Daniel Carcillo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Daniel Carcillo
Henkilötiedot
Syntynyt28. tammikuuta 1985 (ikä 39)
King City, Ontario, Kanada
Kansalaisuus  Kanada
 Italia
Jääkiekkoilija
Lempinimi Dan, Car Bomb,[1] Danny, Luigi, Luigi-bomb[2]
Pelipaikka vasen laitahyökkääjä
Maila vasen
Pituus 180 cm
Paino 93 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 2005–2015
Seurat Wilkes-Barre/Scranton Penguins (AHL)
Wheeling Nailers (ECHL)
Phoenix Coyotes (NHL)
San Antonio Rampage (AHL)
Philadelphia Flyers (NHL)
Chicago Blackhawks (NHL)
Los Angeles Kings (NHL)
New York Rangers (NHL)
NHL-varaus 73. varaus, 2003
Pittsburgh Penguins

Daniel Carcillo (s. 28. tammikuuta 1985 King City, Ontario, Kanada) on kanadalainen uransa päättänyt jääkiekkoilija. Hän kuului NHL:n pahimpiin ärsyttäjiin ja osasi tarvittaessa myös tapella. Carcillo pelasi toisinaan myös kiekollisena hyvää kahden suunnan peliä.[3][1] Hän on italialaista syntyperää.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Daniel Carcillo Philadelphia Flyersin paidassa tappelussa Boston Bruinsin Shawn Thorntonia vastaan NHL Winter Classicissa kaudella 2009–2010.

Carcillo pelasi varsin hyvän junioriuran OHL:ssä. Hän aloitti siellä Sarnia Stingin riveissä kaudella 2002–2003, jolloin Carcillo teki 68 runkosarjaottelussa tehot 29+37=66. Hän voitti tulokkaiden maalipörssin ja valittiin kauden päätteeksi tulokkaiden tähdistökentälliseen. Carcillo keräsi myös 157 jäähyminuuttia, joilla hän voitti Stingin sisäisen jäähypörssin.[4][5] Pittsburgh Penguins varasi Carcillon kolmannella kierroksella 73. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2003. Kaudella 2003–2004 hän ja John Hecimovic olivat Stingin toiseksi parhaita maalintekijöitä Daniel Siscan jälkeen.[4] Kesken viimeisen OHL-kautensa 2004–2005 Carcillo siirtyi Mississauga Ice Dogsiin.

Kaudeksi 2005–2006 Carcillo siirtyi Pittsburgh Penguinsin organisaatioon. Hän pelasi lähes koko kauden farmijoukkue Wilkes-Barre/Scranton Penguinsissa, AHL:ssä, mutta pelejä kertyi myös viisi sarjatasoa alempaa ECHL-joukkue Wheeling Nailersista. Carcillon AHL-tulokaskausi toi 57 runkosarjaottelussa tehot 11+13=24 sekä 311 jäähyminuutia, joilla hän sijoittui koko liigan jäähypörssissä neljänneksi. Kaudella 2006–2007 Carcillo oli 21 osumallaan Penguisin kolmanneksi paras maalintekijä.[4] Helmikuussa 2007 Pittsburgh Penguins kuitenkin kauppasi hänet ja vuoden 2008 kolmannen kierroksen varausvuoron Phoenix Coyotesiin vaihdossa Georges Laraqueen.[4][5] Carcillo pelasi Coyotesissa ensimmäisen NHL-ottelunsa 3. maaliskuuta 2007[5] ja vietti siellä loppukauden ilman farmikomennuksia tehden 18 runkosarjaottelussa tehot 4+3=7.

