Creet

Wikipedia

Creet
Kokonaismäärä	yli 200 000
Pääasiallinen asuinalue	Kanada, Yhdysvallat
Kieli (kielet)	Cree
Uskonto (uskonnot)

Cree-intiaanit ovat Kanadassa asuva Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa. He ovat lähisukulaisia chippewa (Ojibway)-intiaaneille. Heitä oli alun perin noin 30 000 henkeä ja he hallitsivat laajoja alueita Kanadassa Hudsoninlahden etelä- ja länsipuolella. Idässä rajana lienee ollut Michiganjärvi. Lännessä rajat ovat epäselvät, mutta 1500-luvulla heitä nähtiin samoilemassa Winnipegjärven läntisillä alueilla.

Creen kielet muodostavat algonkin-kielten kieliryhmään kuuluvan alaryhmän.

[muokkaa] Kulttuuri

[muokkaa] Asuminen

Osa creistä kyllästyi lumeen ja jäähän siirtyen biisonien houkuttelemina tasangoille.

Creet asuivat tuohesta tehdyissä kodissa, jotka oli vuorattu lämpimiksi Kanadan kovien talvipakkasten vuoksi. Alkujaan he olivat kalastajia. Metsästäminen nousi kuitenkin pääelinkeinoksi, joskin riistaa oli aika niukalti. Varsinkin hirvieläimiä oli vähän. Nälkä oli tuttu vieras niillä seuduilla missä creet asuivat. He jakautuivat kolmeen eri pääryhmään: Varsinaiset creet sekä maskegonit ja monsonit.^[1] Alun perin kaikki kolme ryhmää asuivat pohjoisissa havumetsissä, mutta 1700-luvun aikana Saskatchewanissa asuneet creet siirtyivät yhä suuremmassa määrin tasangoille omaksuen samalla tiipiin käytön.

[muokkaa] Ulkonäkö

Cree-naiset olivat laajalti kuuluja kauneudestaan. He olivat vartaloiltaan sopusuhtaisempia ja piirteiltään kauniimpia kuin muut Kanadan intiaanit vastaten erityisen hyvin länsieurooppalaista ihannetta.^[2] Creet on kuvattu myös jaloiksi, vieraanvaraisiksi ja ystävällisiksi paitsi ollessaan alkoholin vaikutuksen alaisina.^[3] Tatuointimerkit koristivat heitä enemmän kuin muita algonkin-kieliryhmän kansoja. Naisten tatuoinnit rajoittuivat viivoihin suupielissä tai leuassa, mutta miesten vartalot saattoivat olla lähes kokonaan erilaisten kuvioiden peitossa. Talviaikaan creet sonnustautuivat näyttäviin turkisviittoihin ja käyttivät turkiksia myös päähineissään, joista usein riippui vielä jonkin turkiseläimen häntä.

[muokkaa] Liikkuminen

Majavien pyytäminen nousi tärkeään asemaan kaupankäynnissä eurooppalaisten kauppiaiden kanssa,

Kesäaikaan creet liikkuivat paljon vesistöjä pitkin. He olivat mestarillisia tuohikanoottien tekijöitä. Eurooppalaisten maahantulon jälkeen creet alkoivat käyttää kanoottiensa runkorakenteissa kaupankäynnin yhteydessä hankittua purjekangasta. 1600-luvulta lähtien creitä ajoi voimakas kaipuu kaikille Kanadan metsäseuduille, jossa liikkui majavia. Niiden pyydystäminen muodostui ensiarvoisen tärkeäksi kaupankäynnissä eurooppalaisten kanssa. Pohjoisen kylmät talvet olivat runsaslumisia ja creet käyttivät lumikenkiä. Myös koiravaljakoiden on mainittu olleen heidän liikkumavälineinään. Hevoset muuttivat cree-kulttuuria voimakkaasti 1700-luvulta eteenpäin.

