Dess–Martin-perjodinaani

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dess–Martin-perjodinaani
Dess-Martin periodinane.svgDess-Martin-periodinane-DFT-2009-3D-balls.png
Tunnisteet
CAS-numero 87413-09-0
IUPAC-nimi 1,1,1-triasetoksi-1,1-dihydro-1,2-bentsjodoksol-3(1H)-oni
SMILES CC(=O)OI1(C2=CC=CC=C2C(=O)O1)(OC(=O)C)OC(=O)C[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C13H13IO8
Moolimassa 424,134 g/mol
Tiheys 1,362 g/cm³
Sulamispiste 124-126 °C (hajoaa)[2]

Dess–Martin-perjodinaani (C13H13IO8) on orgaaninen yhdiste, joka sisältää hypervalenttisen jodiatominen. Yhdistettä käytetään orgaanisen kemian synteeseissä hapettimena. Nimensä reagenssi on saanut kehittäjiensä yhdysvaltalaisten kemistien Daniel Dessin ja James Martinin mukaan, jotka raportoivat yhdisteen käytön vuonna 1983.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa Dess–Martin-perjodinaani on kiteistä valkoista ainetta. Yhdiste ei liukene veteen eikä aromaattisiin tai alifaattisiin hiilivetyihin, mutta liukenee kohtalaisesti tetrahydrofuraaniin, asetonitriiliin, trikloorimetaaniin ja dikloorimetaaniin. Yhdiste on kiinteänä suhteellisen stabiili, mutta saattaa räjähtää iskusta. Yhdiste myös hajoaa kosteuden ja valon vaikutuksesta. Tämän vuoksi Dess–Martin-perjodinaania käytetään tyypillisesti liuoksena.[2]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dess–Martin-perjodinaania valmistetaan lähtemällä o-jodibentseohaposta. Ensimmäisessä vaiheessa o-jodibentsoehappo hapetetaan 2-jodoksibentsoehapoksi kaliumbromaatin avulla. 2-Jodoksibentsoehappo reagoi happaman katalyytin läsnäollessa etikkahappoanhydridin kanssa muodostaen Dess–Martin-perjodinaania.[2][3][4]

DessMartinSynthesis.svg

Dess–Martin-perjodinaania käytetään hapetattaessa primäärisiä alkoholeja aldehydeiksi ja sekundäärisiä alkoholeja ketoneiksi. Yhdiste ei hapeta primäärisiä alkoholeja karboksyylihapoiksi asti. Dess–Martin-perjodinaani pelkistyy reaktiossa jodinaaniksi ja sivuotuoottena muodostuu etikkahappoa. Yhdiste soveltuu erityisesti allyylisten alkoholien hapettamiseen, koska muilla tavoin niiden selektiivinen hapettaminen on vaikeaa.[2][3][4][5]

Reaction scheme.png

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1,1,1-triacetoxy-1,1-dihydro-1,2-benziodoxol-3(1H)-one – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 14.3.2014.
  2. a b c d Robert J. Boeckman Jr & Kelly M. George: 1,1,1-Triacetoxy-1,1-dihydro-1,2-benziodoxol-3(1H)-one, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2009. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.3.2014
  3. a b Gabriel Tojo,Marcos I. Fernandez: Oxidation of Alcohols to Aldehydes and Ketones, s. 182-184. Springer, 2006. ISBN 9780387257259. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.3.2014). (englanniksi)
  4. a b Viktor V. Zhdankin: Hypervalent Iodine Chemistry, s. 130-132. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 978-1-118-34130-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.3.2014). (englanniksi)
  5. Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren: Organic Chemistry, s. 545. Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-927029-3. (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.