Déjà vu

Déjà vu (myös déjà-vu; ranskaa, suomeksi 'jo nähty') eli entiselämys tarkoittaa tuttuuden tunnetta jossakin tilanteessa; henkilö tuntee kokeneensa nykyisen tilanteen jo aiemminkin. Käsitteen loi ranskalainen filosofi Émile Boirac kirjassaan L'Avenir des sciences psychiques (1917). Déjà vu -elämykseen liittyy tuttuuden tunteen lisäksi joskus myös outo, jopa aavemainen vaikutelma.

Déjà vu -kokemukset näyttävät olevan hyvin yleisiä: tutkimusten mukaan 70 % ihmisistä sanoo tunteneensa ilmiön ainakin kerran. Sitä on kuitenkin hyvin vaikea tutkia laboratorio-olosuhteissa, minkä vuoksi aiheesta on vain vähän empiiristä tutkimusta. Kokemukset liitetään usein yliluonnollisiin kykyihin, kuten ennaltatietämiseen tai selvänäköisyyteen, ja niitä käytetään parapsykologisten väitteiden todisteina. Ilmiö liitetään usein uniin tai sillä perustellaan aikaisempien elämien olemassaoloa.

Tutkimusten mukaan déjà vu johtuu aivojen hetkellisesti sekaisin menneestä muistiosasta.^lähde? Jos henkilö vaikkapa näkee sillan ja kokee déjà vu -ilmiön ikään kuin olisi käynyt sillan luona joskus aikaisemminkin, totuus ei välttämättä ole sen kummempi kuin että on nähnyt sillan postikortissa tai elokuvaa edeltäneessä mainoksessa ja unohtanut sen jälkeenpäin. Toisen vaihtoehdon mukaan aivoilta menee nykyisyys ja menneisyys sekaisin ja nyt nähtävä tai koettava asia kuvitellaan nähdyksi tai koetuksi aikaisemminkin.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todistettu déjà vu -ilmiön johtuvan muusta aivotoiminnasta. Kun toinen aivopuolisko on toista hetkellisesti edellä, syntyy tunne, että sama on koettu aikaisemminkin. Ensin siis toinen aivopuolisko kokee jonkin asian, ja toinen puolisko tulee perässä kokien saman asian hieman jäljessä. Mutta tätä ei ole todettu faktaksi useamman sekunnin tai minuuttien kestoisissa ilmiöissä.

Déjà vun vastakohta on jamais vu, jossa tuttu tilanne tuntuu vieraalta sekä epämiellyttävältä.