Curtiss Hawk

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hawk Model 75
P-36 Hawk
Curtiss P-36 Hawk.jpg
Tyyppi Hävittäjä
Alkuperämaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Valmistaja Curtiss
Ensilento 15. toukokuuta 1935
Pääkäyttäjät Yhdysvaltain armeijan ilmavoimat
Suomen ilmavoimat
Ranskan ilmavoimat
Valmistusmäärä 600 kpl

Curtiss Hawk 75 eli P-36 oli toisen maailmansodan aikainen yhdysvaltalainen yksimoottorinen ja yksipaikkainen hävittäjälentokone.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien (USAAC) ensimmäinen kokometallinen yksitasoinen hävittäjä oli vuonna 1933 käyttöön otettu Boeing P-26, jossa oli muun muassa avo-ohjaamo ja kiinteät laskutelineet. Neljältä tehtaalta, jotka olivat Curtiss, Seversky, Northrop ja Consolidated, tilattiin prototyyppi P-26:n seuraajan valitsemiseksi. Tätä tarkoitusta varten Curtiss-Wright-tehtaan pääsuunnittelija Donovan Berlin suunnitteli Model 75:n, joka lensi ensilentonsa 15. toukokuuta 1935[1].

Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien uuden hävittäjän valintakatselmus siirtyi erinäisten ongelmien seurauksena huhtikuulle 1936. Voittajaksi selviytynyt Seversky sai 77:n P-35:n tilauksen. Toiseksi selvinnyt Curtiss sai kolmen kokeilukoneen tilauksen. Vuonna 1937 järjestettiin uusi hävittäjäkatselmus, jonka Curtissin Twin-Wasp-moottorilla varustettu 75A Hawk voitti. Curtiss sai 210 koneen tilauksen ja ensimmäinen P-36A valmistui huhtikuussa 1938.

Ranska tilasi vuonna 1938 kaikkiaan 620 Hawkia, jotka toimitettiin osina ja koottiin Ranskassa. Ne koneet, joita ei ehditty toimittaa perille ennen Ranskan antautumista Saksalle, vietiin Isoon-Britanniaan. Siellä kaikkiaan noin 200:aa Mohawkiksi kutsuttua konetta käytettiin lähinnä harjoituskoneina. Norja tilasi syksyllä 1939 12 kpl 75A-6-versiota ja neuvotteli 24 koneen lisenssisopimuksen, joka muutettiin myöhemmin 12 lisäkoneen tilaukseksi. Tammikuussa 1940 Norja tilasi 36 kappaletta 75A-8-versiota, jotka Norjan antauduttua toimitettiin Kanadaan. Muita vientimaita olivat Hollanti ja Persia. Halvempaa kiinteällä laskutelineellä varustettua versiota vietiin Thaimaahan, Argentiinaan ja Kiinaan. Kaikkiaan eri Curtiss 75 Hawk -versiota rakennettiin 1 020 kappaletta.

Curtiss kehitti 75-mallin pohjalta nestejäähdytteisellä V-12 -moottorilla varustetun 81- ja 87-mallit, jotka tunnettiin paremmin nimellä P-40 Tomahawk ja Kittyhawk.

Hankinta Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimien Curtiss P-36 Hawk (CU-580)

Marsalkka Mannerheim sai välirauhan aikana Saksan valtakunnanmarsalkka Hermann Göringiltä kirjeen, jonka mukaan Suomen oli mahdollista ostaa aseita Saksasta. Neuvottelut aseiden ostosta aloitettiin pian. Koska Saksa halusi ylläpitää hyviä suhteita Neuvostoliittoon, aseiden väitettiin olevan Saksan talvisodan aikana pidättämiä aseita tai korvausta niistä.

Saksan kanssa 1. lokakuuta 1940 neuvoteltuun sopimukseen sisällytettiin 29 Curtiss Hawk -hävittäjää, jotka olivat sotasaalista Ranskasta ja Norjasta. Ensimmäiset koneet, Cyclone-moottoriset CUc 501 - 507 ja Twin Wasp -moottoriset CUw 551 – 559, saatiin Suomeen 23. kesäkuuta 1941. Elokuun alkuun mennessä tuotiin vielä toinen kone-erä CUw 560 – 570 ja loppuvuodesta CU-571 ja CU-572 koneet. Koneista 13 oli uusia, norjalaisia (malli A-6) ja loput ilmeisesti ranskalaista alkuperää olevia malleja A-1 - A-4, jotka oli kunnostettu Saksassa.

Saksassa kunnostetut koneet toimitettiin Suomeen laatikoissa, koottiin Valtion lentokonetehtaalla(2VL Kuorevedellä) ja toimitettiin suoraan palveluskäyttöön. Saksalaisilla väreillä päältä tummanvihreiksi ja alta vaaleansinisiksi maalattuihin koneisiin oli myös asennettu saksalaiset happilaitteet ja radiot.

