Tämä on lupaava artikkeli.

Dean Evason

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Dean Evason
Henkilötiedot
Syntynyt22. elokuuta 1964 (ikä 59)
Flin Flon, Manitoba
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 178 cm
Paino 82 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1984–1999
Aik. seurat Kamloops Jr. Oilers (WHL)
Washington Capitals (NHL)
Binghamton Whalers (AHL)
Hartford Whalers (NHL)
San Jose Sharks (NHL)
Dallas Stars (NHL)
Calgary Flames (NHL)
EV Zug (NLA)
EV Landshut (DEL)
NHL-varaus 89. varaus, 1982
Washington Capitals
Mitalit
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Suomi 1997

Dean C. Evason (s. 22. elokuuta 1964 Flin Flon, Manitoba, Kanada) on kanadalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen jääkiekkoilija. Hän pelasi 13 kauden aikana NHL:ssä yhteensä 803 runkosarjaottelua. Vuosina 2005-2012 Evason toimi Washington Capitalsin apulaisvalmentajana. Vuosina 2020-2023 hän toimi Minnesota Wildin päävalmentajana. Ennen tätä hän toimi Wildin apulaisvalmentajana.

Jääkiekkoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evason pelasi juniorina jääkiekkoa WHL:n Spokane Flyersissä. Spokane lopetti toimintansa kesken kauden joulukuussa 1981 ja Evason siirtyi pelaamaan Kamloops Junior Oilersiin, jossa hän pelasi vuoteen 1984. Washington Capitals varasi hänet kesällä 1982 NHL:n varaustilaisuudessa vuorolla 89. Evason teki kaudella 1982–1983 Kamloopsin yhden kauden maali-, syöttö- ja piste-ennätyksen (71+93=164).[1] Kaudella 1983–1984 hän pelasi ensimmäisen NHL-pelinsä 16. marraskuuta 1983, mutta hän pelasi kaudella vain kaksi NHL-ottelua ja suurimman osan kaudesta Kamloopsissa. Evason valittiin vuonna 1984 WHL:n läntisen divisioonan ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Hän pelasi Kanadan maajoukkueessa vuoden 1984 nuorten maailmanmestaruuskilpailussa. Kanada sijoittui kisoissa neljänneksi. Vuonna 1984 Evason siirtyi ammattilaiseksi. Kamloops jäädytti Evasonin pelinumeron 20 vuonna 1984. Seura nimesi myös johtajuus-palkintonsa hänen mukaansa Dean Evason Awardiksi samana vuonna.[2]

Evason pelasi kaudella 1984–1985 suurimmaksi osaksi AHL:n Binghamton Whalersissa, mutta myös NHL:ssä. Washington myi hänet maaliskuussa 1985 yhdessä Peter Sidorkiewiczin kanssa Hartford Whalersiin, josta se sai vaihdossa David Jensenin. Hartfordissa Evason pelasi vuoteen 1991 asti. Kaudella 1986–1987 hän teki NHL:n piste-ennätyksensä 22+37=59. Hartford vaihtoi lokakuussa 1991 Evasonin San Jose Sharksin Dan Keczmeriin. San Josessa Evason pelasi kaksi kautta. Kesäkuussa 1993 San Jose myi Evasonin NHL:n varaustilaisuudessa Dallas Starsiin, josta se sai vaihdossa kuudennen kierroksen varausoikeuden.[3] Evason pelasi Dallasissa kaksi kautta, kunnes kesällä 1995 solmi vapaana agenttina sopimuksen Calgary Flamesin kanssa.[4]

Evason pelasi Calgaryssä yhden kauden, jonka jälkeen hän liittyi Kanadan maajoukkueeseen kaudeksi 1996–1997. Hän pelasi kauden aikana myös Sveitsissä EV Zugin joukkueessa seitsemän ottelua.[4] Evason pelasi keväällä 1997 maajoukkueessa jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa ja voitti joukkueen mukana kultaa.[2] Evason pelasi Saksassa DEL-liigan EV Landshutissa vuosina 1997–1999. Keväällä 1999 hän lopetti uransa jääkiekkoilijana ja siirtyi valmentajaksi.[4]

