Dennis Hopper
Sivulta puuttuu | Dennis Hopper | |
|---|---|
 Dennis Hopper Hollywood Walk of Famella maaliskuussa 2010. |
|
| Syntymäaika | 17. toukokuuta 1936 |
| Syntymäpaikka | Dodge City, Yhdysvallat |
| Aktiivisena | 1955–2009 |
| Kuolinaika | 29. toukokuuta 2010 (74 vuotta) |
| Kuolinpaikka | Venice, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | Näyttelijä |
| Puoliso | Victoria Duffy (1996–2010) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Ehdokkuudet | |
|
Oscar (1970, 1987) |
|
Dennis Hopper (17. toukokuuta 1936[1] Dodge City, Kansas, Yhdysvallat – 29. toukokuuta 2010 Venice, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja elokuvaohjaaja. Hän näytteli lähes 200 elokuvassa tai televisiosarjassa.[2] Hopper oli lisäksi tuottelias valokuvaaja, taidemaalari ja kuvanveistäjä.[3]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura
Hopper syntyi Dodge Cityssä Kansasin osavaltiossa ja teki nuorena elokuvia muun muassa James Deanin kanssa. Jouduttuaan huonoihin väleihin Hollywoodin nimimiesten kanssa hän muutti New Yorkiin ja opiskeli siellä Lee Strasbergin näyttelijäkoulussa. Hän esiintyi televisiossa useissa sarjoissa yhteensä yli 140 jaksossa. Ura kokoillan elokuvissa jatkui vuonna 1967. Hän teki 2–7 elokuvaa vuodessa neljänkymmenen vuoden ajan.
Hopperin ohjaustöistä kenties tunnetuin on 1960-luvun sukupolvea moottoripyöräilijöiden kautta kuvaava Easy Rider – matkalla (1969), jonka hän myös käsikirjoitti. Hopperilla oli koko 1970-luvun vakavia alkoholi- ja huumeongelmia mutta hän teki silti useita elokuvia, mm. elokuvan Amerikkalainen ystävä ja Ilmestyskirja. Nyt.
Hän raitistui 1980-luvulla ja teki näyttävän paluun valkokankaalle vuonna 1986 David Lynchin ohjaamassa elokuvassa Blue Velvet – ja sinisempi oli yö. Hopper oli ollut pitkään Hollywoodin "pahan pojan maineessa", jonka vuoksi hänen oli ollut vaikea saada rooleja. Hänet tunnettiin myös vaikeasta asenteestaan ja vaihtelevasta käyttäytymisestään. Elokuvassa Hopperin esittämä hahmo Frank Booth omaa monia piirteitä, kuten riippuvuuden huumausaineista, joista Hopper itse oli kärsinyt vasta hetki sitten. Hopper vaatikin saada roolia Lynchiltä todeten: "Minä olen Frank." Uuden läpimutonsa jälkeen hänet nähtiin mm. elokuvissa True Romance ja Waterworld sekä Speed – kuoleman kyydissä, joka oli hänen uransa suurin taloudellinen menestys.
Hopper on myös lainannut ääntään videopeleihin Hell: A Cyberpunk Thriller, Black Dahlia ja Grand Theft Auto: Vice City.
Hopper sai tähden Hollywood Walk of Famelle 26. maaliskuuta 2010.
Vuonna 2009 hän sairastui eturauhassyöpään[4]. Parantumattomasti sairas Hopper sairasti pitkälle edennyttä, luihin asti metastasoitunutta prostatasyöpää ja hänelle ennustettiin kuukauden verran elinaikaa. Hopper kuoli 29. toukokuuta 2010[5].
[muokkaa] Yksityiselämä
Dennis Hopper avioitui viisi kertaa. Ensimmäisen vaimonsa Brooke Haywardin kanssa (1961-1969) kanssa hän sai tyttären Marin. Laulaja Michelle Phillipsin kanssa avioliittoa kesti vain kaksi viikkoa vuonna 1970. Hopper ja Daria Halprin avioituivat 1972 ja heille syntyi tytär Ruthanna. Avioero tuli 1976. Seuraava vaimo oli Katherine LaNasa 1989–1992, ja he saivat Henry-nimisen pojan. Hopper solmi viimeisen, pitkäaikaisimman avioliiton Victoria Duffyn kanssa 1996, ja he saivat Galen-tyttären. Liitto ei päättynyt onnellisesti, Hopper haki eroa tammikuussa 2010, mutta ero ei ehtinyt astua voimaan ennen hänen kuolemaansa[6]. Dennis Hopperilta jäi myös kaksi lastenlasta.[7]
[muokkaa] Merkittäviä rooleja
- Cool Hand Luke (1967) - Babalugats
- Easy Rider – matkalla (1969) – Billy
- Amerikkalainen ystävä (1977) – Tom Ripley
- Ilmestyskirja. Nyt (1979) – valokuvaaja
- Out Of The Blue (1980) – Don Barnes
- Taistelukala (1983) – isä
- Sam Peckinpahin Verinen viikonloppu (1983) – Richard Tremayne
- Blue Velvet – ja sinisempi oli yö (1986) – Frank Booth
- Texasin moottorisahamurhat 2 (1986) – Lefty Enright
- Viimeinen heitto (1986) – Shooter
- Red Rock West (1992) – Lyle from Dallas
- True Romance (1993) – Clifford Worley
- Super Mario Bros. (1993) – King Koopa
- Speed – kuoleman kyydissä (1994) – Howard Payne
- Waterworld (1995) – Deacon
- Kuolleiden valtakunta (2005) – Kaufman
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b Dennis Hopper Elonet.fi. Viitattu 31.5.2010.
- ↑ Juho Rissanen: Erilainen ihmelapsi. Iltalehti, 2010, nro 31.5., s. 16.
- ↑ Nina Dale: Easy Rider on poissa. Iltalehti, 2010, nro 31.5., s. 16.
- ↑ Dennis Hopper sairastui syöpään Helsingin Sanomat. 30.10.2009. Viitattu 31.5.2010.
- ↑ Näyttelijä Dennis Hopper kuollut Helsingin Sanomat. 29.5.2010. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Daily Mail
- ↑ Epäonnea rakkaudessa. Iltalehti, 2010, nro 31.5., s. 16.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dennis Hopper Wikimedia Commonsissa- Dennis Hopperin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