Carcillon varsinainen NHL-tulokaskausi 2007–2008 toi 57 runkosarjaottelussa tehot 13+11=24. Hän onnistui tekemään myös NHL-uransa ensimmäisen kypärätempun 4. huhtikuuta 2008. Carcillo keräsi runkosarjassa jopa 324 jäähyminuuttia, joilla hän voitti koko NHL:n jäähypörssin. Carcillo pelasi kaudestaan myös viisi AHL-ottelua Coyotesin farmijoukkue San Antonio Rampagessa. Hän voitti 254 minuutillaan NHL:n jäähypörssin myös kaudella 2008–2009,[4] jolloin Carcillo kaupattiin siirtotakarajalla Philadelphia Flyersiin vaihdossa Scottie Upshalliin ja toisen kierroksen varausvuoroon kesälle 2011.[4][5] Kaudella 2009–2010 hän sijoittui 207 minuutillaan runkosarjan jäähypörssissä neljänneksi. Carcillo myös tappeli ensimmäistä kertaa historiassa ulkoilmaottelu NHL Winter Classicissa, kun vastassa oli Boston Bruinsin Shawn Thornton.[6] Carcillo eteni Flyersin kanssa aina Stanley Cup -finaaleihin saakka, jotka vei kuitenkin Chicago Blackhawks otteluvoitoin 4–2. Heinäkuussa 2010 Carcillo teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Flyersin kanssa.[7]

Heinäkuussa 2011 Carcillo teki vuoden mittaisen ja 775 000 dollarin arvoisen sopimuksen Chicago Blackhawksin kanssa.[8] Maaliskuussa 2012 hän teki Blackhawksin kanssa kaksivuotisen ja 1,65 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen.[9] Carcillo pystyi pelaamaan kaudella 2011–2012 vain 28 ottelua. Hänen ottelumääräänsä rajoittivat kolme erillistä pelikieltoa, joulukuussa 2011 tullut aivotärähdys ja tammikuussa 2012 tullut leikkausta vaatinut polvivamma. Työsulun lyhentämällä kaudella 2012–2013 Carcillo pelasi 23 runkosarja- ja neljä pudotuspeliottelua. Hän oli sivussa 15 runkosarjaottelua tammikuussa 2013 tulleen polvivamman vuoksi.[10] Blackhawks voitti kauden päätteeksi Stanley Cupin ja Carcillo sai nimensä pokaaliin, vaikkei pelannut yhtään finaaliottelua ja vaikka oli sivussa yli puolet runkosarjaotteluista.[11]

Heinäkuussa 2013 Carcillo siirtyi Los Angeles Kingsiin, joka antoi Blackhawksille vaihdossa kuudennen kierroksen varausvuoron NHL:n varaustilaisuudessa 2015.[12] Tammikuussa 2014, kesken kauden 2013–2014, hän siirtyi New York Rangersiin, joka antoi Kingsille vaihdossa seitsemännen kierroksen varausvuoron NHL:n varaustilaisuudessa 2014.[13] Rangers eteni keväällä 2014 Stanley Cup -finaaleihin, mutta hävisi mestaruuden juuri Kingsille otteluvoitoin 1–4.[14] Toukokuussa 2014, Montreal Canadiensia vastaan pelatun konferenssifinaalisarjan ollessa kesken, Carcillo sai pelikieltoa lyötyään kyynärpäällä linjatuomari Scott Driscollia. Pelikiellon pituus oli aluksi kymmenen ottelua, mutta se lyhennettiin kuuden ottelun mittaiseksi.[15][16]

Lokakuussa 2014 Carcillo palasi Chicago Blackhawksiin yksivuotisella, 550 000 dollarin arvoisella sopimuksella. Sitä ennen hän oli ollut kuukauden ajan try out -pelaajana Pittsburgh Penguinsin harjoitusleirillä.[17][18] Tammikuussa 2015 Carcillo sai kuuden ottelun mittaisen ottelukiellon taklattuaan poikittaisella mailalla Winnipeg Jetsin Mathieu Perreaultia.[19]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Jaroslavl 2003 jääkiekko

