Cradle of Filth

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
CoF Logo.jpg
Tiedot
Toiminnassa: 1991
Tyylilaji: extreme metal
sinfoninen black metal (1994–2000)
gothic metal
dark metal
Kotipaikka: Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli: englanti
Sivusto: cradleoffilth.com
Jäsenet
Dani Filth laulu (1991)
Paul Allender kitara (19921996, 2000–)
Charles Hedger kitara (2005–)
Martin Skaroupka rummut ( 2006-)
Dave Pybus basso (2002–2005, 2005–)
Ashley Ellyllon koskettimet, taustalaulu (2009–)
Entiset jäsenet
ks. luettelo  
Levy-yhtiöt
Cacophonous  
Music For Nations  
Abracadaver  
Sony  
Roadrunner  

Cradle of Filth on brittiläinen vuonna 1991 perustettu metalliyhtye. Cradle of Filth soitti alkujaan raakaa, perinteisempää black metallia/death metallia, mutta yhtyeen tyyli on jatkuvasti muuttunut melodisempaan, orkestraalisempaan ja tunnelmallisempaan suuntaan.

Yhtye on erityisesti tullut tunnetuksi kauhuelokuvamaisesta ulkoasustaan ja yhtyeen keulahahmon, sekä nykyään ainoan alkuperäisjäsenen, Dani Filthin omalaatuisesta laulutyylistä. Kautta historiansa Cradle of Filth on ammentanut aiheita kappaleisiinsa vanhoista kauhuelokuvista ja -kirjallisuudesta. Dani Filth onkin nimennyt suurimmaksi innoittajakseen goottityylisen kirjallisuuden.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dani Filth haastateltavana Jyrkissä vuonna 2000.

Cradle of Filth perustettiin Suffolkissa, Englannissa vuonna 1991. Silloiseen kokoonpanoon kuuluivat Dani Filth (laulu), Paul Ryan (kitara), John Richard (basso), Benjamin Ryan (koskettimet) sekä Darren White (rummut).

Vuoden 1992 loppuun mennessä yhtye oli nauhoittanut neljä demoa, ja käynyt lävitse useampiakin muutoksia yhtyeen kokoonpanossa, kuitenkin toistaiseksi saamatta itselleen levytyssopimusta. Vuonna 1993, yhtye nauhoitti viidennen demonsa nimeltä Total Fucking Darkness. Demo jäi yhtyeen mukaan heidän ainoaksi oikeasti merkittäväksi demokseen, ja sen avulla yhtye solmikin levytyssopimuksen Cacophonous Recordsin kanssa. Levytyssopimuksen seurauksena yhtye julkaisi ensimmaisen pitkäsoittonsa The Principle of Evil Made Flesh vuonna 1994.

Paul ja Benjamin Ryanin lähdettyä yhtyeestä henkilökohtaisten syiden vuoksi, yhtye julkaisi vuonna 1996 EP:n V Empire (or Dark Faerytales in Phallustein) uudella kokoonpanolla. Yhtyeen suhde silloiseen levy-yhtiöönsä oli kuitenkin monin tavoin ristiriitainen ja V Empiren, viimeisen sopimuksella velvoitetun levyn, julkaisun jälkeen yhtye siirtyi Music for Nationsille. Dusk and Her Embracen julkaisu seurasi vielä samana vuonna, ja siitä muodostui kriitikoiden ja yleisön laajalti rakastama levy. Julkaisu laajensi huomattavasti yhtyeen kuuntelijakuntaa ympäri Eurooppaa, ja vähitellen muissakin maissa.

Yhtyeen tultua jo muutenkin yleisesti tunnetuksi teatraalisista lavaesiintymisistä, julkaistiin Cruelty and the Beast - levy jonka teema perustui kokonaisuudessaan Elizabeth Bathoryn veriseen legendaan. Cruelty and the Beast sai paikoin jopa vieläkin paremman vastaanoton kuin edeltäjänsä Dusk and Her Embrace, mutta levyn myynti jäi kuitenkin odotettua pienemmäksi. Levyä arvosteltiin sen poikkeavan tuotannon vuoksi, jossa rummut ja basso oli miksattu alemmas tehden näin enemmän tilaa kirkkaammille äänille, eritoten laululle. Levyä seuranneen laajan kiertueen aikana yhtyeen arvostettu rumpali Nicholas Barker erosi yhtyeestä, pääsyynä edellisen albumin hänen mielestään epäonnistunut tuotanto. Ennen uuden rumpalin saamista kanssa bändi julkaisi videon PanDaemonAeon ja siihen liittyvän ep:n From the Cradle to Enslave. Ep:n nimikappale on nykyäänkin eräs yhtyeen tunnetuimpia kappaleita.

