Tämä on lupaava artikkeli.

Cut Above the Rest

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Cut Above the Rest
Sweet
Studioalbumin Cut Above the Rest kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  The Town House -studio, Lontoo
 Julkaistu lokakuu 1979
 Formaatti LP, MC, CD
 Tuottaja(t) Sweet
 Tyylilaji AOR, soft rock, progressiivinen rock
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Polydor Records
Yhdysvallat Capitol Records
Muut kannet

Manner-Euroopan-painos
Listasijoitukset

 Yhdysvallat: 151.

Kts. lisää listasijoituksia

Sweetin muut studioalbumit
Level Headed
1978
Cut Above the Rest
1979
Waters Edge
1980

Cut Above the Rest on brittiläisen Sweet-yhtyeen lokakuussa 1979 julkaistu seitsemäs studioalbumi. Se on myös ensimmäinen, jolla alkuperäislaulaja Brian Connolly, ei ole mukana. Hän oli eronnut yhtyeestä vuoden 1979 helmikuussa.[1] Yhtyeeseen ei suunnitelmista huolimatta pestattu uutta laulajaa, joten Sweet jatkoi triona; Andy Scott (kitara, laulu), Steve Priest (basso, laulu), Mick Tucker (rummut, laulu).[2]

Tyylillisesti Cut Above the Rest jatkaa edellisalbumi Level Headedin AOR-tyylistä linjaa ollen kuitenkin rock-voittoisampi sisältäen jopa progressiivisia elementtejä.[3][4] Singleinä julkaistiin kappaleet ”Call Me” ja ”Big Apple Waltz” sekä yksin Yhdysvalloissa ”Mother Earth”.[5]

Albumi jäi yhtyeen viimeiseksi Yhdysvaltain albumilistalle yltäneeksi julkaisuksi.[6]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sweet oli siirtynyt edellisalbumi Level Headedilla (1978) raskaasta rockista lähemmäs kaupallisempaa, AOR-tyylistä ilmaisua.[7][2] Solisti Brian Connollylla oli ongelmia alkoholinkäyttönsä kanssa levyn julkaisua seuranneella Yhdysvaltain-kiertueella, mikä alkoi aiheuttaa riitoja hänen ja yhtyeen muiden jäsenten välille.[1] Ennen konsertteja juominen oli ollut jo pitkään ujon ja heikon itsetunnon omanneen Connollyn tapa hoitaa esiintymiskammoaan.[8]

Työstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertueelta palattuaan Sweet työsti lauluja Clearwellin linnassa, missä Level Headed -albumi oli äänitetty. Brian Connollyn alkoholinkulutus kasvoi entisestään, mikä aiheutti muun muassa sen, ettei hän pystynyt enää laulamaan korkealta. Kappaleet jouduttiin transponoimaan, mutta tämäkään ei auttanut toivotulla tavalla. Yhtyeen muut jäsenet antoivat Connollylle muutaman viikon aikaa saattaa itsensä kuntoon, mihin tämä ei kuitenkaan pystynyt.[1]

Sweetin manageri David Walker ilmoitti tiedotteessaan 23. helmikuuta 1979, että Brian Connolly on siirtynyt soolouralle ”lähinnä musiikillisten erimielisyyksien vuoksi”.[1] Syitä eroon oli todellisuudessa useita. Connolly oli suunnitellut soolouraa jo vuodesta 1975 ja halusi esittää myös country-musiikkia. Toinen, salattu syy, oli hänen terveytensä, jonka vuoksi hän ei enää pystynyt työskentelemään kunnolla – esimerkiksi hänen äänensä oli tullut heikoksi ja väriseväksi. Connollya ei varsinaisesti erotettu, mutta kehotus työkyvyn kohentamiseen ei yrityksistä huolimatta onnistunut.[2] Walker väitti vuonna 1996, että yhtyeen muut jäsenet halusivat Connollyn niin kovasti yhtyeestä ulos, että he levyttivät koko albumin tarkoituksella sellaiseen sävellajiin, josta Connolly ei pystyisi laulamaan sitä. Walkerin mukaan se oli parhaiten toteutettua ”luovaa sabotaasia”, jota hän on koskaan nähnyt.[9]

