Daniel Ellsberg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Daniel Ellsberg

Daniel Ellsberg (s. 7. huhtikuuta 1931) on entinen yhdysvaltalainen RAND Corporation -yhtiölle työskennellyt sotilaallinen tutkija, joka vuonna 1971 vuoti Pentagonin papereiden nimellä tunnetut huippusalaiset asiakirjat The New York Timesille ja muille amerikkalaislehdille. Paperit käsittelivät Yhdysvaltain hallinnon Vietnamin sotaa edeltänyttä päätöksentekoa.

Sisällysluettelo

Tausta [muokkaa]

Daniel Ellsberg kasvoi Detroitissa ja kävi Cranbrookin Kingswood-koulua. Hänen äitinsä toivoi pojasta konserttipianistia ja hän harjoitteli pianonsoittoa 10 vuotta, mutta lopetti sen 15-vuotiaana äitinsä kuoltua auto-onnettomuudessa heinäkuussa 1946. Danielin isän rattiin nukahtamisesta johtuneessa onnettomuudessa kuoli myös Danielin sisko. Daniel sai aivotärähdyksen ja hänen polvensa murtui. Daniel Ellsbergin taipumus tarkkailla auktoriteettien toimia on mahdollisesti peräisin tästä onnettomuudesta.[1]

Ellsberg väitteli taloustieteen tohtoriksi Harvardin yliopistossa vuonna 1962. Hän oli jo aiemmin valmistunut Yhdysvaltain merijalkaväen Quanticon koulusta parhaana 1100 koulutetusta luutnantista. Hän palveli merijalkaväessä kaksi vuotta muun muassa komppanian päällikkönä Vietnamissa. Sodasta palatessaan hän toimi RAND Corporationin analyytikkona pohtien muun muassa ydinsodan aloittamisen malleja.

Ellsberg toimi puolustusministeriössä elokuusta 1962 alkaen. [2] Hän toimi lähellä puolustusministeri Robert McNamaraa sekä tämän jälkeen kaksi vuotta Vietnamissa kenraali Edward Lansdalen neuvonantajana ulkoasiainministeriön virassa.

Pentagonin paperit [muokkaa]

Vietnamista palattuaan Ellsberg palasi RAND Corporationiin. Vuonna 1967 hän oli mukana kirjoittamassa huippusalaista muistiota, jossa arvioitiin Vietnamin sodan kulkua. Tämä muistio oli osa "Pentagonin papereita", jotka Ellsberg vuodatti yhdysvaltalaisille sanomalehdille myöhemmin. Dokumenttien arvio oli, että Yhdysvallat häviää sodan ja aiheuttaa Kaakkois-Aasiassa hyvin suuria määriä siviiluhreja. Hallinnon julkinen viesti oli ollut 1950-luvun lopusta alkaen päinvastainen.

Vuonna 1969 Ellsberg alkoi lähestyä sotaa vastustavia ryhmiä toimien edelleen RANDissa. Elokuussa 1960 hän oli kuulijana tilaisuudessa, jossa puhujina oli sotaan menosta kieltäytymisen vuoksi vankeuteen tuomittuja entisiä opiskelijoita. [3]

Vuoden 1969 lopulla hän alkoi kopioida RAND Corporationissa olevia salaisia dokumentteja. Vuoden 1970 aikana Ellsberg tapasi salaa joitakin sotaan epäilevästi suhtautuvia senaattoreita, mm. William Fulbright ja George McGovern. Tämä ei johtanut mihinkään, mutta ehkä auttoi Ellsbergiä myöhemmin.[4]

Hän vei lopulta dokumentit New York Timesin toimittajalle Neil Sheehanille. Sunnuntaina 13. kesäkuuta 1971 lehti julkisti ensimmäiset osat kaikkiaan 7000 dokumentista. Nixonin hallinnon oikeusministeri hankki artikkelille julkaisukiellon, mutta se oli voimassa vain kaksi viikkoa. Ellsberg vei dokumentit myös The Washington Postiin ja 17 muuhun lehteen. [5] [6]. 30. kesäkuuta Yhdysvaltain korkein oikeus joutui antamaan New York Timesille luvan jatkaa artikkelin osien julkaisua. Lehti ei paljastanut Ellsbergiä lähteeksi, mutta hän piileskeli 16 vuorokauden ajan pidätyksen varalta.

