Di-tert-butyylidikarbonaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Di-tert-butyylidikarbonaatti
Di-tert-butyl-dicarbonate-2D-skeletal.pngDi-tert-butyl-dicarbonate-3D-balls.png
Tunnisteet
CAS-numero 24424-99-5
IUPAC-nimi tert-butyyli-(2-metyylipropan-2-yyli)oksikarbonyylikarbonaatti
SMILES CC(C)(C)OC(=O)OC(=O)OC(C)(C)C[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C10H18O5
Moolimassa 218,244 g/mol
Tiheys 0,95[2] g/cm³
Sulamispiste 23 °C[2]
Liukoisuus Ei liukene veteen

Di-tert-butyylidikarbonaatti (C10H18O5) on t-butanolin karbonaattiesteri. Yhdistettä käytetään laajasti orgaanisessa synteeseissä amiinien suojaukseen ja muiden orgaanisten yhdisteiden valmistukseen.

Ominaisuudet ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Di-tert-butyylidikarbonaatti on huoneenlämpötilassa kirkasta nestettä. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee orgaanisiin liuottimiin, kuten etanoliin, asetoniin, asetonitriiliin ja tetrakloorimetaaniin. Vedessä se hydrolysoituu t-butanoliksi ja hiilidioksidiksi.[2][3]

Di-tert-butyylidikarbonaattia valmistetaan lähtemällä kalium-tert-butoksidista, joka reagoi hiilidioksidin kanssa muodostaen kalium-tert-butyylikarbonaattia. Tämä välituote reagoi fosgeenin kanssa di-tert-butyylitrikarbonaatiksi. Di-tert-butyylitrikarbonaatista eliminoituu emäksien, kuten DABCO:n, vaikutuksesta hiilidioksidia ja tuotteena muodostuu di-tert-butyylidikarbonaattia.[4][3]

BOC anhydride synthesis.png

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkein Di-tert-butyylidikarbonaatin käyttökohde orgaanisessa synteeseissä on sen reaktio amiinien kanssa, jolloin amiini suojautuu t-butoksikarbonyyli- eli t-Boc-johdannaisena. Tämä suojaryhmä kestää hyvin emästen ja nukleofiilien reaktiot, mutta laimeatkin hapot poistavat sen. Tyypillisesti t-Boc-ryhmän poistamiseen käytetään trifluorietikkahapon dikloorimetaaniliuosta, mutta myös Lewis-happoja voidaan käyttää. Di-tert-butyylidikarbonaattia käytetään suojaavana reagenssina erityisesti valmistettaessa synteettisiä peptidejä ja se soveltuu hyvin niin kutsutuksi ortogonaaliseksi suojaryhmäksi yhdessä emäslabiilien suojaryhmien, kuten Fmoc-ryhmän kanssa.[2][5][6][7] Yhdiste reagoi myös fenolien, alkoholien ja tiolien kanssa muodostaen niistä t-butyylikarboksijohdannaisen[3].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bis(tert-butoxycarbonyl)oxide – Substance summary NCBI. Viitattu 30. lokakuuta 2013.
  2. a b c d W. L. F. Armarego,Christina Chai: Purification of Laboratory Chemicals, s. 139. Butterworth-Heinemann, 2012. ISBN 978-0123821614. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.10.2013). (englanniksi)
  3. a b c Michel Wakselman: Di-t-butyl Dicarbonate, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.10.2013
  4. Barry M. Pope, Yutaka Yamamoto & D. Stanley Tarbell: Di-tert-butyl dicarbonate. Organic Syntheses, 1988, Coll. Vol. 6. vsk, s. 418. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.10.2013. (englanniksi)
  5. Thomas Felgenhauer, Cristopher Schirwitz & Frank Breitling: Peptide Synthesis, Organic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 30.10.2013
  6. George S. Zweifel & Michael H. Nantz: Modern Organic Synthesis, s. 60. W. H. Freeman and Company, 2007. ISBN 978-0-7167-7266-8. (englanniksi)
  7. Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren, Peter Wothers: Organic Chemistry, s. 655. Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0-19-850346-0. (englanniksi)