Sweetin uusi albumi oli puoliksi valmis ja yhtye lähes hajonnut. Aluksi kaavailtiin uuden laulajan hankkimista, ja kitaristi Andy Scottin mukaan Rainbow-yhtyeestä lähtenyt Ronnie James Dio olisi ollut lähellä liittymistä Sweetiin. Sen sijaan basisti Steve Priest, joka tunsi Dion vaimon, on kertonut, ettei hän olisi ollut siihen kovinkaan halukas. Yhtye päätti jatkaa kolmimiehisenä ja suunnitteli muuttavansa yhtyeen nimeksi S.T.P. (sukunimien alkukirjaimet), mutta lopulta tehtiin päätös jatkamisesta Sweet-nimellä yhdessä kosketinsoittajien Gary Moberleyn ja Geoff Westleyn avustuksella.[10] Uusi albumi äänitettiin Lontoon The Town House -studiolla.[11]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cut Above the Rest on musiikillisesti edellislevy Level Headedin tavoin hyvin monipuolinen albumi, mutta rock-voittoisampi.[12][4] Se sisältää muun muassa AOR:ää eli aikuisrockia, progressiivista rockia[3] sekä country rock -vivahteita.[13] Vaikutteita saatiin muun muassa Electric Light Orchestra- ja 10cc-yhtyeiltä. Allmusic-sivuston arvostelija Donald A. Guarisco on kuvannut levyn tyyliä yhdistelmäksi Sweetin kulta-aikojen popahtavaa hard rockia, progressiivisia elementtejä ja soft rock -tyylisiä balladeja.[14] Pitkään studiossa käytetyn ajan on katsottu tehneen levyn soundista hiotumman, ja Clearwellin linnan, jossa laulut työstettiin, on sanottu vaikuttaneen luovuuteen innostavalla tavalla.[3]

Brian Connollyn eron myötä laulusta vastasivat ensisijaisesti kitaristi Andy Scott sekä basisti Steve Priest.[10] Myös rumpali Mick Tucker lauloi tällä levyllä kaksi kappaletta – aiemmin hän oli osallistunut pääasiassa taustalauluun.[15]

Yleistä kappaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäytteet
Kitaristi Andy Scottin kirjoittama ”Call Me” oli yhtyeen viimeinen hitti Länsi-Saksassa.
Levyn toinen singlejulkaisu on country rock -tyylinen balladi.
”Mother Earth” yhdistelee AOR:ää ja progressiivista rockia.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Avausraita ”Call Me” on kitaristi Andy Scottin säveltämä kappale, joka oli samalla Cut Above the Restin ensimmäinen singlejulkaisu. Laulusolistina toimii basisti Steve Priest, vaikka alkuperäisen ”Give Me Your Love” -työnimisen version lauloi Scott itse.[13] ”Play All Night” on tarttuvaksi sanotun kertosäkeen omaava rock, joka on kirjoitettu konserttien yhteislaulutilanteita varten ja sisältää Queen-vaikutteiset lauluharmoniat.[4][14] Kappaleen demoversio jäi viimeiseksi Sweet-äänitteeksi, jossa laulajana toimi alkuperäisvokalisti Brian Connolly.[4] Levyn kolmas raita, country rock -tyylinen ”Big Apple Waltz”, julkaistiin toisena singlenä. Kappaleen ovat kirjoittaneet yhteistyössä Andy Scott ja Steve Priest, joista jälkimmäinen laulaa sen.[13] Albumin raskaanpaa suuntaa edustava ”Dorian Gray” oli alun perin pelkkä taustaraita, kunnes yhtye lopulta kehitti siihen sanat. Laulusolistina toimii rumpali Mick Tucker. A-puolen päättää ”Discophony (Dis-Kof-O-Ne)”, joka on diskokulttuuria vastustava ja vanhaa rockia ihannoiva kappale. Tähän viittaa myös sen nimi, joka on yhdistelmä sanoista ”disco” ja ”cacophony” (suom. kakofonia). Kappaleen on tehnyt koko yhtye Gary Moberleyn avustuksella, ja siinä on myös Santana-vivahteinen instrumentaaliosuus.[15]

