DNA:n katkoskirjo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

DNA:n katkoskirjo eli RFLP (restriction fragment length polymorphism) on tekniikka, joka paljastaa osan eroista homologisten DNA-sekvenssien välillä.[1] Tekniikan nimi viittaa eri pituisiin DNA-kappaleisiin, joita syntyy kun toisistaan sekvenssiltään poikkeavia DNA-näytteitä käsitellään restriktioentsyymeillä. Erot tunnistetaan elektroforeesissa kappaleiden pituuserojen perusteella, itse DNA:n sekvenssiä määrittämättä.

Restriktioentsyymit katkaisevat DNA:n tietyn, yleensä 4-6 emäksen pituisen spesifin tunnistusjakson kohdalta (esim. CGTACG). Mikä tahansa yhden emäksen muutos tässä tunnistusjaksossa estää katkaisemisen, ja saa aikaan poikkeavan DNA-fragmenttikirjon RFLP-analyysissä. Toisaalta myös DNA sekvenssin pituuserot kahden tunnistusjakson välissä tulevat esiin analyysissä.

DNA:n katkoskirjo oli ensimmäisiä laajasti käytettyjä DNA-profilointimenetelmiä, ja sitä käytettiin myös genomien kartoitukseen, geneettisten sairauksien geenien paikantamiseen, sairausriskikartoitukseen ja isyystutkimuksiin. DNA:n sekvensoinnin käytön halpeneminen on tehnyt DNA:n katkoskirjosta vanhentuneen menetelmän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P: Biologian sanakirja, s. 115. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]