Daniel Inouye
| Daniel Inouye | |
|---|---|
 |
|
 Senaatin President pro tempore |
|
| Edeltäjä | Robert Byrd |
| Seuraaja | Patrick Leahy |
| Senaattori Havaijilta | |
| Edeltäjä | Oren E. Long |
| Seuraaja | Brian Schatz |
| Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Havaijilta | |
| Edeltäjä | John A. Burns (delegaatio) |
| Seuraaja | Thomas Gill |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. syyskuuta 1924 Honolulu, Havaiji, Yhdysvallat |
| Kuollut | 17. joulukuuta 2012 (88 vuotta) Bethesda, Maryland, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 yhdysvaltalainen |
| Ammatti | poliitikko |
| Tiedot | |
| Puolue | demokraatit |
 Nimikirjoitus |
|
| Sotilaspalvelus | |
| Palvelusmaa(t) |
Yhdysvallat |
| Puolustushaara |
 maavoimat |
| Palvelusvuodet | 1943–1947 |
| Sotilasarvo | Kapteeni |
| Taistelut ja sodat | Toinen maailmansota |
Daniel Ken Inouye (7. syyskuuta 1924 Honolulu, Havaiji – 17. joulukuuta 2012 Bethesda, Maryland)[1] oli yhdysvaltalainen demokraattisen puolueen poliitikko, joka istui senaatissa 1963–2012. Tätä ennen hän oli toiminut Yhdysvaltain edustajainhuoneessa, ja on ensimmäinen amerikanjapanilainen, joka on toiminut edustajana sekä kongressin ylä- että alahuoneessa.[1]
Tausta ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inouye syntyi Honolulussa vuonna 1924. Hänen molemmat vanhempansa olivat myös taustaltaan japanilaisia: isä oli muuttanut Havaijille lapsena ja äiti puolestaan oli syntynyt siellä.[1]
Ollessaan 17-vuotias Inouye oli matkalla kirkkoon, kun japanilaiset tekivät yllätyshyökkäyksen Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941. Hän mm. näki japanilaisten koneiden lentävän ylitseen ja auttoi myöhemmin Punaisen ristin sairaalassa, jossa hän teki vapaaehtoistyötä, iskun uhreja.[2][3]
Inouye perheineen vältti Yhdysvaltain mantereella käyttöön otetut vankileirit. Tämä johtui amerikanjapanilaisten suuresta osuudesta Havaijilla; näiden kaikkien vangitseminen olisi tuhonnut territorion talouden.[3]
Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Välittömästi high schoolin jälkeen Inouye yritti pestautua Yhdysvaltain asevoimiin, mutta valtiovalta oli linjannut, etteivät amerikanjapanilaiset voi palvella huolimatta siitä, että esim. Inouye oli Yhdysvaltain kansalainen.[3] Sen sijaan Inouye, ja muut japanilaistaustaiset, joutuivat kärsimään ulkonaliikkumiskielloista ja isänmaallisuuden kuulusteluista. Vuonna 1943 Yhdysvallat antoi myös japanilaistaustaisten pestautua armeijaan, ja Inouye jätti lääketieteen opintonsa Havaijin yliopistolla kesken.[4]
Yhdysvaltain asevoimissa Inouye palveli toisessa maailmansodassa 442. jalkaväkirykmentissä, joka koostui yksinomaan ns. nisei-japanilaisista (toisen polven maahanmuuttajista). Hän yleni rykmentissä aina vänrikiksi asti.[1] Jotta taistelukentällä ei syntyisi ongelmia Japania vastaan taistellessa, 442. jalkaväkirykmentti lähetettiin Italiaan ja Ranskaan.
