de Havilland D.H.88 Comet
| D.H. 88 Comet | |
|---|---|
 G-ACSS Grosvenor House näytteillä Farnborough’n ilmailunäyttelyssä syyskuussa 1988 |
|
| Tyyppi | kilpalentokone |
| Alkuperämaa |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Valmistaja | de Havilland |
| Ensilento | 1934 |
| Tila | kaksi restauroitavana |
| Valmistusmäärä | 5 |
de Havilland D.H. 88 Comet oli brittiläinen MacRobertson Air Racea varten suunniteltu kaksimoottorinen lentokone. Koneita rakennettiin kilpailua varten kolme kappaletta, ja yksi niistä myös voitti sen. Comet rikkoi lentokilpailun aikana ja sen jälkeen useita ennätyksiä.[1]
Konetyypin kehittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
MacRobertson International Air Race, lentokilpailu Lontoosta Melbourneen esiteltiin 1933 vuotta aikaisemmin itse kilpailun alkamista.[2][3][4] Siitä huolimatta, että britit olivat menestyneet edellisissä kilpailuissa (kuten Schneider Trophy 1931), heillä ei ollut MacRobertson-kilpailun laajoja maa-alueita ylittävälle reitille sopivaa konetta. Tammikuussa 1934 de Havilland ehdotti suunnittelevansa koneen kilpailua varten, joka pystyisi lentämään 320 kilometrin tuntivahdilla. Yhtiö lupasi kehittää ja valmistaa kolmeen koneeseen rajatun sarjan yhden koneen hinnaksi tullessa 5 000 puntaa. Hinnalla ei pystytty tosin millään tavoin kattamaan koneen kehittämiskuluja.[3][5]
Saatuaan kolme tilausta konetyypistä, de Havilland aloitti Cometin suunnitelemisen. Koneen runko oli puurakenteinen ja vanerilla pinnoitettu siipien ollessa puurakenteiset ja kangaspinnoitteiset. Pitkään virtaviivaiseen nokkaan sijoitettiin polttoainesäiliöt, joiden takana oli tilat miehistölle. Vaikka muut kilpailuun osallistuvat yritykset valmistivat koneensa metallista, de Havilland teki erikoisen valinnan käyttää kokopuurakennetta kilpakoneessaan. Koneen onnistuminen yllätti monet lentokoneteollisuudessa palvelleet.[6]
Cometin moottorit olivat yleisen Gipsy Sixin parannellut versiot, joiden suorituskyky oli hienosäädetty nostamalla puristussuhdetta. D.H. 88 pystyi pitämään 1 200 metrin lentokorkeutta yhdelläkin moottorilla. Koneen päälaskutelineet vetäytyivät siipiin.
de Havilland onnistui koneiden valmiiksi saamisessa ajoissa, jolloin niiden koekäyttämiseen ja -lentämiseen jäi vielä kuusi viikkoa ennen kilpailun alkua.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
MacRobertson-kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grosvenor House[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tulipunaiseksi maalatun G-ACSS omisti Mr A.O.Edwards, joka nimesi koneen Grosvenor House:ksi hänen ylläpitämänsä hotellin mukaan. Miehistöksi valittiin C. W. A. Scott ja Tom Campbell Black. Kun heidän kilpailijansa Mollisonit ajautuivat ongelmiin Karachissa, Scott ja Campbell Black ottivat kilpailun johdon ja saapuivat ensimmäisinä Allahabadiin. Voimakkaata myrskystä Bengalinlahdella huolimatta he saapuivat Singaporeen kahdeksan tuntia DC-2:ta edellä.
Kone nousi jälleen Darwinissa, mutta sen moottori sammui Timorinmeren yllä, kun öljynpaine putosi nollaan. Darwinissa tehdyt korjaukset saivat koneen jälleen ilmaan, mutta pilotit päättivät lentää viimeiset osuudet toinen moottori pienemmällä teholla. Koneen johto oli tällöin tosin jo kiistaton, ja viimeisen pysähdyksen ja Charlevillessä tehdyn moottorihuollon jälkeen he ohittivat maalilinjan 15.33 paikallista aikaa Melbournessa. Lopullinen lentoaika oli 71 tuntia ja 18 sekuntia.
G-ACSS 'Grosvenor House':n ennätyksiä
| Päiväys | Ennätys |
|---|---|
| 20.–23. lokakuuta 1934 | C. W. A. Scott ja Tom Campbell Black lensivät Mildenhallista, Englandista Melbourneen, Australiaan 70 tunnissa ja 55 minuutissa. |
| 14.–16. marraskuuta 1937 | A.E. Clouston ja Mrs Kirby-Green lensivät Lontoosta Kapkaupunkiin London 45 tunnissa ja 6 minuutissa. |
| 18.–20. marraskuuta 1937 | Paluumatka 57 tunnissa 23 min. |
| 15.–20. maaliskuuta 1938 | A.E. Clouston ja V. Ricketts lensivät Lontoosta Uuteen Seelantiin 104 tunnissa ja 20 minuutissa. |
| 20.–26. maaliskuuta 1938 | Paluumatka 140 tunnissa ja 12 minuutissa. |
Käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [7]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 2
- Pituus: 8,84 m
- Kärkiväli: 13,41 m
- Korkeus: 3,05 m
- Siipipinta-ala: 19,75 m²
- Tyhjäpaino: 1 332 kg
- Lentopaino: 2 523 kg
- Voimalaite: 2 × de Havilland Gipsy Six R -kuusisylinterista rivimoottoria
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 382 km/h
- Sakkausnopeus: 119 km/h [8]
- Lentomatka: 4 710 km
- Lakikorkeus: 5 790 m
- Nousukyky: 4,6 m/s
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Allaz & Skilbeck 1998: 94–95
- ↑ Lewis 1970, p. 257.
- ↑ a b Jackson 1987, p. 356.
- ↑ - 0246.html "The England–Australia Race". Flight, Vol. XXV, No. 1284, 3 August 1933, p.770.
- ↑ Ramsden Aeroplane Monthly May 1988, s. 279.
- ↑ Winter, H.T.; Flight today and tomorrow, 1st Edition, Blackie, ca. 1949, sivu 232.
- ↑ Jackson 1987, s. 360–361.
- ↑ Taylor Air Enthusiast July–September 1979, s. 55.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Allaz, Camille and John Skilbeck (translator). History of Air Cargo and Airmail from the 18th century. London: Christopher Foyle Publishing, 1998. ISBN 0-9548896-0-6.
- Jackson, A.J. De Havilland Aircraft since 1915. London: Putnam 1962.
- Jackson, A.J. De Havilland Aircraft since 1909. London: Putnam, Third edition, 1987. ISBN 0-85177-802-X.
- Lewis, Peter. British Racing and Record Breaking Aircraft. London: Putnam, 1970. ISBN 0-370-00067-6.
- Ramsden, J.M. "The Comet's Tale - Part 2". Aeroplane Monthly, Vol. 16 No. 5, May 1988. s. 279–283. ISSN 0143-7240.
- Taylor, H.A. "The First "Wooden Wonder"", Air Enthusiast, Ten, July–September 1979. s. 51–57.