[muokkaa] Uskomukset

Cree-kansalla oli uskomus, jonka mukaan Wiihtikoow-niminen ihmisiä syövä jättiläishirviö vaati säännöllisesti ihmisuhreja. Ellei uhreja ollut tarjolla, hirviö suuttui ja pani creet syömään toisiaan.^[2] Ettei tällaista tapahtuisi, tapettiin omista kylistä heikkokuntoisia vanhuksia ja uhrattiin nämä hirviölle. Pääosin vainajat jätettiin lahoamaan maan päälle rakennetuille telineille. Nälänhätä saattoi toisinaan herättää kannibaalisia ajatuksia, kun ruokaa oli tarjolla niukasti. Lähisukulaisilla ojibwaylla oli samankaltainen vahva uskomus ihmislihaa syövään hirviöön. Taikauskoon perustuvat rituaalit olivat hyvin yleisiä intiaaneilla niin pohjoisissa metsissä kuin etelän tasangoillakin.

[muokkaa] Turkiskauppaa

Hudson's Bay Companyn turkiskauppiaat joutuivat liikkumaan paljon vesistöjä pitkin.

Idässä asuvat creet alkoivat käydä kauppaa jo 1600-luvulla ranskalaisten kanssa. Hudson Bay Companyn perustaminen 1670-luvun alussa sitoi creet yhä tiiviimmin kaupankäyntiin. Heitä siirtyi joukoittain turkisasemien ympärille. Välit ranskalaisiin olivat hyvät ja nopeasti turkiskaupasta muotoutui creiden pääelinkeino. He välittivät eurooppalaisia tuotteita etelään ja länteen. Samalla creet panivat sulkuja Hudsonin Lahdelta lähteville suurille vesireiteille hallitakseen alueen kaupankäyntiä.^[4] Heidän strateginen sijaintinsa antoi hyvän perustan kauppasulkujen luomiseen. Assiniboinet, jotka creet hyväksyivät ystävikseen, saivat vapauden käyttää suljettuja vesireittejä ja osallistua ranskalaisten kanssa käytävään kauppaan.

Creet liittoutuivat läntisten naapuriensa mustajalkojen ja etelämpänä asuvien mandanien kanssa pitääkseen puoliaan dakotoja vastaan, jotka olivat kaikkien vihollisia.^[4] Mandanien kautta monet eurooppalaiset myyntituotteet kulkeutuivat 1700-luvun aikana eteenpäin, kun taas creet toivat mandanien kylistä hankkimiaan ostoksia Kanadaan. Näin kaupankäynti siirtyi yhä laajemmille alueille. Turkisten ja ruokatarvikkeiden lisäksi erilaiset työkalut ja sotatarvikkeet olivat kysyttyjä ja 1700-luvulla merkittävään asemaan nousivat hevoset ja kiväärit.

[muokkaa] Siirtyminen tasangoille

Kylmät talvet lienevät olleet yksi osasyy siihen, että osa creistä ja assiniboineista suuntasi kulkunsa kohti eteläisiä ja läntisiä tasankoja 1700-luvun alkuvuosina. He tiesivät preerioilla liikkuvista biisonilaumoista, jotka takaisivat heille riittävän ravinnon lisäksi tarpeet niin asumiseen kuin vaatteisiinkin.

Hevonen antoi tasankojen intiaaneille mahdollisuuden liikkua nopeasti paikasta toiseen.(Kuva:Charles Marion Russell)

Ennen hevosten tuloa niin creet, assiniboinet kuin muutkin biisoninmetsästäjät joutuivat talsimaan pitkiäkin matkoja jalkapatikassa. Joskus 1710-luvulla Shoshoneihin kuuluvat snaket olivat ilmestyneet preerioilla ratsain ja hyökkäilleet jalkaisin vaeltavien muiden heimojen kimppuun.^[5] Jos shoshonet olivatkin tuoneet ratsut tasangoille, niin oli myös creillä ja assiniboineilla tuliaisia pohjoisesta. Heillä oli tuliaseita. Niiden voimin he antoivat kunnon opetuksen hevosten voimin hyökkääville snakeille.^[6] Saatuaan itsekin hevosia 1750-luvun alussa tuli creistä ja assinoboineista yhä enemmän tasankointiaaneja, vaikka osa kummankin heimon jäsenistä jäikin metsiin ja vuoristorinteille.

Hevosten ja kiväärien myötä yhteenotot tasangoille siirtyneiden heimojen keskuudessa yleistyivät. Biisoneita takaa-ajavat eri intiaanikansojen metsästäjät joutuivat yhä useammin törmäämään toisiinsa, eivätkä tapaamiset sujuneet aina ystävällisesti. Elintiloja laajennettiin puolin jos toisinkin ja kävipä niinkin, että entiset liittolaiset kääntyivät toisiaan vastaan. Creet ja mustajalat riitaantuivat 1700-luvun loppupuolella ja tuon ajanjakson jälkeisinä aikoina heidät tunnettiin katkerina vihamiehinä.

