Demian Maia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Demian Maia
Demian Maia
Demian Maia
Henkilötiedot
Syntynyt6. marraskuuta 1977 (ikä 46)
São Paulo, Brasilia
Kansalaisuus  Brasilia
Vapaaottelija
Aktiivisena 2001
2005–
Pituus 183 cm
Paino 77 kg
Painoluokka välisarja (2012–)
keskisarja (2001, 2005–2012)
Kätisyys oikea
Taistelutyyli brasilialainen jujutsu, judo, nyrkkeily[1]
Seura Demian Maia Jiu-Jitsu (2012–)
Wand Fight Team
Tilastot
Ottelut 38
Voitot 28
– tyrmäyksellä 3
– luovutuksella 14
– päätöksellä 11
Tappiot 10
– tyrmäyksellä 2
– päätöksellä 8
Aiheesta muualla
www.demianmaia.com

Demian Augusto Maia Baptista (s. 6. marraskuuta 1977 São Paulo, Brasilia) on brasilialainen vapaaottelija ja brasilialaisen jujutsun harjoittaja. Hän ottelee Ultimate Fighting Championshipin väliarjassa. Maia tunnetaan lukkopainin ja brasilialaisen jujutsun maailmanmestarina, josta hänellä on neljännen asteen musta vyö, Hänellä on merkittäviä voittoja muun muassa Chael Sonnenista, Nathan Quarrysta ja Jason MacDonaldista. Maia kärsi uransa avaustappion UFC 102 -tapahtumassa 19. elokuuta 2009, kun yhdysvaltalainen Nate Marquardt tyrmäsi hänet avauserässä ajassa 0.25. Maia teki ottelu uransa toisen vapaaottelunsa Helsingissä 3. joulukuuta 2005 ”The Cage – Volume 4” -tapahtumassa, jossa hän voitti puolalaisen Lukas Chlewickin käsilukolla ensimmäisessä erässä. Maia on otellut kerran UFC:n keskisarjan mestaruudesta Anderson Silvaa vastaan, jolle hän hävisi tuomariäänin. Sama tulos kävi myös välisarjan mestaruusottelussa Tyron Woodleyta vastaan.

Brasilialainen jujutsu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maia alkoi harjoittelemaan jujutsua päästyään opiskelemaan journalismia yliopistoon. Hän oli aluksi Fabio Araujon opissa, joka oli tuolloin ruskeavöinen, kunnes päätyi Alliance jujutsu seuraan halutessaan tulla ammattilaiseksi. Hän oli Fabio Gurgelin opissa koko opiskelunsa ajan ja saavutti mustanvyön neljässä vuodessa ja seitsemässä kuukaudessa. Tuona aikana Maia kilpaili alempivöisten sarjoissa ja voitti maailmanmestaruuden purppura- ja ruskeavöisten sarjoissa peräkkäisinä vuosina. Hän kokeili välissä vapaaottelua 2001, kunnes palasi takaisin jujutsun pariin. Maia oli aiheuttaa ongelmia seurassaan 2002, kun hän oli osallistumassa muutaman muun seuran ottelijan kanssa CBJJO (Confederacao de Jiu Jitsu Olimpico) MM-kilpailuihin, vain muutamaa päivää ennemmin, kuin CBJJ MM-kilpailuihin. CBJJO tarjosi palkintorahaa, kun CBJJ ei. Maia yhdessä Rodrigo Compridon, Leo Vieiran, Terere Vieiran ja Rico Vieiran uskoivat ottelijoiden ansaisevat saavansa palkkaa kovasta harjoittelusta. Maia kumppaneineen ei totellut heidän valmentajansa Gurgelin määräystä olla osallistumatta turnaukseen, jonka myötä heitä rangaistiin ja he eivät saaneet osallistua turnaukseen Alliance seuran nimellä, eivätkä he saaneet harjoitella seurassa lyhyen aikaa. Leo Vieiran johdolla ottelijat perustivat Brasa nimisen jujutsuseuran, jossa Maia jatkoi ottelemista aina vuoteen 2007.[2]

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maia otteli ensimmäisen vapaaottelunsa 21. syyskuuta 2001 Raul Sosaa vastaan Venezuelassa. Hän voitti ottelunsa teknisellä tyrmäyksellä lyönnein 48 sekunnissa. Ottelun jälkeen Maia keskittyi ottelemaan enemmän jujutsun parissa. Hän palasi takaisin vapaaotteluun 2005 oteltuaan Helsingissä Łukasz Chlewickia vastaan, jonka hän voitti käsilukolla ensimmäisen erän lopussa.

