Curtis Mayfield
| Curtis Mayfield | |
|---|---|
 Curtis Mayfield vuonna 1972. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. kesäkuuta 1942 Chicago, Illinois |
| Kuollut | 26. joulukuuta 1999 (57 vuotta) Roswell, Georgia |
| Ammatti |
laulaja, musiikkituottaja, multi-instrumentalisti |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1959-1999 |
| Tyylilajit | soul, funk, R&B |
| Soittimet | laulu, kitara, basso, piano, saksofoni, rummut |
| Yhtyeet | The Impressions |
| Levy-yhtiöt | Curtom, Warner Bros., Rhino |
| Aiheesta muualla | |
| www.CurtisMayfield.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Curtis Lee Mayfield (3. kesäkuuta 1942 Chicago, Illinois, Yhdysvallat – 26. joulukuuta 1999 Roswell, Georgia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen soul-, funk- ja R&B-laulaja, lauluntekijä ja kitaristi. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten soundtrack-levystään blaxploitaatio-elokuvaan Superfly – alamaailman kuningas (1972).
Vuonna 1958 Mayfield perusti The Impressions -yhtyeen yhdessä Jerry Butlerin, Sam Goodenin, Richard Brooksin ja Arthur Brooksin kanssa. Yhtye oli suosituimmillaan 1960-luvun puolivälissä. Mayfieldin yhtyeelle kirjoittamista hiteistä tunnetuin on vuoden 1965 ”People Get Ready”.
Vuonna 1970 Mayfield siirtyi soolouralle ja perusti Curtom Records -levy-yhtiön. Hänen soolouransa kaupallinen ja taiteellinen huippu oli vuoden 1972 albumi Superfly, josta tuli uuden yhteiskunnallisesti tiedostavan soul-musiikin tärkeimpiä teoksia yhdessä Marvin Gayen What's Going Onin ja Stevie Wonderin Innervisionsin kanssa. Albumi valittiin vuonna 2018 mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä[1]. Se ja vuoden 1975 There's No Place Like America Today valittiin myös hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[2].
Mayfield vietti elämänsä viimeisen vuosikymmenen vaikeasti liikuntavammaisena; 13. elokuuta 1990 sattunut onnettomuus, jossa New Yorkin Wingate Fieldin esiintymislavan valolaitteet kaatuivat hänen päälleen konsertin alussa, johti välittömästi neliraajahalvaukseen. Hän voitti vuonna 1995 ”elinikäisten saavutusten” Grammyn, ja helmikuussa 1998 hänen oikea jalkansa amputoitiin diabeteksen johdosta. Hän tuli 15. maaliskuuta 1999 valituksi Rock and Roll Hall of Fameen, mutta terveysongelmat estivät häntä osallistumasta itse seremoniaan. Mayfield kuoli saman vuoden joulukuussa.
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Curtis (1970)
- Curtis Live (1971)
- Roots (1971)
- Superfly (1972)
- Back to the World (1973)
- Curtis in Chicago (1973)
- Sweet Exorcist (1974)
- Got to Find a Way (1974)
- There's No Place Like America Today (1975)
- Give, Get, Take and Have (1976)
- Never Say You Can't Survive (1977)
- Do It All Night (1978)
- Heartbeat (1979)
- Something to Believe In (1980)
- Love is the Place (1981)
- Honesty (1982)
- We Come in Peace With a Message of Love (1985)
- Live in Europe (1988)
- Take It To the Streets (1990)
- New World Order (1996)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9.
| ||||||||||||||||||||||||||
- Yhdysvaltalaiset kitaristit
- Yhdysvaltalaiset funklaulajat
- Yhdysvaltalaiset rhythm and blues -laulajat
- Yhdysvaltalaiset soullaulajat
- Yhdysvaltalaiset lauluntekijät
- Grammy-palkinnon saajat
- Songwriters Hall of Fame
- Rock and Roll Hall of Fame
- Neliraajahalvaantuneet henkilöt
- Amputoidut henkilöt
- Vuonna 1942 syntyneet
- Vuonna 1999 kuolleet