Dave Murray
| Dave Murray | |
|---|---|
|
Dave Murray Iron Maidenin konsertissa Somewhere Back In Time-kiertueella vuonna 2008. |
|
| Syntynyt | 23. joulukuuta 1956 (ikä 56) |
| Kotipaikka | |
| Aktiivisena | 1976- |
| Tyylilajit | heavy metal |
| Ammatit | muusikko |
| Soittimet | sähkökitara |
| Yhtyeet | Iron Maiden |
| Levy-yhtiöt | EMI |
David Michael Murray (s. 23. joulukuuta 1956 Lontoo, Englanti) on brittiläinen muusikko ja lauluntekijä, joka tunnetaan metallimusiikkia esittävän Iron Maidenin kitaristina.
Murray liittyi Iron Maideniin ensimmäisen kerran vuonna 1976. Hän riitaantui yhtyeen silloisen laulaja Dennis Wilcockin kanssa ja hänet erotettiin yhtyeestä. Hän liittyi tällä välin teini-ikäisenä tapaamansa Adrian Smithin perustamaan yhtyeeseen Urchin, kunnes hän palasi basisti Steve Harrisin pyynnöstä takaisin Iron Maideniin. Myös Smith littyi yhtyeeseen vuonna 1980. Murray on Harrisin ohella ainoa Iron Maidenin jäsen, joka on esiintynyt kaikilla yhtyeen levytyksillä.
Sisällysluettelo |
Lapsuus ja nuoruus [muokkaa]
Murrayn äidillä oli useita osa-aikaisia siivoustöitä, ja hänen isänsä sai työkyvyttömyyseläkettä jouduttuaan nuorena eläkkeelle sairauden takia. Lisäksi perheeseen kuului kaksi vanhempaa tytärtä Pauline ja Janet.
Murrayn vanhemmat turhautuivat usein varattomuuteensa ja riitelivät keskenään paljon, minkä vuoksi David siskoineen joutui toisinaan paikallisen Pelastusarmeijan hoteisiin, missä he saattoivat viettää viikkokausia vanhempien selvitellessä riitojaan. Kunnanvaltuuston määräysten vuoksi perhe joutui muuttamaan useaan kertaan ympäri Lontoota, ja 14-vuotiaaksi vartuttuaan Murray oli ehtinyt opiskella jo kymmenessä Lontoon eri koulussa. Perheen tiuhan muuttovyyhdin seurauksena David oli aina uuden kotiseutunsa tulokas ja kiusanteon kohde ja hänen oli omien sanojensa mukaan karaistava itsensä nopeasti, jos hän halusi pärjätä. Hän alkoi isänsä rohkaisemana harrastamaan nyrkkeilyä ja pyrki pelaamaan paljon myös jalkapalloa ja krikettiä.
Murray kiinnostui rockmusiikista 15-vuotiaana kuultuaan radiosta Jimi Hendrixin kappaleen "Voodoo Chile". Hän alkoi rockmusiikin ohella kiinnostua myös bluesista ja osti pian ensimmäisen kitaransa. 16-vuotiaana hän perusti ensimmäisen yhtyeensä toisen tulevan Iron Maidenin kitaristi Adrian Smithin kanssa. Viikonloppuisin hän esiintyi myös satunnaisten paikallisyhtyeiden kanssa.
Iron Maiden [muokkaa]
Vuonna 1976 Murray pyrki kitaristiksi Steve Harrisin perustamaan Iron Maideniin. Murrayn koe-esiintymisen aikaan yhtyeessä soittivat jo kitaristit Dave Sullivan ja Terry Rance, jotka eivät halunneet Murrayn liittyvän yhtyeeseen, sillä heidän mielestään heidän soittokykynsä valuisivat Murrayn rinnalla hukkaan. Murray kiinnitti soittotaidollaan kuitenkin Harrisin huomion, eikä tämä epäröinyt tehdä valintaa Murrayn ja kahden nykyisen kitaristinsa välillä. Näin ollen Murray liittyi Iron Maidenin kitaristiksi.
Pian liittymisensä jälkeen Murray riitaantui Iron Maidenin silloisen laulaja Dennis Wilcockin kanssa ja hänet erotettiin yhtyeestä.[1] Murray liittyi Adrian Smithin perustamaan uuteen Urchin-yhtyeeseen, kunnes Harris pyysi Murrayn liittymään takaisin Iron Maidenin kitaristiksi vuonna 1977.