Super Challenge[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

7. lokakuuta 2006 Maia osallistui Brasiliassa Super Challenge turnaukseen, joka käytiin yhden päivän aikana. Hän voitti alle 83-kiloisten sarjan ensimmäisellä kierroksella Vitelmo Bandeiran takakuristuksella. Seuraavaksi Maia otteli Gustavo Machadoa vastaan, joka oli myös erikoistunut brasilialaiseen jujutsuun. Maia voitti hänet tuomariäänin ja eteni loppuotteluun. Hän kohtasi Fabio Nascimenton ja voitti mestaruuden giljotiinikuristuksella 35 sekunnissa.

Turnauksen jälkeen Maia siirtyi ottelemaan Yhdysvaltoihin, jossa hän voitti Ryan Stoutin toukokuussa 2007. Stout loukasi ottelun aikana olkapäänsä, kun Maia onnistui pääsemään matolla hänen päälleen. Maialle merkittiin tämän johdosta voitto teknisellä tyrmäyksellä.

UFC[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2007 Maian ilmoitettiin tehneen sopimuksen UFC:n kanssa.[3] Maia jatkoi keskisarjassa, jossa hän aloitti vapaaottelu-uransa. Hän kohtasi Ryan Jensenin UFC 77 -tapahtumassa, joka oli otellut yhden ottelun aikaisemmin UFC:ssä. Maia voitti ottelun takakuristuksella ja ansaitsi voitosta myös Illan luovutus bonuksen.

2008 Maia jatkoi voittokulkuaan kolmen ottelun verran. Hän voitti ensin Ed Hermanin huhtikuussa mountista triangelikuristuksella toisessa erässä, josta Maia ansaitsi toisen perättäisen Illan luovutus bonuksen. Elokuussa hän voitti myös Jason MacDonald takakuristuksella kolmannessa erässä, josta Maialle annettiin Illan luovutus bonus. Vuoden viimeiseksi otteluksi jäi elokuussa Nate Quarrya vastaan käyty kamppailu, jossa Maia takakuristuksella ensimmäisen erän alussa.

2009 Maia otteli vain kahdesti edellisiin vuosiin nähden. Hän otti ensin helmikuussa voiton Chael Sonnenista UFC 91 -tapahtumassa triangelikuristuksella. Voitosta Maia ansaitsi uransa neljännen Illan luovutus bonuksen. Myöhemmin elokuussa hän koki uransa ensimmäisen tappion vapaaottelussa Nate Marquardtille, joka katkaisi Maian yhdentoista ottelun voittoputken tyrmäyksellä 21 sekunnissa ensimmäistä erää.

Maia palasi tappion jälkeen helmikuussa 2010 ottelemaan Dan Milleria vastaan, jonka hän voitti tuomariäänin (30–27, 29–28, 29–28).

Haastaminen keskisarjan mestaruudesta ja jatko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maialle aukesi tilaisuus otella keskisarjan mestaruudesta, kun Vitor Belfortin oli alun perin määrä haastaa hallitseva mestari Anderson Silva, mutta joutui jättämään ottelun väliin olkapäävamman vuoksi. Ottelu käytiin alun perin sovitussa UFC 112 -tapahtumassa 10. huhtikuuta 2010, joka käytiin UFC:n historiassa ensimmäisen kerran ulkoilma-areenalla Abu Dhabissa. Maia hävisi mestaruuskamppailun tuomariäänin (50–45, 50–45, 49–46).

Mestaruusottelun jälkeen Maia kohtasi samana vuonna vielä kaksi vastustajaa. Ensin elokuussa Mario Mirandan, jonka hän voitti tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27) ja myöhemmin joulukuussa Kendall Groven, jonka Maia voitti myös tuomariäänin (29–28, 29–28, 29–28).

2011 Maia otteli kahdesti, joista hän hävisi ensimmäisen kesäkuussa Mark Muñozille tuomariäänin (28–29, 28–29, 27–30), kun lokakuussa Maia voitti nyt tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27) Jorge Santiagon.