B-puolen aloittava Mick Tuckerin laulama ”Eye Games” on rauhallinen akustinen kappale, joka kertoo flirttailusta kapakoissa ja yökerhoissa.[16][14] Sitä seuraa Andy Scottin laulama progressiivista rockia ja AOR:ää yhdistelevä ”Mother Earth”, joka oli ilmestynyt ennen albumia singlenä Yhdysvalloissa huomattavasti lyhennettynä versiona.[16][3] Allmusicin arvostelija Donald A. Guarisco kuvasi kappaletta Electric Light Orchestran ja Mannfred Mann's Earth Bandin sekoitukseksi.[14] Scott laulaa myös väliosia sisältävän kappaleen ”Hold Me”, joka on yli kuusiminuuttisena levyn pisin raita. Cut Above the Restin päättää Steve Priestin laulama ”Stay with Me”, joka oli Andy Scottin mukaan yksi levyn hiotuimmista kappaleista. Se tunnettiin varhaisvaiheessa nimillä ”Log One” ja ”That Girl”, ja lopullinen versio erosi huomattavasti alkuperäisestä.[16]

Moni albumin kappaleen varhaisversio on myöhemmin julkaistu Sweet-harvinaisuuksia sisältävällä Platinum Rare -kokoelma-albumilla. Levyllä on muun muassa Brian Connollyn laulama ”Stay with Me”.[16]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen itse albumia, maaliskuussa 1979, ilmestyi single ”Call Me”. Se jäi samalla Sweetin viimeiseksi listoja hätyytelleeksi kappaleeksi. Saman vuoden elokuussa ilmestyi toinen single, balladi ”Big Apple Waltz”, joka väitetystä hittipotentiaalistaan huolimatta jäi vähälle huomiolle.[13]

Sweetin seitsemäs studioalbumi Cut Above the Rest ilmestyi lopulta lokakuussa 1979.[17] Britanniassa ja muualla Euroopassa sen julkaisi Polydor Records, Yhdysvalloissa Capitol Records.[18] Kaupallinen menestys jäi edellisalbumi Level Headediin verrattuna heikoksi; esimerkiksi Yhdysvaltain Billboard 200 -listalla Cut Above the Restin sijoitus oli 151, eli lähes sata pykälää heikompi kuin Level Headedin vastaava.[6] Toisen tunnetun sijoituksensa albumi saavutti Länsi-Saksassa, missä se pääsi sijalle 49.[19] Molemmissa maissa Cut Above the Rest oli yhtyeen viimeinen listalle yltänyt studioalbumi.[6][20] Myös Australiassa albumi saavutti pientä menestystä ja ylsi siellä sijalle 87.[21] Yhtyeen kotimaassa Britanniassa levy ei yltänyt listalle, kuten ei yksikään muu Sweetin studioalbumi Sweet Fanny Adamsia (1974) lukuun ottamatta.[22]

