä noin 110 000. Asiakaskäyntejä Diacorilla on vuodessa noin 580 000.[3].

Diacor terveyspalvelut Oy oli vuonna 2010 Suomen neljänneksi suurin terveyspalvelualan yritys Suomen Terveystalon, Attendo MedOne Oy:n ja PlusTerveys Oy:n jälkeen 57,7 miljoonan euron liikevaihdolla.[5]

Historia ja omistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhmä lääkäreitä perusti Lauttasaaren Tutkimuskeskus Oy -nimisen yrityksen vuonna 1969.[6] Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö osti yrityksen osake-enemmistön vuonna 1980.[7] Nimi muutettiin Diacor terveyspalvelut Oy:ksi vuonna 1988.[6] Vuonna 1996 siihen liitettiin jo vuonna 1867 perustettu Diakonissalaitoksen sairaala[6] ja nykymuotoinen Diacor oli syntynyt. Nykyään Diakonissalaitos on Diacorin ainoa omistaja.[4] Diacor on vähemmistöomistaja myös Yhtyneet Medix Laboratoriot Oy:ssä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Diacor, kotisivu Diacor. Viitattu 12.7.2012.
  2. Lääkäriasemat Diacor. Viitattu 12.7.2012.
  3. a b Diacor pähkinänkuoressa Diacor. Viitattu 12.7.2012.
  4. a b Hyvää tekevä Diacor Diacor. Viitattu 12.7.2012.
  5. Taulukko 9. Suurimpia terveyspalvelualan (TOL 86) yrityksiä vuonna 2010. Lähde: Asiakastieto Oy. Sanna Hartman, sosiaali- ja terveyspalvelujen toimialapäällikkö, Uudenmaan ELY-keskus: Terveyspalvelut, toimialaraportti, s. 22. Työ- ja elinkeinoministeriö • Maa- ja metsätalousministeriö • Työ- ja elinkeinokeskus • Tekes • Finpro • Matkailun edistämiskeskus • Lapin liitto, 2011. ISBN 978-952-227-589-9. Raportin verkkoversio (pdf) (viitattu 29.9.2012).
  6. a b c Diacorin historia Diacor. Viitattu 12.7.2012.
  7. Diacorin historia, pdf-liite, s. 12

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]