Maia otteli tammikuussa 2012 voittamatonta Chris Weidmania sen jälkeen, kun hänen alkupäräinen vastustaja Michael Bisping siirrettiin ottelemaan Chael Sonnenia vastaan loukkaantuneen Mark MuñozIN tilalle. Maia hävisi ottelunsa Weidmanille tuomariäänin (29–28, 30–27, 29–28). Alun perin ottelu julkistettiin Weidmanille hajaäänin, mutta se korjattiin pian lopullisiin tuloksiin yksimieliseksi.

Siirtyminen välisarjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaihtelevan menestyksen päätteeksi Maia päätti siirtyä painoluokkaa alemmaksi ja kohtasi ensimmäiseksi Dong Hyun Kimin heinäkuussa 2012. Maia voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä 47 sekunnissa, kun alasviennin päätteeksi Maia jatkoi Kimin lyömistä, joka alkoi kokemaan lihaskouristuksia. Maia otteli seuraavaksi lokakuussa Rick Storya vastaan kotimaassaan Brasiliassa, jossa hän voitti kamppailun niskakuristuksella ensimmäisessä erässä.

Maia jatkoi välisarjassa hyviä otteita myös 2013 voitettuaan helmikuussa Jon Fitchin tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27). Hänen kolmen ottelun voittoputki kuitenkin katkesi kotimaassaan Brasiliassa hävittyään hajaäänin (47–48, 48–47, 47–48) Jake Shieldsille, joka oli 2011 otellut välisarjan mestaruudesta. Se oli samalla Maian ensimmäinen kerta UFC:ssä, kun hän on ollut illan pääotteluna.

2014 meni myös vaihtelevasti hävittyään ensin Rory MacDonaldille tuomariäänin (28–29, 28–29, 28–29) helmikuussa. Maia voitti kuitenkin Alexander Yakovlevin Brasiliassa, toukokuussa käydyssä kamppailussa tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27). MacDonaldia vastaan kärsitystä tappiosta huolimatta hän ansaitsi Illan kamppailu bonuksen.

2015 Maia otteli poikkeuksellisesti kolmesti. Maaliskuussa hän voitti Ryan LaFlaren tuomariäänin (48–46, 48–46, 48–46) UFC Fight Night: Maia vs. LaFlare -tapahtumassa Brasiliassa. Elokuussa Maia puolestaan voitti Neil Magnyn takakuristuksella toisessa erässä, josta hän ansaitsi Illan suoritus bonuksen. Kyseinen kamppailu käytiin myös Brasiliassa. Joulukuussa Maia otteli vuoden kolmannen ottelunsa Gunnar Nelsonia vastaan, jonka hän voitti tuomariäänin (30-26, 30-25, 30-25).

2016 Maian voittoputki sai jatkoa, kun hän voitti Brasiliassa Matt Brownin takakuristuksella kolmannen erän lopussa. Myöhemmin elokuussa Maia oli illan pääotteluna kolmannen kerran urallaan UFC:ssä Kanadassa UFC on Fox: Maia vs. Condit -tapahtumassa. Hän voitti ottelussa UFC:n entisen tilapäisen välisarjan mestarin Carlos Conditin takakuristuksella ensimmäisessä erässä. Voiton myötä Maia palkittiin Illan suoritus bonuksella.

Toukokuussa 2017 Maia kohtasi Jorge Masvidalin UFC 211 -tapahtumassa. Hän voitti kamppailun hajaäänin (29-28, 28-29, 29-28) ja sai Dana Whitelta luvan otella välisarjan mestaruudesta Tyron Woodleyta vastaan.[4] Samalla hän siirtyi UFC:n kaikkien aikojen voittotilastossa jaetulle toiselle sijalle yhdessä Georges St-Pierren ja Donald Cerronen kanssa 19 voitolla.

Haastaminen välisarjan mestaruudesta ja jatko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maia otteli UFC:n välisarjan mestaruudesta UFC 214 -tapahtumassa 29. heinäkuuta 2017 hallitsevaa mestaria Tyron Woodleyta vastaan. Hän oli voittanut seitsemän ottelua peräkkäin, kun Woodley oli aiemmin puolustanut mestaruuttaan kahdesti. Maia hävisi kamppailun tuomariäänin (50-45, 49-46, 49-46). Hän yritti ottelun aikana yli 20 alasvientiä onnistumatta saamaan Woodleyta mattoon.