29. heinäkuuta 1971 senaattori Mike Gravel (Alaska) vei 4100 sivua Pentagonin papereista kongressin virallisiin dokumentteihin. Nämä julkaistiin kirjana. [7]

Seuraamuksena Nixonin tuho [muokkaa]

Nixon arveli keskustelussaan 14. kesäkuuta H. R. Haldemanin kanssa Ellsbergin paljastusten ylittävän kansan ymmärryksen, mutta oli huolissaan, että joku voi uhmata Yhdysvaltain presidenttiä ("implicit infallibility of presidents"'). Paperit paljastivat Kennedyn, Johnsonin ja Nixonin hallitusten valehdelleen tietoisesti.

Nixonin hallinnon sisärengas alkoi etsiä Ellsbergistä huonoja puolia ja aloitti mustamaalauskampanjan tätä vastaan. Tätä varten perustettiin "Valkoisen talon putkimiesten" ryhmä, joka hieman myöhemmin murtautui Demokraattisen puolueen toimitiloihin Watergatessa etsien Ellsbergistä tietoja muun muassa siitä, onko tämä ollut psykiatrin hoidossa. [8] 3. syyskuuta 1971 Nixonin miehet murtautuivat Lewis Fieldingin toimistoon; operaatio oli nimeltään "Hunt/Liddy Special Project No.1". Ellsbergin papereita ei löydetty. Uhrit Ellsberg ja Russo saivat selville murrot huhtikuussa 1973 Watergate-oikeudenkäyntien aikana.

Oikeudenkäynti oli vaikea, sillä syyttäjä salasi aineistoa puolustukselta. Tuomarina toimiva Byrne yritettiin lahjoa lupaamalla hänelle FBI:n pääjohtajuus, mutta hän kieltäytyi. Murto Fiedingin toimistoon ja FBI:n tekemä laiton Ellsbergin salakuuntelu paljastuivat oikeudessa. Nixonin neuvonantajista neljä myöhemmin Watergate-murrosta tuomittua joutui eroamaan.

Perhe [muokkaa]

Daniel Ellsberg on ollut naimisissa kahdesti. Ensimmäinen vaimo Carol Cummings oli merijalkaväen kenraalin tytär. Liitto kesti 13 vuotta ja siitä syntyivät lapset Robert ja Mary. Toinen vaimo on journalisti Patricia Marx, ja tästä avioliitosta hänellä on Michael-niminen poika. Ellsberg seurusteli Patricia Marxin kanssa aikana, jolloin vaihtoi puolta Vietnamin sodan suhteen.

Katso myös [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ BBC Four Storyville - 2009-2010 - 14. The Most Dangerous Man in America
  2. ↑ BBC Four Storyville - 2009-2010 - 14. The Most Dangerous Man in America
  3. ↑ The Right Words at the Right Time, Marlo Thomas, 2002, Atria books, New York
  4. ↑ Sanford J. Ungar, The Papers & The Papers, An Account of the Legal and Political Battle Over the Pentagon Papers, 1972, E.P. Dutton & Co., Inc., NY. p. 127
  5. ↑ Daniel Ellsberg and the Pentagon Papers, The Nation, H. Bruce Franklin, July 9, 2001, http://andromeda.rutgers.edu/~hbf/ELLSBERG.htm
  6. ↑ http://www.nndb.com/people/426/000023357/
  7. ↑ The Pentagon Papers, Senator Mike Gravel, Beacon Press http://www.beacon.org/catalogs/pentagonpapers.html
  8. ↑ http://www.nytimes.com/2007/06/30/opinion/30krogh.html

Aiheesta muualla [muokkaa]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Daniel_Ellsberg&oldid=13052676