Dezső Kosztolányi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dezső Kosztolányin muistopatsas

Dezső Kosztolányi [ˈdɛʒøː ˈkostolaːɲi] (29. maaliskuuta 1885 Szabadka, nyk. Subotica, Vojvodina, Serbia3. marraskuuta 1936 Budapest, Unkari) oli unkarilainen kirjailija, runoilija, toimittaja ja kääntäjä.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi kotipaikkakunnallaan Szabadkassa vuonna 1903 Kosztolányi lähti Budapestin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuustiedettä. Siellä hän ystävystyi Mihály Babitsin ja Gyula Juhászin kanssa. Kosztolányi opiskeli välillä myös Wienissä, mutta palasi pian Budapestiin. Opintojaan hän ei kuitenkaan saattanut loppuun. Jo tuolloin hän kirjoitti paljon runoja ja työskenteli toimittajana lehdissä, esimerkiksi Nyugat-lehdessä vuodesta 1908 lähtien. Läpimurto oli vuonna 1910 julkaistu runokokoelma A szegény kisgyermek panaszai. 1920-luvulta lähtien Kosztolányi alkoi kirjoittaa myös romaaneja.

Kosztolányi sanoi olevansa "homo aestheticus", esteettinen ihminen. Hänelle kirjallisuus tarkoitti aina seikkailua ja leikkiä: hän halusi olla yhtä aikaa kepeä ja syvällinen.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proosa

Suomennettu on yksi kokonainen Kosztolányin teos:

  • Nero, verinen runoilija (Nero, a véres költő). Suom. Väinö Olkkonen. Jyväskylä: Gummerus, 1944

Lisäksi Kosztolányin novelleja on suomennettuna seuraavissa novellikokoelmissa:

Runot[1]
  • Taivas irtosi maasta: unkarilaista lyriikkaa 1900-luvulta, suom. ja toim. Anna-Maija Raittila, alkusanat Lajos Szopori Nagy; Helsinki: Kirjayhtymä 1986 ISBN 951-26-2626-8
    • Haikean onnen laulu
    • Helmikuun oodi
    • Hiljainen, puhdas runo
    • Illalla istuin kumarassa, vähän...
    • Isäni on lehtori
    • Lippu
    • Minä olen monia rakastanut...
    • Nuhruinen aamuhämärä
    • Pidä varasi
    • Poikaani ensi kerran kouluun toin...
    • Politiikka
    • Syysaamiainen
    • Syyskuun hartaus
    • Tahdotko leikkiä
    • Talomme
    • Vaikka moni haave on kiehtonut mieltä...
    • Vaimolleni...
    • Vanhuus
  • Unkarin lyyra: unkarilaista lyriikkaa keskiajalta nykyaikaan, suom. ja toim. Toivo Lyy, Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura 1970
    • Aadamille
    • Katso, poikani...
    • Keskustelu itseni kanssa
    • Kirjoitus vanhassa kirjassa
    • Sukulaiset
    • Virralla

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dezső Kosztolányi, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista, Linkki maailman runouteen, Runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 17.5.2021, viitattu 2.6.2021