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evason nimettiin EV Landshutin pelaaja-apuvalmentajaksi ennen kauden 1997–1998 alkua. Hän jatkoi samassa asemassa seuraavan kauden loppuun asti. Vuosina 1999–2002 Evason toimi WHL:n Kamloops Blazersin päävalmentajana. Kesällä 2002 hänet nimitettiin WHL:n Vancouver Giantsin päävalmentajaksi. Evason sai tammikuussa 2004 kolmen ottelun toimitsijakiellon Vancouverin ja Lethbridge Hurricanesin välisen joukkotappelun vuoksi.[2] Kaudella 2004–2005 hän valmensi yhdessä Kelly Kision kanssa WHL:n Calgary Hitmeniä. Evason nimettiin vuonna 2005 Washington Capitalsin apuvalmentajaksi.[5]

Helmikuussa 2020 Evason nimettiin Minnesota Wildin väliaikaiseksi päävalmentajaksi potkut saaneen Bruce Boudreaun tilalle.[6] Heinäkuussa 2020 Evason teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Wildin kanssa.[7] Joulukuussa 2021 Evason teki uuden monivuotisen jatkosopimuksen Wildin kanssa.[8] Marraskuussa 2023 Evason sai potkut Wildin päävalmentajan tehtävästä.[9]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evasonin isä on entinen brittijääkiekkoilija Allan Evason. Evasonin ihaili nuorena Philadelphia Flyersin Bobby Clarkea, joka oli myös kasvanut Flin Flonissa. Evason oli Hartfordin pelivuosinaan loistava golfaaja ja hän voitti kolmesti Suur-Hartfordin alueen julkkisturnauksen.[2]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1980–81 Spokane Flyers WHL 3 1 1 2 0
1981–82 Spokane Flyers WHL 26 8 14 22 65
Kamloops Jr. Oilers WHL 44 21 55 76 47 4 2 1 3 0
1982–83 Kamloops Jr. Oilers WHL 70 71 93 164 102 7 5 7 12 18
1983–84 Kamloops Jr. Oilers WHL 57 49 88 137 89 17 21 20 41 33 Ykköstähdistö JMM 7 6 3 9 0
Washington Capitals NHL 2 0 0 0 2
Kamloops Jr. Oilers M-Cup 4 2 2 4 0
1984–85 Washington Capitals NHL 15 3 4 7 2
Hartford Whalers NHL 2 0 0 0 0
Binghamton Whalers AHL 65 27 49 76 38 8 3 5 8 9
1985–86 Hartford Whalers NHL 55 20 28 48 65 10 1 4 5 10
Binghamton Whalers AHL 26 9 17 26 29
1986–87 Hartford Whalers NHL 80 22 37 59 67 5 3 2 5 35
1987–88 Hartford Whalers NHL 77 10 18 28 115 6 1 1 2 2
1988–89 Hartford Whalers NHL 67 11 17 28 60 4 1 2 3 10
1989–90 Hartford Whalers NHL 78 18 25 43 138 7 2 2 4 22
1990–91 Hartford Whalers NHL 75 6 23 29 170 6 0 4 4 29
1991–92 San Jose Sharks NHL 74 11 15 26 99
1992–93 San Jose Sharks NHL 84 12 19 31 132
1993–94 Dallas Stars NHL 80 11 33 44 66 9 0 2 2 12
1994–95 Dallas Stars NHL 47 8 7 15 48 5 1 2 3 12
1995–96 Calgary Flames NHL 67 7 7 14 38 3 0 1 1 0
1996–97 Kanadan maajoukkue 56 25 46 71 106 MM 11 2 3 5 20
EV Zug NLA 3 0 1 1 2 4 0 2 2 4
1997–98 EV Landshut DEL 47 7 23 30 52 6 0 3 3 18
1998–99 EV Landshut DEL 45 13 25 38 76 3 0 1 1 2
12 kautta Yhteensä NHL 803 139 233 372 1002 55 9 20 29 132 aikuisten arvokisat 11 2 3 5 20

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]