Keväällä 1943 Suomen ilmavoimat osti Saksasta vielä 15 Vapaan Ranskan ilmavoimilta Pohjois-Afrikasta peräisin ollutta konetta. Ne lennettiin Suomeen kesäkuun 1943 ja tammikuun 1944 välisenä aikana. 2VL Kuorevedellä peruskorjasi koneet ja maalasi ne suomalaisväreihin.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimien Curtiss Hawk 75A-3 CU-562 (s/n 13805) Kuorevedellä helmikuussa 1943

Osassa koneista oli 1200 hv Wright Cyclone -moottori. Moottori osoittautui epäluotettavaksi. Kun sen tyyppisiä varamoottoreita ei ollut, päätettiin jo elokuussa 1941 alkaa vaihtaa koneisiin Twin Wasp -moottoreita ja käyttää Cyclonet Brewster-kaluston hyväksi. Tämä kuitenkin osoittautui liian työlääksi eikä toteutunut. Muutostyöt tehtiin marraskuuhun 1941 mennessä, sillä silloin määrättiin poistettaviksi koneiden tunnuksista moottoria osoittavat alaviitteet (c ja w). Twin Wasp -moottoritkin edustivat kolmea alatyyppiä, joista S1C3-G:stä saatiin 100-oktaanisella bensiinillä viiden minuutin ajan 1 200 hv:n lentoonlähtö- ja taisteluteho. Tiettävästi Suomessa käytettiin Hawkeissa 87-oktaanista lentobensiiniä.

Suomeen ostetut koneet oli alkujaan aseistettu neljällä tai kuudella 7,5 mm konekiväärillä, mutta Valtion lentokonetehdas korvasi vuosina 1942–1943 runkokonekiväärit yhdellä tai kahdella 12,7 mm Colt-konekiväärillä ja asensi kumpaankin siipeen kaksi 7,7 mm Browning konekivääriä. Joihinkin koneisiin asennettiin myös neuvostoliittolaisia 12,7 mm Berezin UB -sotasaaliskonekivääreitä tai Colt-konekiväärin pohjalta Suomessa kehitettyjä LKk/42-konekiväärejä. Koneisiin asennettiin tähtäimeksi saksalainen Revi 3D- tai C/12D -heijastintähtäin tai niiden Vaisalan Suomessa valmistama kopio.

Pommiripustimet ja valopommisäiliöt poistettiin tarpeettomina. Joulukuussa 1943 määrättiin istuinpanssarit poistettaviksi, koska jopa 7,7 mm luodit läheltä ammuttuna läpäisivät ne.

Hawk oli ketterä ja helppo lennettävä. Suorituskyky, joka alun perinkään ei ollut täyttänyt spesifikaatioarvoja, ei kuitenkaan ollut riittävä rintamahävittäjälle edes jatkosodan alussa. Koneiden kulumisen myötä suorituskyky heikkeni lisää. Kesäkuussa 1943 määrättiin Hawk-hävittäjiin kunnostetut Twin Wasp -moottorit.

Kaikkiaan Hawkeja oli käytössä 44 kappaletta viittä eri alatyyppiä:

  • 6 kpl A-1 (R-1830 SC-G Twin Wasp -moottori ja 4 kpl 7,5 mm konekivääriä)
  • 9 kpl A-2 (R-1830 SC3-G Twin Wasp ja 6 kpl 7,5 mm konekivääriä)
  • 9 kpl A-3 (R-1830 S1C3-G ja 6 kpl 7,5 mm konekivääriä)
  • 7 kpl A-4 (R-1820 G205A Cyclone ja 4 kpl 7,5 mm konekivääriä) ja
  • 13 kpl A-6 (R-1830 SC3-G Twin Wasp ja 4 kpl 7,9 mm kk).

Moottorien yhdenmukaistamisen ja aseiden muutosten jälkeen alatyyppien merkitys katosi.

Curtiss Hawkit luovutettiin ensin Lentolaivueille 12 ja 14, jotka kuitenkin jo heinäkuussa 1941 joutuivat luovuttamaan koneensa Lentolaivue 32:lle, joka toimi jatkosodan alussa Utissa ja Lappeenrannassa, myöhemmin Suulajärvellä ja Nummelassa sekä toukokuusta 1942 kesään 1944 saakka Nurmoilassa Aunuksen kannaksella. Koneilla saatiin 190 ilmavoittoa omien menetysten ollessa sotatoimissa 14 konetta ja yhdeksän ohjaajaa. Sodan jälkeen koneita käyttivät Hävittäjälentolaivue 11 ja 13 sekä Ilmasotakoulu. Viimeisen lennon Curtiss Hawk lensi Suomen ilmavoimissa 30. elokuuta 1948. Kaikki sodasta ja onnettomuuksista säästyneet koneet romutettiin.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1-paikkainen hävittäjä
  • kokometallinen alataso
  • voimalaite 1 065 hv Pratt and Whitney R-1830-SC-G Twin Wasp tähtimoottori
  • kärkiväli 11,37 m
  • pituus 8,79 m
  • korkeus 3,7 m
  • tyhjäpaino 2 266 kg
  • suurin lentopaino 2 680 kg

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • huippunopeus 440 km/h 3 000 metrissä
  • huippunopeus 415 km/h pinnassa
  • matkanopeus 400 km/h 3 000 metrissä
  • matkanopeus 350 km/h pinnassa
  • lakikorkeus 8 000 m
  • lentomatka 1 100 km

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • rungossa 1-2 kpl 12,7 mm Colt, Berezina tai LKK/42 -konekivääriä
  • siivissä 2-4 kpl 7,7 mm tai 7,9 mm konekivääriä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalevi Keskinen, Kari Stenman, Curtiss Hawk 75A ja P-40M – Suomen ilmavoimien historia 5, Painoyhtymä Oy, Loviisa 2004. ISBN 951-98751-9-0
  • Raunio, Jukka. "Lentäjän näkökulma 2". Forssan Kirjapaino Oy, 1993. ISBN 951-96866-0-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Curtiss P-36.