Italiassa, Musatello-vuoren läheisyydessä käydyssä taistelussa, Inouye sai kranaatinsirpaleen oikeaan käteensä ja luodin vasempaan jalkaansa johtaessaan joukkoja. Hänen kätensä päädyttiin lopulta amputoitiin tämän seurauksena. Inouye ylennettiin kapteeniksi kiitoksena joukkojensa urhoollisesta johtamisesta, mutta pääsi sairaalasta pois vasta vuonna 1947.[5]
Sodan jälkeen Inouyelle ehdotettiin Medal of Honoria, mutta hänelle ei kuitenkaan vielä myönnetty sitä. Myöhemmin Bill Clinton palkitsi hänet ja 21 muuta yhdysvaltainjapanilaista. Inoyue opiskeli sodan jälkeen Havaijin ja Georgetownin yliopistoissa, jossa suoritti oikeustieteellisen tutkinnon.[6]
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Havaijista tuli osavaltio 1959, jolloin Inouye valittiin edustajainhuoneeseen ensimmäisenä yhdysvaltainjapanilaisena. Neljä vuotta myöhemmin hänet valittiin Havaijin edustajaksi senaattiin. Hän istui senaatissa kuolemaansa 2012 saakka, yhteensä 49 vuotta. Häntä pidempään senaattorina on toiminut vain Robert Byrd. Inouye kuoli joulukuussa 2012.[6]
Viimeiset vuodet ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vain tunteja ennen kuolemaansa Inouyen henkilökunta lähetti kirjeen Havaijin kuvernöörille Neil Abercrombielle, jossa Inouye pyysi kuvernööriä nimeämään varakuvernöörikseen Colleen Hanabusan, mihin Abercrombie ei suostunut. Pari kuukautta tämän jälkeen Abercrombie sanoi Los Angeles Timesin haastattelussa, että epäilee Inouyen kirjeen autentisuutta, mikä aiheutti ärtymystä.[7]
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Medal of Honor (Yhdysvallat, 2000)[8]
Presidential Medal of Freedom (Yhdysvallat, 2013)[9]
Purppurasydän (Yhdysvallat)[9]
Bronze Star (Yhdysvallat)[9]
Ellis Islandin kunniamitali (Yhdysvallat, 1986)[10]
Filippiinien kunnialegiona (Filippiinit, 1993)[11]
Nousevan auringon ritarikunta (Japani, 2000)[12]
Kunnialegioona (Ranska, 2007)[12]
Keisaripuun kukkien ritarikunta (Japani, 2011)[13]
.svg){kind=small}
Navajot antoivat Inouyelle kunnianimen "The Leader Who Has Returned With a Plan" hänen toimittuaan vuosien ajan senaatin intiaaniasioiden valiokunnassa.[14]
Honolulun kansainvälinen lentokenttä on nimetty Inouyen mukaan.[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Daniel Inouye | United States senator Encyclopædia Britannica. 25.5.2023. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Biographies: Daniel K. Inouye National Museum of the United States Army. 2023. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Medal of Honor Recipient Daniel Inouye Led a Life of Service to His Country The National WWII Museum. 19.7.2020. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Daniel Inouye: A Japanese American Soldier’s Valor in World War II U.S. National Park Service. 2023. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)
- ↑ New Roles: the 442 Infanrty Regiment A People at War. 2023. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Raftery, Isolde: 'Aloha': Sen. Daniel Inouye of Hawaii dies at 88 NBCNews.com. Viitattu 19.12.2012. (englanniksi)
- ↑ 9 Reasons Neil Abercrombie Lost the Hawaii Governor’s Race Honolulu Magazine. 11.8.2014. Viitattu 27.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Daniel Inouye, Hawaii’s Quiet Voice of Conscience in Senate, Dies at 88 The New York Times. 18.12.2012. Viitattu 27.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c U.S. Senate: Daniel K. Inouye: A Featured Biography 2022. United States Senate. Viitattu 27.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Ellis Island Medals of Honor Archive medalists.eihonors.org. 2023. Viitattu 9.7.2023. (englanniksi)
- ↑ The Fight Continues Philippine Daily Inquirer. 25.5.2013. Viitattu 27.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Daniel K. Inouye: Honorary Degrees and Awards inouye.senate.gov. Arkistoitu 2010. Viitattu 28.5.2022. n
- ↑ ‘Grand Cordon of the Order of the Paulownia Flowers’ for Inouye Hawaii 24/7. 22.6.2011. Viitattu 27.5.2022.
- ↑ Sen. Daniel Inouye of Hawaii dies at 88 Lubbock Avalanche-Journal. Viitattu 27.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Hawaii renames Honolulu International Airport to honor late Sen. Daniel Inouye NBC News. Viitattu 16.7.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Daniel Inouye Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