Mestaruusottelun jälkeen Maia ilmoitettiin ottelevan seuraavaksi 28. lokakuuta 2017 Colby Covingtonia vastaan UFC Fight Night 119 -tapahtumassa Brasiliassa.[5] Hän hävisi kamppailun tuomariäänin (27–29, 27–30, 26–30).

Toukokuussa 2018 Maia tuli viime hetken korvaajana Kamaru Usmania vastaan, kun Usmanin alkuperäinen vastustaja ilmoitti 21. huhtikuuta olleensa loukkaantuneena. Maia hävisi viisieräisen pääottelun tuomariäänin (45-50, 46-49, 46-49).

2019 oli Maialle menestyksekkäämpi voitettuaan kaikki kolme ottelua. Hän voitti ensin helmikuussa Lyman Goodin takakuristuksella ensimmäisessä erässä. Kesäkuussa Maia puolestaan voitti Anthony Rocco Martinin tuomariäänin ja lokakuussa Ben Askrenin takakuristuksella kolmannessa erässä, josta kaksikko palkittiin Illan kamppailu bonuksella.

2020 Maia aloitti tappiolla Gilbert Burnsia vastaan, jolle hän hävisi maaliskuussa käydyn kamppailun ensimmäisessä erässä teknisellä tyrmäyksellä.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilialainen jujutsu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADCC lukkopainin MM-kilpailut

  • ADCC 2007 77–87 kg: Mestaruus
  • ADCC 2005 77–87 kg: 2. sija

Pan American mestaruuskilpailut

  • 2006 Pan American mestaruus

CBJJ MM-kilpailut

  • 1999 Sinisen vyön sarja Medio: 2. sija
  • 2000 Purppura vyön sarja Medio-Pesado: Mestaruus
  • 2001 ruskean vyön sarja Medio-Pesado: 2. sija

CBJJ Brasilian mestaruuskilpailut

  • 2001 Ruskean vyön sarja Medio-Pesado: 1. sija
  • 2002 Ruskean vyön sarja Medio-Pesado: 3. sija
  • 2006 Mustan vyön sarja Absolute: 2. sija
  • 2006 Mustan vyön sarja Meio-Pesado: 3. sija

CBJJ Brasilian joukkuemestaruuskilpailut

  • 2000 Purppura vyön sarja: Mestaruus
  • 2001 Ruskean/mustan vyön sarja: Mestaruus
  • 2002 Ruskean/mustan vyön sarja: 2. sija
  • 2003 Ruskean/mustan vyön sarja: Mestaruus

CBJJO Copa Del Mundo

  • 2002 Mustan vyön sarja Meio-Pesado: Mestaruus
  • 2002 Mustan vyön sarja Absolute: 2. sija
  • 2003 Mustan vyön sarja Meio-Pesado: 3. sija
  • 2003 Mustan vyön sarja Absolute: Mestaruus
  • 2005 −85 kg Mustan vyön sarja: Mestaruus

Ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulos Tilasto Vastustaja Ratkaisu Tapahtuma Päivämäärä Erä Aika Paikka Huomioitavaa
Brasilia Jorge Santiago UFC 136 8. lokakuuta 2011 Yhdysvallat Houston, Texas, Yhdysvallat
Tappio 14–3 Yhdysvallat Mark Muñoz Kaikin tuomariäänin UFC 131 11. kesäkuuta 2011 3 5:00 Kanada Vancouver, Kanada
Voitto 14-2 Yhdysvallat Kendall Grove Kaikin tuomariäänin The Ultimate Fighter 12 Finale 5. joulukuuta 2010 3 5:00 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada, Yhdysvallat
Voitto 13-2 Brasilia Mario Miranda Kaikin tuomariäänin UFC 118: Edgar vs. Penn 2 28. elokuuta 2010 3 5:00 Yhdysvallat Boston, Massachusetts, Yhdysvallat
Tappio 12-2 Brasilia Anderson Silva Kaikin tuomariäänin UFC 112: Invincible 10. helmikuuta 2010 5 5:00 Arabiemiraatit Abu Dhabi, Yhdistyneet arabiemiirikunnat Otteli UFC:n keskisarjan mestaruudesta
Voitto 12–1 Yhdysvallat Dan Miller Kaikin tuomariäänin UFC 109: Relentless 6. helmikuuta 2010 3 5:00 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada, Yhdysvallat
Tappio 11–1 Yhdysvallat Nate Marquardt Tyrmäys (Lyönti) UFC 102: Couture vs. Nogueira 29. syyskuuta 2009 1 0:21 Yhdysvallat Portland, Oregon, Yhdysvallat
Voitto 11–0 Yhdysvallat Chael Sonnen Luovutus (Kolmiokuristus) UFC 95: Sanchez vs. Stevenson 21. helmikuuta 2009 1 2:37 Englanti Lontoo, Iso-Britannia Voitti "Illan Luovutus" -palkinnon
Voitto 10–0 Yhdysvallat Nate Quarry Luovutus (Rear Naked Choke) UFC 91: Couture vs Lesnar 15. marraskuuta 2008 1 2:14 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada, Yhdysvallat
Voitto 9–0 Kanada Jason MacDonald Luovutus (Rear Naked Choke) UFC 87: Seek and Destroy 9. syyskuuta 2008 3 2:44 Yhdysvallat Minneapolis, Minnesota, Yhdysvallat Voitti "Illan Luovutus" -palkinnon
Voitto 8–0 Yhdysvallat Ed Herman Luovutus (Kolmiokuristus) UFC 83: Serra vs. St-Pierre 2 19. huhtikuuta 2008 2 2:27 Kanada Montreal, Quebec, Kanada Voitti "Illan Luovutus" -palkinnon
Voitto 7–0 Yhdysvallat Ryan Jensen Luovutus (Rear Naked Choke) UFC 77: Hostile Territory 20. lokakuuta 2007 1 2:40 Yhdysvallat Cincinnati, Ohio, Yhdysvallat Voitti "Illan Luovutus" -palkinnon
Voitto 6–0 Yhdysvallat Ryan Stout Tekinen tyrmäys (Olkapään vahingoittuminen) GFC: Evolution 19. toukokuuta 2007 1 1:59 Yhdysvallat Columbus, Ohio, Yhdysvallat
Voitto 5–0 Brasilia Fabio Negao Luovutus (Giljotiinikuristus) Super Challenge 1 7. lokakuuta 2006 1 0:38 Brasilia Rio de Janeiro, Brasilia Voitti Super Challenge -turnauksen 83-kiloisten luokassa
Voitto 4–0 Brasilia Gustavo Machado Kaikin tuomariäänin Super Challenge 1 7. lokakuuta 2006 2 5:00 Brasilia Rio de Janeiro, Brasilia
Voitto 3–0 Brasilia Vitelmo Kubis Bandeira Luovutus (Rear Naked Choke) Super Challenge 1 7. lokakuuta 2006 1 3:31 Brasilia Rio de Janeiro, Brasilia
Voitto 2–0 Puola Lukas Chlewicki Luovutus (Käsivarsilukko) The Cage: Volume 4 3. joulukuuta 2005 1 4:22 Suomi Helsinki, Suomi
Voitto 1–0 Venezuela Raul Sosa Tekinen tyrmäys (Lyönnit) Tormenta en el Ring – Tormenta en el Ring 21. syyskuuta 2001 1 0:48 Venezuela Caracas, Venezuela

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Demian Maia MMA-Core Viitattu 6.3.2016 (englanniksi)
  2. Demian Maia bjjheroes.com Viitattu 28.7.2017 (englanniksi)
  3. Report: UFC Signs Middleweight ADCC Champ Demian Maia mmajunkie.com 7.8.2007 Viitattu 28.7.2017 (englanniksi)
  4. UFC 211 results: Demian Maia takes split from Jorge Masvidal, earns title shot with Tyron Woodley mmajunkie.com 13.5.2017 Viitattu 30.7.2017 (englanniksi)
  5. Demian Maia vs. Colby Covington added to UFC Fight Night 119 in Sao Paulo mmafighting.com 23.8.2017 Viitattu 24.8.2017 (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]