Daniel Sickles

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kenraalimajuri Sickles

Daniel Edgar Sickles (20. lokakuuta 18193. toukokuuta 1914) oli värikäs ja kiistelty yhdysvaltalainen poliitikko, Unionin kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa ja diplomaatti.

Hän oli syntynyt New Yorkin kaupungissa. Ennen sisällissotaa hän opiskeli lakia Benjamin Butlerin alaisena ja työskenteli New Yorkin lainsäädännössä ja senaatissa sekä oli Lontoossa diplomaattina James Buchananin alaisuudessa. Vuodesta 1852 hän oli naimisissa Teresa Baglionin kanssa.

Newyorkilaisena poliitikkona hän sotkeutui lukuisiin skandaaleihin. Hän muun muassa ampui vaimonsa rakastajan Philip Barton Keyn, Francis Scott Keyn pojan. Oikeudenkäynnissä hänestä tuli ensimmäinen tilapäisen mielenhäiriön perusteella vapautettu syytetty Yhdysvaltojen historiassa. Hänestä tuli myös yksi lupaavimmista kenraaleista sisällissodassa. Sotilasarvoltaan hän oli kenraalimajuri. Gettysburgin taistelun ensimmäisenä päivänä hän kuitenkin siirsi III armeijakuntansa sellaisiin asemiin, että se tuhoutui kokonaan. Hänen toimintansa on yhä keskustelun alaisena. Hänen sotilasuransa päättyi Gettysburgiin, sillä hänen jalkaansa osui kanuunankuula ja se jouduttiin amputoimaan.

Sodan jälkeen Sickles oli jälleenrakennushallinnossa, palveli Yhdysvaltojen ministerinä Espanjassa ja palasi Yhdysvaltain kongressiin, missä hän teki merkittäviä aloitteita Gettysburgin taistelukentän suojelemiseksi. Hän kuoli vuonna 1914 ja hänet on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaalle Virginiaan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.