Allmusic-sivuston kriitikko Donald A. Guarisco antoi arvostelussaan levylle 2,5 tähteä viidestä mahdollisesta. Hän kehuu erityisesti kappaleita ”Mother Earth” ja ”Eye Games”, mutta vastaavasti hänen mielestään albumia heikentää yhtyeen ”onneton mieltymys” melodramaattisiin balladeihin. Hän kuvailee esimerkiksi laulua ”Hold Me” teeskenteleväksi sekä tahattomasti hauskaksi. Loppuun hän kiteyttää Cut Above the Restin olevan liian epätasainen satunnaiselle kuuntelijalle, mutta Sweet-fanien löytävän siltä paljon nautittavaa.[14] Rateyourmusic.com-sivuston käyttäjien yhteensä 80 arvostelusta levyn saama keskiarvo on 3,05 tähteä viidestä. Se yltää vuonna 1979 julkaistujen albumien joukossa sijalle 988.[17]

Albumin Britannian- ja Yhdysvaltain-painosten kansikuvassa on kuvattuna kelanauhuri, jossa kiertää nuottipaperi, jota leikkaa terä. Lisäksi sisäpussissa oli kuva yhtyeestä studiossa. Manner-Euroopan-painoksessa on kasvokuvat yhtyeen jäsenistä kaiverrettuna puuhun. Kyseisen teoksen teki Norman Goodman.[4]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Paras sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Länsi-Saksa 49. 1 1979 [19]
 Australia 87. [21]
 Yhdysvallat 151. 1979 [6]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. Call Me – 3.38 (säv. Andy Scott)
  2. Play All Night – 3.16 (säv. Scott/Mick Tucker/Steve Priest)
  3. Big Apple Waltz – 4.03 (säv. Priest/Scott)
  4. Dorian Gray – 4.38 (säv. Tucker/Priest/Scott)
  5. Discophony (Dis-Kof-O-Ne) – 5.57 (säv. Gary Moberley/Scott/Tucker/Priest)

B-puoli

  1. Eye Games – 1.54 (säv. Scott/Austin)
  2. Mother Earth – 6.27 (säv. Scott/Priest)
  3. Hold Me – 6.05 (säv. Scott)
  4. Stay With Me – 5.02 (säv. Priest/Tucker/Scott)

Vuoden 2010 CD-version bonuskappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Call Me – 2.54 (singleversio, säv. Scott)
  2. Why Don’t You – 3.25 (säv. Scott/Tucker/Priest)
  3. Mother Earth – 3.59 (singleversio, säv. Scott/Priest)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Call Me” (maaliskuu 1979[23], Polydor Records[5])
  1. Call Me – 3.38 (säv. Andy Scott)
  2. Why Don't You – 3.25 (säv. Scott/Tucker/Priest)

”Call Me” ilmestyi huomattavan paljon aikaisemmin kuin itse albumi, maaliskuussa 1979.[23] Kappale jäi yhtyeen viimeiseksi listoja hätyytelleeksi kappaleeksi.[13] Esimerkiksi Länsi-Saksassa se oli Sweetin viimeinen listalle yltänyt kappale – se pääsi sijalle 29.[24]

Big Apple Waltz” (elokuu 1979[25], Polydor Records[5])
  1. Big Apple Waltz – 4.03 (säv. Steve Priest/Andy Scott)
  2. Why Don't You – 3.25 (säv. Scott/Tucker/Priest)

Myös ”Big Apple Waltz” ilmestyi ennen itse albumia, vuoden 1979 elokuussa. Singlen B-puoli ”Why Don't You” oli sama kuin edellissinglellä.[25] Single jäi väitetystä hittipotentiaalistaan huolimatta vähälle huomiolle.[13] Vain yhtyeen suurimmat fanit ylipäätään tiesivät sen olemassaolosta.[21]

”Mother Earth” (huhtikuu 1979[26], Capitol Records[5])
  1. Mother Earth
  2. Why Don't You – 3.25 (säv. Scott/Tucker/Priest)

”Mother Earthin” huomattavasti lyhennetty versio oli Yhdysvalloissa levyn ainoa single.[5][3]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sweet

Vierailijat

  • Geoff Westley – piano ja sovitukset
  • Gary Moberley – piano kappaleissa ”Call Me”, ”Stay with Me” ja ”Dorian Gray”
  • Eddie Hardin – ARP 2600 -syntetisaattorisoolo kappaleessa ”Discophony (Dis-Kof-O-Ne)”