Samanaikaisesti, kun tasankojen creet valtasivat elintilaa kohti etelää, metsäcreet laajensivat asuma-alueitaan kohti pohjoista ja länttä. Heistä tehtiin havaintoja aivan Albertan pohjoisosissa ja Ison Orjajärven rantamilla. MacKenzien seudun alkuperäisheimot joutuivat creitten ahdistelun kohteeksi. Joskus creet saattoivat ottaa naisia orjikseen tai siepata kauniita neitoja jopa vaimoikseen. Länsirannikkoa kohti edetessään creet ottivat haltuunsa etupäässä asumattomia alueita, jotka olivat autioituneet jo ennen heidän tuloaan.

Creiden siirtymisen yhä lännemmäksi pysäytti lopullisesti isorokkoepidemia, joka tuli tappavana rintamana vuonna 1781. Tauti kaatoi creitä paljon enemmän kuin muut heimot tai valkoisten tuoma väkijuoma. Osa metsäcreistä siirtyi Kanadassa asumaan Churchill-joen etelänpuoleisille alueille.

[muokkaa] 1800-luku

Preerioille siirtyneet creet jatkoivat assiniboinien liittolaisina. Yhdysvaltain puolella he pitivät kotiseutunaan Montanan koillisia kulmia. Kanadassa he liikkuivat Albertan preerioilla ja lounaisessa Manitobassa. Heidän suhteensa rajan kummallakin puolen olivat hyvät valkoiseen mieheen. Mustajalat olivat saaneet liittolaisikseen gros ventret, jotka yhdistivät voimansa pysäyttääkseen creitten ja assiniboinien etenemisen. Vuosisadan vaihteessa monet yhteiset taistelut sävyttivätkin heidän keskinäisiä kohtaamisiaan. Siouxit olivat monine heimoineen mustajalkoihin verrattava vihollinen. Myös muita vihamielisiä ryhmiä liikkui tasangoilla. Idästä tulleet ojibwayt antoivat monissa syntyneissä taisteluissa tukeaan creille ja assiniboineille ja Kalliovuorilta pyyntimatkoja tasangoille tekevät flatheadit kävivät kauppaa creitten kanssa hankkien heille lisää hevosia.^[4] Creet olivat onnistuneet myös säilyttämään kauppasuhteensa Hudson Bay Companyyn huolimatta yhä kasvavista levottomuuksista ympäristössä.

Vuonna 1837 isorokko saapui pohjoisille tasankoille. St.Louisista matkaan lähtenyt American Fur Companyn höyrylaiva toi mukanaan epidemian, joka levisi alukselta Montanan intiaanien kyliin.^[5] Creet, assiniboinet ja mustajalat yrittivät paeta isorokkoa pyrkien kohti pohjoista. He ylittivät rajan ja levittivät mukanaan tuomansa taudin Kanadan preerioille.

Jotkut cree-päälliköt oppivat yhdysvaltalaisten lääkärien avustuksella käyttämään rokotetta isorokkoa vastaan onnistuen pelastamaan osan sairastuneista.^[5] Creet eivät kuitenkaan toipuneet epidemian jäljiltä heti ennalleen vaan jäivät kuljeksimaan pieninä hajanaisina ryhminä tullen yhä enemmän riippuvaisiksi kaupankäynnistä Hudson Bay Companyn kanssa.^[1]

Biisonien määrä alkoi vähetä huolestuttavasti 1800-luvun puolivälin jälkeen.

Aikakausi vuodesta 1850 aina vuoteen 1870 muodostui henkiinjäämistaisteluksi monille tasankojen metsästäjille. Biisonilaumoista riippuvaisiksi tulleet heimot näkivät yhä vähemmän metsästettävää ympärillään. Kun myös turkiskaupan lihavat päivät olivat jääneet kauas menneisyyteen, ei creittenkään asema ollut kadehdittava. Sodat metsästysmaista olivat armottomia. Mustajalkain mailla biisoneita vaelsi yhä riittävästi, mutta creet ja monet muut joutuivat etsimään jatkuvasti uusia seutuja nälkänsä tyydyttämiseksi. 1860-luvulla uudelleen saapuneet isorokkoepidemiat hämmensivät entisestään huonoa tilannetta ravinnon niukkuudesta kärsivien intiaanien keskuudessa.

