Demurrage-vero
 |
Tämä artikkeli tai sen osa saattaa sisältää uutta tutkimusta tai vahvistamattomia väitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Käytetäänkö termiä suomen kielessä? demurrage: makuuttaminen, seisonta-aika, viivästymis-; "demurragea" voidaan valuutan/maksuvälineiden ohella periä esim. satamissa yli sovitun ajan varastoidusta rahdista. Voisi varmaan suomentaa "makuuttamis-". |
Demurrage-verolla tarkoitetaan valuutan omistamisesta tai hallussapidosta perittävää maksua. Sitä kutsutaan joskus "hamstrausveroksi" tai "valuutan parkkimaksuksi". Esimerkiksi kullan omistajat maksavat eräänlaista demurrage-veroa maksuna kullan säilytyksestä ja turvassa pitämisestä. Muiden valuuttojen tapauksessa käytetään yleensä jaksoittaista veronkeräystä kuukausittain tai vuosittain, seteleiden tapauksessa esimerkiksi kuukausittaista leimaveroa. Demurrage esitetään usein edistykselliseksi taloudelliseksi työkaluksi, varsinkin puhuttaessa erilaisista rinnakkaisvaluutoista.
Demurrage-veroa on kokeiltu mm. Itävallan Wörglissä paikallisvaluutan kanssa 1930-luvulla erittäin menestyksekkäästi, ja kokeilusta puhutaankin "Wörglin ihmeenä". Väitteen mukaan jokaisen paikallisvaluutan demurrage-verotetun shillingin työllistävä vaikutus oli 12-14 kertaa suurempi kuin rinnalla kiertäneiden Itävallan kansallisten shillinkien. Tämä johtui nimenomaan "hamstrausverosta", ja että se kannusti kuluttamaan rahaa ennemmin kuin säästämään. Menestyksestä säikähtäneenä Itävallan keskuspankki torppasi kokeilun, ja hiukan myöhemmin vastaavat valuuttakokeilut tehtiin Itävallassa laittomiksi.[1]
Demurrage-veron eräs vaikutus on nimenomaan rahan kiertonopeuden lisääminen. Toinen rahan kiertonopeutta lisäävä talouden mekanismi on inflaatio.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The Wörgl Experiment: Austria 1932-1933 lietaer.com.