Lukuisia kokoonpanovaihdoksia läpikäyneen Iron Maidenin debyyttialbumi Iron Maiden julkaistiin vuonna 1980. Murrayn ja Harrisin ohella albumin levyttäneeseen kokoonpanoon lukeutuivat toinen kitaristi Dennis Stratton, laulaja Paul Di'Anno ja rumpali Clive Burr. Yhtye alkoi herättää huomiota esiintyessään muun muassa Kiss-yhtyeen lämmittelijänä Euroopassa.
Adrian Smith liittyi Iron Maidenin toiseksi kitaristiksi Murrayn rinnalle pian debyyttialbumia seuranneen kiertueen päätyttyä. Yhtye julkaisi pian seuraavan albuminsa Killersin, kunnes Paul Di'Anno päätettiin erottaa vakavien päihdeongelmien vuoksi. Di'Annon korvanneen Bruce Dickinsonin kanssa yhtye nauhoitti uransa kansainvälisen läpimurtoalbumin The Number of the Beast, jota pidetään nimiraitansa "The Number of the Beastin" ja yhtyeen kotimaassa Iso-Britanniassa kymmenen parhaan joukkoon nousseen "Run to the Hillsin" johdosta yhtenä metallimusiikin merkittävimmistä julkaisuista.
Vuonna 1983 Iron Maidenin kokoonpano muotoutui pitkälti nykyiseen muotoonsa Nicko McBrainin liityttyä yhtyeen uudeksi rumpaliksi.
Murray soittaa sekä komppi- että soolo-osuuksia. Hänen kitarasoolonsa sisältävät usein legatona soitettavia osuuksia, joiden soitossa hän onkin todella taitava. Murray käyttää kitaroissaan erityisen ohuita kieliä (0.09-0.42), jotta nopeat legato-osuudet onnistuvat paremmin. Murray on käyttänyt lähes koko soittouransa ajan Fenderin Stratocastereita, joskin satunnaisesti myös mm. Gibsonin Les Pauleja sekä Ibanezin Destroyereita. Vuonna 2009 Fender lanseerasi Dave Murray Stratocaster signature-mallin, jota Murray käyttää nykyisin keikoilla muiden kitaroidensa ohella.
Dave Murray on äänestetty Ison-Britannian parhaaksi kitaristiksi 9 kertaa.
Diskografia [muokkaa]
Iron Maiden [muokkaa]
- The Soundhouse Tapes (1979, EP)
- Live!! +one (1980, live-EP)
- Metal for Muthas (1980, kokoelma)
- Iron Maiden (1980)
- Killers (1981)
- Maiden Japan (1981, live-ep)
- The Number of the Beast (1982)
- Piece of Mind (1983)
- Powerslave (1984)
- Live After Death (1985, live)
- Somewhere in Time (1986)
- Seventh Son of a Seventh Son (1988)
- Maiden England (1988, live)
- The First Ten Years (1990, kymmenen kappaletta tuplasinglejä)
- No Prayer for the Dying (1990)
- Fear of the Dark (1992)
- A Real Live One (1993, live)
- A Real Dead One (1993, live)
- Live at Donington (1993, live)
- The X Factor (1995)
- Best of the Beast (1996, kokoelma)
- Virtual XI (1998)
- A Real Live Dead One (1998)
- Ed Hunter (1999, kokoelma ja pc-peli)
- Brave New World (2000)
- Rock in Rio (2002, live)
- Edward the Great (2002, 2005 (uudelleenjulkaisu), kokoelma)
- Best of the 'B' Sides (2002, kokoelma)
- BBC Archives (2002, kokoelma)
- Beast Over Hammersmith (2002, live)
- Eddie's Archive (2002, kolmen aiemman kokoelmalevyn box-set)
- Dance of Death (2003)
- The Essential Iron Maiden (2005, julkaistiin ainoastaan U.S.A.:ssa)
- Death on the Road (2005, live)
- A Matter of Life and Death (2006)
- Somewhere Back in Time (2008, kokoelma)
- The Final Frontier (2010)
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Iron Maiden: "Somewhere Back In Time: Best Of: 1980–1989". 13.12.2008. Viihdeuutinen.net. Viitattu 7.11.2008.
Sivulta puuttuu