Carcillo oli voittamassa alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuden vuonna 2003.[4]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM
2001–2002 Milton Merchants OPJHL 47 15 16 31 162 - - - - -
2002–2003 Sarnia Sting OHL 68 29 37 66 157 6 0 4 4 14
2003–2004 Sarnia Sting OHL 61 30 29 59 148 4 1 2 3 12
2004–2005 Sarnia Sting OHL 12 2 7 9 40 - - - - -
Mississauga IceDogs OHL 20 8 10 18 75 5 3 1 4 18
2005–2006 Wheeling Nailers ECHL 6 3 2 5 32 - - - - -
Wilkes-Barre/Scranton Penguins AHL 51 11 13 24 311 11 1 0 1 47
2006–2007 Wilkes-Barre/Scranton Penguins AHL 52 21 9 30 183 - - - - -
Phoenix Coyotes NHL 18 4 3 7 74 - - - - -
2007–2008 San Antonio Rampage AHL 5 2 1 3 16 - - - - -
Phoenix Coyotes NHL 57 13 11 24 324 - - - - -
2008–2009 Phoenix Coyotes NHL 54 3 7 10 174 - - - - -
Philadelphia Flyers NHL 24 0 4 4 80 5 1 1 2 5
2009–2010 Philadelphia Flyers NHL 76 12 10 22 207 17 2 4 6 34
2010–2011 Philadelphia Flyers NHL 57 4 2 6 127 11 2 1 3 30
2011–2012 Chicago Blackhawks NHL 28 2 9 11 82 - - - - -
2012–2013 Chicago Blackhawks NHL 23 2 1 3 11 4 0 1 1 6
2013–2014 Los Angeles Kings NHL 26 1 1 2 57 - - - - -
New York Rangers NHL 31 3 0 3 43 8 2 0 2 22
2014–2015 Chicago Blackhawks NHL 39 4 4 8 54 - - - - -
8 kautta yhteensä NHL 429 48 52 100 1233 45 7 7 14 97

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Juha Palosaari: Hämmentäjä palaa kaukaloon 12.10.2011. Jatkoaika.com. Viitattu 18.10.2011.
  2. ↑ Blackhawks player nicknames hockeybroadtumblr.com. HockeyBroad.com. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)
  3. ↑ Jatkoaika.com
  4. ↑ a b c d e f g h EliteProspects
  5. ↑ a b c d Legends of Hockey
  6. ↑ NHL: Boston vei Winter Classicin 2.1.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 18.10.2011.
  7. ↑ Flyers sign Carcillo to one-year contract 13.7.2010. TSN.ca. Arkistoitu 16.7.2010. Viitattu 18.10.2011. (englanniksi)
  8. ↑ Blackhawks ink Carcillo to one-year, $775000 contract 1.7.2011. TSN.ca. Viitattu 18.10.2011. (englanniksi)
  9. ↑ Kuc, Chris: Blackhawks give Carcillo 2-year contract extension 12.3.2012. Chicago Tribune. Viitattu 27.9.2013. (englanniksi)
  10. ↑ Daniel Carcillo #17 - LW TSN.ca. Viitattu 27.9.2013. (englanniksi)
  11. ↑ Lazerus, Mark: Blackhawks’ names engraved on the Stanley Cup; Mayers and Carcillo included 26.9.2013. Chicago Sun Times: Voices. Arkistoitu 26.9.2013. Viitattu 27.9.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Blackhawks deal forward Carcillo to Kings 16.7.2013. NHL.com. Viitattu 27.9.2013. (englanniksi)
  13. ↑ Rangers acquire Carcillo from Kings 4.1.2014. NHL.com. Viitattu 6.1.2014. (englanniksi)
  14. ↑ Kings shake Rangers in 2 OTs to claim second Stanley Cup in 3 years 13.6.2014. ESPN.com. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)
  15. ↑ Fitz-Gerald, Sean: New York Rangers’ Dan Carcillo appealing 10-game suspension for elbowing linesman 24.5.2014. National Post. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)
  16. ↑ Forrester, Nick: Daniel Carcillo's ban reduced to six games, can return to the NY Rangers for Game 4 of Stanley Cup Final 3.6.2014. New York Daily News. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)
  17. ↑ Penguins sign forward Carcillo to tryout contract 4.9.2014. NHL.com. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)
  18. ↑ Powers, Scott: Daniel Carcillo rejoins Blackhawks 4.10.2014. ESPN.com. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)
  19. ↑ Carcillolle mittava pelikielto 19.1.2015. Jatkoaika. Viitattu 21.1.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Daniel_Carcillo&oldid=20664107”