Csonka
Csonka János Automobilgyár oli itävaltaunkarilainen autonvalmistaja, joka toimi vuosina 1900–1912. Yrityksen perusti János Csonka.[1]
Autotekniikan uranuurtaja János Csonka aloitti oman autotuotantonsa toimittamalla Unkarin postilaitokselle alumiinirunkoisia, motorisoituja kolmipyöräisiä ajoneuvoja,[2][3] joista ensimmäinen ilmestyi Budapestin katukuvaan 12. marraskuuta 1900. Moottorivalikoimaan kuuluivat yksi- ja kaksisylinteriset vaihtoehdot.[2]
Vuonna 1904 postilaitos tilasi kahdeksan nelisylinterisellä moottorilla varustettua autoa.[3] Ensimmäinen postin tilaamista autoista valmistui Budapestin teknillisellä korkeakoululla 31. toukokuuta 1905. Tätä päivämäärää pidetään Unkarin autoteollisuuden alkuna. Doxa-nimisessä autossa oli nelisylinterinen moottori, jonka sylinteriryhmä oli valettu kahdessa osassa sekä tasauspyörästö. Takaosassa oli kahden kuutiometrin kokoinen tavaratila. Auton luotettavuutta testattiin 2 000 kilometrin mittaisella koeajolla. Unkarin autokerhon johtaja Béla Zichyn esityksestä suunniteltiin 24-hevosvoimaisella moottorilla varustettu muunnelma. Kaksi näistä autoista osallistui vuonna 1909 kilpailuun, jonka reitti kulki Budapestistä Berliinin kautta Müncheniin, ja ne sijoittuivat kilpailussa hyvin. Autoissa oli Glattfelderin valmistamat korit. Vuonna 1910 postiautoja valmistettiin vielä 31 ja seuraavana vuonna kuusi kappaletta.[2]
Korkeakoulun tiloissa valmistui useita autoja, sillä János Csonka vastasi konelaboratoriosta, jota hänellä oli lupa käyttää myös omiin tarkoituksiinsa.[2][3] Koska omat voimavarat autontuotantoon olivat kuitenkin vähäiset, valmistusoikeuksia myytiin myös muille yrityksille.[1] 1. lokakuuta 1910 postilaitos tilasi kymmenen postilinja-autoa.[2] Nämä 11-paikkaiset ajoneuvot valmisti Röck Csonkan piirustusten pohjalta.[1]
Vuonna 1909 János Csonka suunnitteli yksisylinterisellä neljän hevosvoiman moottorilla varustetun pikkuauton. Sylinterin halkaisija oli 90 mm ja iskun pituus 100 mm. Moottori ja vaihteisto oli integroitu yhtenäiseksi ja autossa oli akseliveto.[3] Csonka vastasi itse sekä moottorin, voimansiirron että rungon suunnittelusta. Autoja valmistui ensimmäisenä vuonna kolme kappaletta, ja ne olivat liikenteessä 1930-luvulle asti.[2]
Csonka päätti keskittyä pikkuautoihin ja suunnitteli vuonna 1911 nelisylinterisellä kahdeksan hevosvoiman tehoisella moottorilla varustetun auton, jossa oli useita edistyksellisiä piirteitä. Sen sylinteriryhmä oli valettu yhdessä osassa, ja moottori, kytkin sekä vaihteisto oli rakennettu yhdeksi kokonaisuudeksi. Autoja valmistui kaikkiaan 14 kappaletta, joista 12 päätyi postilaitokselle, yksi MÁG-yhtymälle sekä yksi lääkäri Ágost Benárdille. Lempinimellä "autoileva tohtori" tunnettu Benárd osallistui autollaan kansainvälisiin kilpailuihin. Mallin valmistuslisenssi myytiin kanadalaiselle yritykselle sekä MÁG:ille, joka sai postilaitokselta toimeksiannon 50 kappaleen valmistuksesta. Pian valmistuksen aloittamisen jälkeen puhkesi ensimmäinen maailmansota, ja autoihin varatut moottorit otettiin asevoimien haltuun.[2]
János Csonka joutui lopettamaan autonvalmistuksen vuonna 1912 ajauduttuaan erimielisyyksiin johtavien unkarilaisten konepajayritysten kanssa. Valmistusoikeudet siirtyivät Röckille, MÁG:lle sekä Magyar Vagon- és Gépgyárille.[2]
Csonka-autojen tuotannon päättyessä kokonaistuotantomääräksi tuli yli 150 kappaletta.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Miller, Denis (toim.): Maailman moottoriajoneuvot – Hyötyajoneuvot vuodesta 1769 nykypäivään – Csonka, s. 124. Turku: Tekninen Kustannusliike Oy, 1987. ISBN 951-9364-32-3.
- ↑ a b c d e f g h Szellemi Tulajdon Nemzeti Hivatala – Csonka János (1852–1939) Szellemi Tulajdon Nemzeti Hivatala. Viitattu 7.6.2011. (unkariksi)
- ↑ a b c d Budapesti Műszaki és Gazdaságtudományi Egyetem, Országos Műszaki információs Központ és Könyvtár – Csonka, János Budapesti Műszaki és Gazdaságtudományi Egyetem. Viitattu 7.6.2011. (unkariksi)
- ↑ Coxhead, Peter (toim.) & Georgano, G.N. (toim.) & Hartner, G.L. (kirj.): ”Csonka”, Maailman moottoriajoneuvot, s. 293. 1. osa: Henkilöautomerkit A–E. Suomentanut Jaskari, Hannu. Turku: Teknillinen Kustannusliike Oy, 1985. ISBN 951-9364-26-9.