Päällikkö Piapotin johtamat yhdistyneet creet ja assiniboinet onnistuivat valtaamaan tautien heikentämien blood-heimoon kuuluvien mustajalkojen maa-alueita itselleen hyökkäämällä näiden kyliin. Vuoden 1870 käydyssä suuressa taistelussa Old Man riverillä creet kärsivät kuitenkin pahoja tappioita mustajaloille, jotka lähettivät johtavan heimonsa pieganit kostoretkelle.^[7] Pysyvä rauha solmittiin vuotta myöhemmin.

Samalla vuosikymmenellä tapahtuneen pohjoisten ja eteläisten tasankojen biisonikannan tuhoutumisen takaa löytyi Yhdysvaltain hallituksen harjoittama intiaanipolitiikka. Kongressi oli saanut enemmistön kannattamaan biisonien joukkoteurastusta.^[8] Tämän seurauksena 1870-luvun aikana tapettiin valtavat määrät biisoneita. Rautatien avaaminen läpi Montanan tasankojen sai aikaan sen, että matkustajien suurimmaksi huviksi nousi biisonien ammuskelu junan ikkunoista. ^[8]

Creet ja assiniboinet osallistuivat kapinaan Kanadan hallitusta vastaan.

Kun rautatien rakentaminen aloitettiin vuonna 1882 eteläisessä Saskatchewanissa nousivat siellä asuvat creet vastarintaan pyrkien estämään rakennustyöt. Kanadan ratsupoliisien joukot onnistuivat estämään pahemmat selkkaukset.

Vuonna 1885 creet yhtyivät Kanadan hallitusta vastaan suunnattuun kapinaan, jonka olivat aloittaneet Louis Rielin johtamat metisit.^[2] Nämä olivat suurimmalta osalta ojibwayden jälkeläisiä lukeutumatta kuitenkaan varsinaiseen intiaaniväestöön. Jokuset metsissä asustavista creeryhmistä osallistuivat kapinaan preerioilla asuvien heimoveljiensä ja assiniboinien rinnalla. Taisteluissa creet pyrkivät jättämään siviiliväestön rauhaan. Everstiluutnantti William Ottor marssitutti 300 sotilasta creepäällikkö Fine Dayn joukkoja vastaan.^[5] Kapina saatiin tukahdutettua ilman suurempia sodan liekkejä, mutta muutama creejohtaja sai hirttotuomion.

[muokkaa] 1900-luku

Creiden väkiluku alkoi nopeasti nousta kasvuun 1900-luvun alkupuolella. Heitä oli ilmeisesti vähimmilläänkin yli 15,000 henkeä, mutta he olivat onnistuneet hajautumaan niin laajoille alueille, että kokonaismäärää oli mahdoton saada selville. Lisäksi heistä osa ei ollut enää puhdasverisiä creitä, sillä metisien osuus lisääntyi vuosikymmenien mukana. Lisäksi monet polveutuvat valkoisista. Heidän omaa kieltään kuitenkin puhutaan edelleen ilahduttavan paljon. Creet ovat ajaneet Kanadan intiaanien etuja kiitettävällä tavalla eteenpäin. National Indian Brotherhood-järjestön ensimmäinen presidentti 1960-luvun lopulla oli lakimies Walter Deiter. Cree-intiaani Ovide Mercredi valittiin Kanadan intiaanien kansalliseksi päälliköksi vuonna 1991.

[muokkaa] 2000-luku

Nyt 2000-luvulla creet ovat valtava lähes 200 000 -henkinen intiaanikansa, samaa kokoluokkaa kuin sukulaisensa ojibwayt. He ovat menestyksellisesti jatkaneet intiaanien oikeuksien edistämistä. Ranska ja Englanti ovat heidän pääkielensä, mutta oman kulttuurin elpyessä myös oma kieli saa yhä enemmän suosiota. Tunnettu cree-intiaani on NHL:n ammattijääkiekkoilija Jonathan Cheechoo.

[muokkaa] Lähteet