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Louis Austin – äänittäjä
  • Norman Goodman – kansikuva (Manner-Euroopan-painos)

Painoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Formaatti Valtio Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu Lähde
LP Yhdistynyt kuningaskunta Polydor 2310657 1979 [17]
LP Eurooppa, Australia Polydor 2302 093 1979 [17]
MC Saksa Polydor 3100 502 1979 [11]
LP Ruotsi Polydor 2310657 1979 [27]
LP Yhdysvallat Kanada Capitol SO-11929 1979 [17]
LP Japani Capitol EOS-81208 1979 [27]
CD Saksa Repertoire REP 4202-WP 1992 [28]
CD Eurooppa Repertoire 942 022 2002 [29]
CD Yhdistynyt kuningaskunta 7T's GLAMCD105 2010 [17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Väistö, Keijo & Perttunen, Jukka: The Sweet – Purkkaa, jytää, glamouria ja hysteriaa. Tampere: Tehokopiointi, 2003. ISBN 952-99007-1-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Väistö, Perttunen 2003, s.67.
  2. a b c Väistö, Perttunen 2003, s.68.
  3. a b c d e Väistö, Perttunen 2003, s.70.
  4. a b c d e Väistö, Perttunen 2003, s.71.
  5. a b c d e Väistö, Perttunen 2003, s.140.
  6. a b c d Sweet Allmusic Charts & Awards Allmusic. Viitattu 11.5.2011. (englanniksi)
  7. Väistö, Perttunen 2003, s.63.
  8. Väistö, Perttunen 2003, s.30.
  9. Why did Brian leave Sweet 25.12.2018. The Ultimate Sweet Site. Viitattu 26.4.2020. (englanniksi)
  10. a b Väistö, Perttunen 2003, s.68-69.
  11. a b c Sweet: Cut Above the Rest -vinyylilevyn takakansi (Polydor 2310 657)
  12. Väistö, Perttunen 2003, s.127.
  13. a b c d e f Väistö, Perttunen 2003, s.69.
  14. a b c d e f Donald A. Guarisco: Cut Above the Rest - Sweet Review Allmusic. Viitattu 12.5.2011. (englanniksi)
  15. a b Väistö, Perttunen 2003, s.71-72.
  16. a b c d Väistö, Perttunen 2003, s.72.
  17. a b c d e f Cut Above the Rest by Sweet : Reviews and Ratings - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 13.5.2011. (englanniksi)
  18. Väistö, Perttunen 2003, s.145-146.
  19. a b Album - The Sweet, Cut Above The Rest charts.de. Viitattu 11.5.2011. [vanhentunut linkki] (saksaksi)
  20. Suche charts.de. Viitattu 12.5.2011. [vanhentunut linkki] (saksaksi)
  21. a b c Sweet: Cut Above the Rest -CD:n kansilehden teksti, kirjoittanut Phil Hendriks (GLAM CD 105).
  22. Chart Stats - The Sweet chartstats.com. Viitattu 11.5.2011. (englanniksi)
  23. a b Call Me / Why Don't You by Sweet : Reviews and Ratings - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 13.5.2011. (englanniksi)
  24. Single - The Sweet - Call Me charts.de. Arkistoitu 5.6.2014. Viitattu 13.5.2011. (saksaksi)
  25. a b Big Apple Waltz / Why Don't You by Sweet : Reviews and Ratings - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 13.5.2011. (englanniksi)
  26. Mother Earth / Why Don't You (USA) by Sweet : Reviews and Ratings - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 13.5.2011. (englanniksi)
  27. a b Sweet* - Cut Above The Rest at Discogs rateyourmusic.com. Viitattu 14.5.2011. (englanniksi)
  28. Väistö, Perttunen 2003, s.146.
  29. Väistö, Perttunen 2003, s.147.