Dersu Uzala (vuoden 1975 elokuva)
| Dersu Uzala | |
|---|---|
| Дерсу Узала | |
 |
|
| Ohjaaja | Akira Kurosawa |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja | Nikolai Sizov |
| Säveltäjä | Isaak Švarts |
| Kuvaaja | Asakazu Nakai |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö | Mosfilm |
| Levittäjä | Mokép |
| Ensi-ilta | 1975 |
| Kesto | 141 min |
| Alkuperäiskieli | venäjä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Dersu Uzala on neuvostoliittolais-japanilainen elokuva vuodelta 1975. Akira Kurosawan ohjaama ja käsikirjoittama elokuva kertoo metsästäjä Dersu Uzalasta. Elokuva perustuu venäläisen tutkimusmatkailijan Vladimir Arsenjevin vuonna 1923 julkaisemaan kirjaan, joka kertoo hänen matkoistaan Ussurin alueella Venäjällä, sekä nanai-metsästäjästä, joka toimi Arsenjevin ryhmän oppaana vuosina 1902–1907. Dersu Uzala on nostettu elokuvan päähenkilöksi. Häntä esittää tuvalainen näyttelijä Maxim Munzuk.
Elokuva palkittiin Oscarilla parhaana ulkomaalaisena elokuvana.[1] Suomessa se ylsi 175 344 katsojallaan vuoden 1976 ensi-iltaelokuvista kuudenneksi katsotuimmaksi.[2] Sitä esitettiin Helsingissä Mannerheimintiellä sijainneessa neuvostoliittolaisia elokuvia esittäneessä Kosmos-Filmin Capitol-elokuvateatterissa yhtämittaisesti lähes yhden vuoden ajan maaliskuusta 1976 lähtien.[3] [4][5]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
tuotantoyhtiö Mosfilm otti yhteyttä Akira Kurosawaan elokuvasta, joka perustuisi venäläiseen kirjallisuuteen ja kuvattaisiin Neuvostoliitossa, tietäen tämän olevan venäläisen kirjallisuuden vannoutunut ystävä. Neuvostoliiton suurlähettiläs oli kertonut Kurosawalle, että maassa oli pulaa hyvistä käsikirjoittajista ja ohjaajista. He olivat silti ällistyneitä kun Kurosawa ehdotti elokuvan aiheeksi juuri Vladimir Arsenjevin Dersu Uzala -kirjaa, jonka hän oli lukenut jo 1930-luvulla, koska se oli lähes tuntematon Neuvostoliiton ulkopuolella. Ohjaaja oli suunnitellut kirjan pohjalta elokuvaa jo 1950-luvulla Japanissa, mutta oli huomannut sen sovittamisen liian vaikeaksi kotimaansa olosuhteisiin mm. käännösongelmien suhteen. Kurosawa oli itse uransa pohjalla, edellisen elokuvansa Köyhän pikajuna epäonnistuttua vuonna 1970, ja hän oli yrittänyt itsemurhaa.[6] Yksikään japanilainen elokuvastudio ei enää suostunut rahoittamaan hänen elokuviaan.[7]
Elokuvan pääosaan neuvostoliittolaiset halusivat Kurosawan luottonäyttelijä Toshirō Mifunen, mutta tämä ei ollut halukas niin pitkään elokuvaprojektiin. Mosfilm antoi ohjaajalle täydellisen taiteellisen vapauden, vaikka perfektionistista Kurosawaan kritisoitiinkin hitaudesta, kun päivittäinen 70 mm:n filmille kuvattu metrimäärä ei ollut odotetunlainen. Tuotanto kesti kokonaisuudessaan kolme vuotta ja elokuvaa kuvattiin yhdeksän kuukauden ajan[7] aidoilla tapahtumapaikoilla Venäjän Kaukoidässä Ussuriassa, mikä oli Kurosawan unelmien täyttymys. Sadan hengen pääasiassa venäjää puhuvaan kuvausryhmään kuului vain kuusi japanilaista työntekijää, joilla oli yksi tulkki. Lähimmän tuotantoavustaja Teruyo Nogamin mukaan Dersu Uzala oli ohjaajan vaativin produktio Seitsemän samurain ohella.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Maxim Munzuk | … | Dersu Uzala |
| Juri Solomin | … | kapteeni Vladimir Arsenjev |
| Suimenkul Tšokmorov | … | Jan Bao |
| Svetlana Daniltšenko | … | rouva Anna Arsenjeva |
| Dmitri Koršikov | … | Vova, Arsenjevin poika |
Lähde:[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The 48th Academy Awards, 1976 Oscars.org – Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 27.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1976 Elokuvauutiset. Viitattu 29.11.2021.
- ↑ Akira Kurosawa, Akira Kurosawa, Juri Nagibin, Asakazu Nakai, Juri Gantman, Juri Raksha, Isaak Shvarts, Kosmos-Filmi Oy, Barium Oy, Kosmos-Filmi Oy: Dersu Uzala. {{{Julkaisija}}}, 1975. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.12.2023).
- ↑ ELOKUVA | Akira Kurosawan ekologinen Dersu Uzala kestää edelleen Helsingin Sanomat. 18.3.1995. Viitattu 12.12.2023.
- ↑ Lauantaiessee | Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto vei leskirouvalta Helsingin komeimman elokuvateatterin ja teki siitä propagandapyhätön – suomalaiset ottivat uudet omistajat vastaan humoristisella natsitervehdyksellä Helsingin Sanomat. 15.6.2018. Viitattu 12.12.2023.
- ↑ DERSU UZALA Kino Regina. Viitattu 6.12.2023.
- ↑ a b Philip French: Dersu Uzala The Guardian. 8.1.2012. Viitattu 6.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Valtonen, Katja: Dersu Uzala Suomi-Venäjä-Seuran elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka ry. Viitattu 27.1.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dersu Uzala (1975) Leffatykki. 18.06.2003. Viitattu 27.1.2023.
- Kitti, Jouni: Mitä Dersu Uzala opetti? JouniKitti.fi. Viitattu 27.1.2023.
- French, Philip: Dersu Uzala The Guardian. 8.1. 2012. Viitattu 27.1.2023. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||