Deckerinterrieri
| Deckerinterrieri | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Yhdysvallat |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Rodun syntyaika | 1970-luku |
| Alkuperäinen käyttö | kauriin, kaniinin ja vesilintujen metsästys, oravien ja pesukarhujen "treeing"-ajo, tuhoeläinten hävittäminen |
| Nykyinen käyttö | metsästys-, rotta-, vahti- ja seurakoira |
| Muita nimityksiä | Decker Terrier, Decker Rat Terrier, Decker Hunting Terrier, Decker Giant Terrier, Decker Giant |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 9–18 kg |
| Säkäkorkeus | 38–51 cm |
| Väritys | tricolor, black & tan, musta, punaruskea, aprikoosi ja soopeli |
Deckerinterrieri (Decker Terrier) eli deckerinmetsästysterrieri (Decker Hunting Terrier) on yhdysvaltalainen koirarotu. Se ei ole FCI:n, American Kennel Club:n eikä United Kennel Club:n tunnustama.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Deckerinterrieri on joko pieni tai keskikokoinen, lihaksikas, jalo ja hieman korkeuttaan pidempi rottakoira. Sen olemus uhkuu omanarvontuntoa ja itsevarmuutta. Pää on kiilanmuotoinen ja leveä, kallo hieman kupera, kuono tylppä ja kärkeä kohti kapeneva. Kallo ja kuono ovat keskenään suunnilleen yhdenpituiset. Otsapenkereen tulee olla erottuva. Viistojen, pyöreiden, hieman ulkonevien ja kirkkaiden silmien väri riippuu karvapeitteen värityksestä. V:n muotoiset korvat ovat ihannetapauksessa pystyt, mutta myös kärjistään taittuneet hyväksytään. Häntä on pystyssä kannettu ja melko korkealle asettunut. Pituudeltaan se voi olla joko keskipitkä tai luonnontöpö, minkä lisäksi rodun kotimaassa luonnostaan pitkä häntä usein typistetään. Säkäkorkeus on tavallisesti 38–51 cm ja paino 9–18 kg. Jonkin verran näitä mittoja kookkaammat tai pienemmät yksilöt kuitenkin sallitaan.[1]
Karvapeite on sileä, lyhyt ja tiivis, väritykseltään joko kolmi- (tricolour), kaksi- tai yksivärinen. Tricolourissa pääväri on valkoinen mustin ja ruosteenruskein merkein. Yksi- tai kaksivärinen taas voi olla joko väritykseltään yhtenäinen tai karvapeitteessä voi olla pienet valkoiset merkit. Toivotut värivaihtoehdot tricolourin lisäksi ovat musta ruskein merkein (black & tan), musta, punaruskea, aprikoosi ja soopeli. Koska ulkonäkö ei tämän käyttörodun jalostuksessa ole kovin tärkeää, värillä ei sinänsä ole suurta merkitystä, mutta esimerkiksi fawn, maksanruskea ja sininen ovat epätoivottuja vaihtoehtoja.[1]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Deckerinterrierin jalostuksessa suurin painoarvo on luonteella ja käyttöominaisuuksilla. Se kehitettiin ennen kaikkea rotta- ja metsästyskoiraksi, mutta se on samanaikaisesti työnsä ohessa myös erinomainen seurakoira. Monipuolisena koirana se sopii monenlaisten eläinten metsätykseen, mutta sen yleisimpiin riistoihin lukeutuvat orava, kaniini[1], kauris, pesukarhu, villisika, punailves, ylänköalueiden linnut ja vesilinnut - rottia ja muita tuhoeläimiä unohtamatta. Se kykeneekin tunnetusti metsästämään itseään monin verroin kookkaampaa riistaa, johon usein käytetään vähintään keskikokoisia koiria.[2] Oravia ja pesukarhuja se metsästää tavallisesti ns. puuhun ajavalla "treeing"-tyylillä, joka on tutumpi amerikkalaisille terrieriä muistuttaville feist-roduille. Työssään se on peloton ja sinnikäs, ja metsästää pääasiassa näköaistinsa avulla. Jäljestäessään riistaa se on normaalisti hiljainen, mutta "treeingin" aikana ääniskaala voi vaihdella ininästä ja haukunnasta kimakkaan kiljuntaan.[1]
Uskollisuutensa, reviiritietoisuutensa ja suojeluviettinsä vuoksi rodusta saa lisäksi hyvän vahtikoiran.[2] Se on tavallisesti älykäs[1][2], valpas[1] ja lujaluonteinen[1][2], mutta perhettään kohtaan rakastava[2]. Se on oppivaisuutensa vuoksi verrattain helppo kouluttaa.[1] Voimakastahtoisena ja riistaviettisenä koirana deckerinterrieri tulee kuitenkin sosiaalistaa kunnolla varhaisesta iästä lähtien ja perheen sisäisen arvojärjestyksen tulee olla selvä.[2] Se vaatii lisäksi aktiivisena ja energisenä koirana melko paljon liikuntaa[1] eikä sitä suositella yksinomaan seurakoiraksi[2], vaikka metsästämään pääsevä yksilö onkin tavallisesti kotioloissa myös ihanteellinen perhekoira.[1]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on verrattain uutta alkuperää, ja sen juuret johtavat 1970-luvulle. Tuolloin Milton Decker alkoi kehittää yhtä amerikanrottaterrierin linjoista omaan suuntaansa.[2][1] Seuraavien vuosikymmenien aikana jalostukseen käytettiin myös basenjia[2][1], kettuterrieriä[2][1] ja feistiä[1], ja näistä ensiksi mainittu näkyykin selvästi nykyisen rodun ulkonäössä.