Ennen seuraavaa albumia yhtyeessä tapahtui vielä kaksi jäsenistön muutosta; kosketinsoittaja vaihtui ja kitaristi Stuartin korvasi alkuaikojen Paul Allender. Midian perustui Clive Barkerin romaaniin Cabal, sekä sen elokuvaversioon Nightbreed, ja julkaistiin Halloweenina 2000. Midiania on kuvailtu yhtyeen helpoiten lähestyttäväksi levyksi ikinä, olematta kuitenkaan millään muotoa valtavirta-musiikkia. Levyllä kuultiin kappaleita kuten "Lord Abortion" ja jo kulttimaineen saavuttanut "Her Ghost in the Fog", joka päätyi myös elokuvan Ginger Snaps soundtrackille.

Midianin saavutettua kohtalaisen suosion yleisön keskuudessa, Cradle of Filth levytti albumin Bitter Suites to Succubi, joka julkaistiin yhtyeen omalla levymerkillä Abracadaver. Levy oli sekoitus uusia lauluja, instrumentaaleja ja uudelleensoitettuja ensimmäisen levyn kappaleita, lisänä Sisters of Mercy -cover "No Time To Cry". Levy kokonaisuudessaan oli tyylillisesti samansuuntainen kuin aiempi Midian, mutta useimmat kriitikot pitivät levyä epäonnistuneena (esim.Soundi 3/5). Levyä seuranneena vuonna yhtyeen basisti Robin Graves erosi jättäen Danin ainoaksi mukanaolevaksi alkuperäisjäseneksi.

Vuonna 2003 yhtye teki levytyssopimuksen Sony Musicin kanssa, ja samana vuonna ilmestyi albumi Damnation and a Day, jolla oli paljon vaikutteita klassisesta musiikista. Levy kertoi tarinaa raamatun tapahtumista, Luciferin silmien kautta seurattuna. Siinä oli mukana 40-henkinen sinfoniaorkesteri ja 32-henkinen kuoro. Tätä levyä pidetään merkkipaaluna sille, että Cradle of Filth lunasti paikkansa täysiverisenä symphonic metal-yhtyeenä. Levy oli osalle entisistä faneista selkeä pettymys, mutta keräsi yhtyeelle reilusti entistä enemmän medianäkyvyyttä.

Vuosi 2005 kului yhtyeen osalta suurimmaksi osaksi uusimman levyn, vuonna 2004 julkaistun Nymphetamine-albumin nimeä kantavalla kiertueella. Samaan aikaan yhtye julkaisi myös uuden Peace Through Superior Firepower -nimisen DVD:n, joka sisältää muun muassa Pariisissa kuvattua livemateriaalia, dokumentaarista materiaalia sekä musiikkivideoita.

Vuonna 2006 Cradle of Filth julkaisi albumin nimeltään Thornography.

Vuonna 2008 Cradle of Filth julkaisi konseptialbumin Godspeed on the Devil's Thunder, joka kertoo ranskalaisesta sarjamurhaajasta nimeltään Gilles de Rais.

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Basisti Dave Pybus esiintymässä v. 2005.

Musiikin tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuaikoinaan yhtye esitti death metal -vaikutteista black metalia, mutta jo ensimmäisen albumin ilmestymisen aikaan tyylistä oli hävinnyt suurin osa death-vaikutteista. Siitä lähtien yhtyeen tyylisuunta on ollut jatkuvassa kehitystilassa. Muutokset ja tyylillinen pehmeneminen ovat vaikuttaneet monella eri taholla yhtyeen julkisuuskuvaan. Yhtye on saanut musiikkiaan esille useampiin medioihin, mm. Kerrang!-lehteen ja Music Televisionin musiikkiohjelmiin, mutta toisaalta jatkuva muutos on jakanut yleisön mielipiteet selkeästi kahtia. Myös faneja on nykyään kahta eri kastia: niitä, jotka pitävät vanhasta tuotannosta enemmän ja niitä, jotka tuntevat uuden tuotannon enemmän omakseen.

Yhtyeen arvostelijat ovat sitä mieltä, ettei yhtye enää soita "oikeata" black metalia. Yhtyeen jätettyä Sony Musicin ja siirryttyään Roadrunner Recordsille 2004, bändi esittelee albuminsa Nymphetamine siirtymiseksi aitoon dark metaliin. Dani Filth kuvailee levyä tyylillisesti välimuodoksi Cruelty and the Beastin ja Damnation and a Dayn välillä.

