Dassault Mystère

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dassault Mystere II
Dassault Mystere IVA

Dassault Mystère on 1950-luvulla suunniteltu ranskalainen ensimmäisen sukupolven aliäänisuihkuhävittäjä ja pommittaja.

Menestyksekkään Ouraganin jälkeen Dassault kehitti vuonna 1951 sen pohjalta teknisesti edistyneemmän prototyypin MD 452 Mystere I:n, joka oli käytännössä 30° taaksepäin viistotuilla siivillä varustettu Ouragan. Sitä seuranneet kaksi prototyyppiä oli varustettu Hispano-Suizan valmistamalla Rolls-Royce Tay 250 -suihkumoottorin lisenssiversiolla. Tay -moottorilla ja neljällä 20 mm Hispano -tykillä varustetusta Mystère IIA -prototyypistä tuli ensimmäinen äänennopeuden syöksyssä ylittänyt ranskalainen kone 28. lokakuuta 1951. Neljä Mystere IIB prototyyppiä puolestaan aseistettiin neljän Hispano-tykin sijaan kahdella 30 mm DEFA revolveritykillä.

Mystère MD.452 IIC varustettuna 29,4 kN:n SNECMA Atar 101D -moottorilla pääsi sarjavalmistukseen ja Ranskan ilmavoimat tilasi niitä 150 kappaletta. Ensimmäiset koneet toimitettiin lokakuussa 1954 varustettuna 2 × 30 mm DEFA -tykeillä. Viimeinen kone toimitettiin 1957, jolloin malli oli jo siirretty harjoituskäyttöön.

Mystère MD 350-30-L IIIN -koneita rakennettiin vain yksi prototyyppi. Se oli alkuperäisen Ouraganin prototyyppi muunnettuna yöhävittäjäksi ja varustettuna tutkalla ja yhdellä 30 mm DEFA:lla.

Mystère IV[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mystère II:sta seuraava kehitysversio oli Mystère IV, joka huolimatta ulkoisesta samankaltaisuudesta tuli uusi, yliääninopeuksiin suunniteltu malli. Se lensi jo syyskuussa 1952 ja tuli käyttöön huhtikuussa 1953. Ensimmäiset 50 konetta varustettiin Rolls-Royce Taylla ja loput ranskalaisvalmisteisella Hispano-Suiza Verdon 350:lla. Konetta myytiin Israeliin ja Intiaan ja sitä käytettiin Suezin kriisissä ja Intian–Pakistanin sodassa 1965.

Lauri Pekuri koelensi Mystère IV A version kesäkuussa 1956, kun Suomeen etsittiin torjuntahävittäjää. Hän piti konetta ennenkaikkea rynnäkkötehtäviin soveltuvana. Syitä olivat kömpelö liikehdintä, raskas ohjaus ja hidas kiihtyvyys vaakalennossa. Nousunopeus ja lakikorkeus olivat vaatimattomia. Pekuri ei myöskään todennut mainostettua torjuntaohjusten käyttömahdollisuutta. Hän totesi koneen täyttävän esitteiden ja ohjekirjojen antamat arvot.[1] Torjuntahävittäjäksi valittiin Folland Gnat Mk.1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dassault Mystère.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekuri, Lauri: Hävittäjälentäjä. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31907-4.

Viitteet

  1. Pekuri s.276