Dettmar Cramer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dettmar Cramer
Henkilötiedot
Koko nimi Dettmar Cramer
Syntymäaika 4. huhtikuuta 1925 (ikä 89)
Syntymäpaikka Dortmund, Weimarin tasavalta
Pituus 161 cm
Lempinimi Napoleon, Laufender Meter, Fussball-Professor
Seurat
Vuodet Seura O (M)
Saksan lippu Viktoria Dortmund
Saksan lippu Germania Wiesbaden
Valmennusura
 
 
 
 
1964
1974
1975-1977
1977-1978
1978-1981
1981-1982
1982-1985
1991-1992
1997
Saksan lippu Teutonia Lippstadt
Saksan lippu VfL Geseke
Saksan lippu SC Paderborn 07
Saksan lippu TuS Eving-Lindenhorst
Japanin lippu Japanin maajoukkue
Yhdysvaltain lippu Yhdysvaltain maajoukkue
Saksan lippu FC Bayern München
Saksan lippu Eintracht Frankfurt
Saudi-Arabian lippu Al-Ittihad
Kreikan lippu Aris FC
Saksan lippu Bayer 04 Leverkusen
Etelä-Korean lippu Korean tsv:n U23-maajoukkue
Thaimaan lippu Thaimaan maajoukkue

Dettmar Cramer (s. 4. huhtikuuta 1925) on saksalainen entinen jalkapallovalmentaja ja pelaaja. Hän voitti pitkällä urallaan muun muassa kahdesti Euroopan Cupin mestaruuden ja häntä pidetään Japanin modernin jalkapallon isänä. Hän on japanilaisen Zuihōshō-ritarikunnan kolmannen luokan jäsen.

Pienen kokonsa vuoksi Crameria on kutsuttu mm. lempinimillä Napoleon ja Laufender Meter (Juokseva metri).

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cramerin oma pelaajaura jäi vaatimattomaksi. Hän edusti Viktoria Dortmundia ja Germania Wiesbadenia, kunnes siirtyi pelaajavalmentajaksi. Tässä ominaisuudessa hän työskenteli 1950- ja 1960-luvuilla Teutonia Lippstadtissa, VfL Gesekessä, FC Paderbornissa ja TuS Eving-Lindenhorstissa. Uransa alkuvaiheessa Cramer toimi myös toimittajana Saksan yleisradiossa.

Kesäkuussa 1963 Cramerista tuli Länsi-Saksan jalkapalloliiton WFV:n päävalmentaja ja tammikuussa 1964 hän siirtyi Saksan jalkapalloliiton palvelukseen toimien muun muassa Helmut Schönin apuvalmentajana maajoukkueessa MM-kisoissa 1966. Toimensa ohella Cramer valmensi Japania Tokion olympialaisissa 1964 ja johdatti maajoukkueen yllätysvoittoon Argentiinasta. Puolivälierissä Tšekkoslovakia oli kuitenkin selkeästi vahvempi maalein 4-0.

Cramer toimi Saksan maajoukkueen apuvalmentajana kesään 1974 saakka. Samaan aikaan hän työskenteli FIFAn palveluksessa valmentajakouluttajana muun muassa Japanissa, jossa hän organisoi maan valmennuskoulutuksen uudelleen. Elokuussa 1974 hän nousi Yhdysvaltain maajoukkueen peräsimeen, mutta jätti pestinsä jo tammikuussa 1975 siirtyen FC Bayern Münchenin päävalmentajaksi. Cramer sai osakseen rajua kritiikkiä muun muassa passiivisesta valmennustyylistään, mutta pelaajista erityisesti Franz Beckenbauer seisoi päävalmentajan takana. Cramer antoi menestyksen puhua puolestaan johdattamalla Bayernin kahteen peräkkäiseen Euroopan Cupin voittoon 1975 ja 1976. Tämän lisäksi Bayern juhli Intercontinental Cupin voittoa 1976. Kotimaan kentillä menestys jäi kuitenkin kauas toivotusta eikä Bundesliigan mestaruutta tullut. Kaudeksi 1977/78 Cramer siirtyi Eintracht Frankfurtin peräsimeen ja Gyula Lóránt tuli vastaavasti Bayernin päävalmentajaksi. Cramer johdatti Eintrachtin viidenneksi, kun Bayern romahti sijalle 12, mikä on seuran huonoin sijoitus Bundesliigassa.

Syksyllä 1978 Cramer jatkoi valmennusuraansa Al-Ittihadin päävalmentajana Saudi-Arabiassa. Hän valmensi seuraa joulukuuhun 1981 saakka. [1] Al-Ittihadista hän siirtyi kreikkalaiseen Aris Salonikiin, jota valmensi toukokuuhun 1982. Kaudeksi 1982/83 Cramer palasi Saksaan Bayer 04 Leverkusenin päävalmentajaksi kolmevuotisella sopimuksella. Cramerin johdolla Bayer sijoittui Bundesliigassa parhaimmillaan seitsemänneksi. Menestys ei tyydyttänyt seurajohtoa, joka ei jatkanut valmentajan sopimusta enää kesällä 1985.

Bayer pestinsä jälkeen Cramer ei enää palannut valmentajaksi Saksaan. Hän toimi 1991-92 Korean alle 23-vuotiaiden maajoukkueen valmentajana sekä 1997 Thaimaan maajoukkuevalmentajana. Vuonna 2002 hän ilmoitti virallisesti lopettavansa valmentamisen ja kolme vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Japanin jalkapallon Hall of Fameen.

Meriitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siviilielämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cramer palveli toisessa maailmansodassa Wehrmachtin yliluutnanttina (Oberleutnant) laskuvarjojoukoissa. Hän on naimisissa toista kertaa ja viettää nykyään eläkepäiviään Reit im Winklissä Baijerissa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [Dietrich Schulze-Marmeling: Strategen des Spiels, Verlag Die Werkstatt, 2005, Seite 360, ISBN 3-89533-475-8]
Edeltäjä:
Udo Lattek
Euroopan Cupin voittanut valmentaja
1975, 1976
Seuraaja:
Bob Paisley
Edeltäjä:
Udo Lattek
Bayern Münchenin päävalmentaja
1/1975–1977
Seuraaja:
Gyula Lóránt
Edeltäjä:
Gyula Lóránt
Eintracht Frankfurtin päävalmentaja
1977–1978
Seuraaja:
Otto Knefler
Edeltäjä:
Gerhard Kentschke
Bayer 04 Leverkusenin päävalmentaja
1982–1985
Seuraaja:
Erich Ribbeck