Ulkoinen tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cradle of Filthin ulkoinen olemus on käynyt lävitse vähintään yhtä monta muutosta kuin on yhtyeen kokoonpanokin, mutta koko yhtyeen historian aikainen muutos on summattavissa siten, että musiikkityylin muuttuessa pehmeämpään suuntaan on myös yhtyeen ulkoasu muokkautunut perinteisempää metalliyhtyeen mallia kohden.

Yhtyeen debyyttialbumi The Principle of Evil Made Flesh esitteli jäsenet black metallille tyypillisissä Corpse painteissa, mutta maskeeraus oli kadonnut viimeistään Duskin julkaisuun mennessä. Kauhuelokuvamainen yleisilme kuitenkin oli tullut jäädäkseen.

Alusta alkaen yhtyeen ulkoasu on ollut mustanpuhuva, ja synkkää visuaalista maailmaa on korostanut julkaisujen grafiikassa käytetyt vampyyriaiheet, hautausmaamaisemat ja runsas, paikoin hyvinkin satanistinen symboliikka, painottuen etenkin yhtyeen alkuaikojen julkaisuihin.

Albumien kuvituksella yhtye on onnistunut aina kuvastamaan, tai ainakin sivuamaan kyseessä olevan albumin sisältöä, joko musiikillisesti tai juonellisesti.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitaristi Paul Allender esiintymässä v. 2005.

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Debra Stephenson ja Liv Kristine Espenaes Krull (Leaves' Eyes, ex-Theatre of Tragedy) vierailevat Cradle of Filthin Nymphetamine-kappaleella ja videolla.

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Goetia – 1992, kasetti, ei koskaan julkaistu.
  • Invoking the Unclean – 1992, kasetti.
  • Orgiastic Pleasures – 1992, kasetti. Myöhemmin julkaistu myös vinyylilevyllä.
  • The Black Goddess Rises – 1992, kasetti
  • Total Fucking Darkness1993, kasetti. Myöhemmin julkaistu myös vinyylilevyllä.

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestyksessä julkaisuajankohdan mukaan.

Katso myös Luettelo Cradle of Filthin kappaleista.

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Twisted Nails of Faith1998
  • No Time to Cry2001
  • Babalon A.D. (So Glad For The Madness)2003, DVD-single
  • Mannequin2003, DVD-single
  • Nymphetamine - 2004
  • Devil Woman - 2005
  • Dirge Inferno − 2006
  • Temptation - 2006
  • Honey and Sulphur 2008
  • The Death of Love - 2009
  • Forgive Me Father (I Have Sinned) - 2010

Erityisjulkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A Pungent And Sexual Miasma (split with Malediction) − 1992 Kasetti − Harvinainen.
  • Twisted Nails of Faith (Värillinen vinyyli)
  • Total Fucking Darkness/Orgiastic Pleasures Foul (Kuvavinyyli)
  • Maximum Filth2001 Chrome Dreamsin dokumentaarinen cd-julkaisu.
  • Nymphetamine (Kahden levyn digipack, 6 bonusraitaa ja CDROM -video)
  • The Evil´s Bitter Sweet (Digipak)
  • Thornography2008 Deluxe Edition. Uudelleenmiksattu.

Videojulkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • PanDaemonAeon − DVD&VHS − 1999
  • Heavy, Left-Handed and Candid − DVD&VHS − 2002
  • Peace Through Superior Firepower − DVD − 2005

Sisältävät yhden keikan sekä musiikkivideoita.

  • From the Cradle to the Grave (Chrome Dreamsin dokumentti) − 2002

Tunnetuimpia bootleg-julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Live In Berlin − 1996 Ensimmäinen tiedossa oleva Cradle Of Filth -bootleg.
  • I Raped The Virgin Mary And Hung The Bastard Christ − 1997.
  • Sodomizing The Virgin Vamps − 1997 Total Fucking Darkness -demo ja livemateriaalia.
  • Live In Dynamo '99 − 1999 Livemateriaalia.
  • Princess of Darkness − 1999 Livemateriaalia.
  • Venus in Fear − 2000.
  • The Beginning of Filthness − 2000 Bootlegkokoelma. Myös demomateriaalia.
  • Vamperotica − Songs from the other side − 2000 Bootlegkokoelma.
  • PanDaemonAeon − 2001 Bootlegkokoelma, myös livemateriaalia.
  • Rotten Stench of Early Days... − 2004 Invoking the Unclean-demo, Orgiastic Pleasures-demo & Black Goddess Rises-demo.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cradle of Filth.