Costa Concordian karilleajo

Italialaisen Costa Crociere -yhtiön loistoristeilijä Costa Concordia puoliksi uponneena.

Costa Concordian karilleajo oli italaialaisen loistoristelijän Costa Concordian osittainen uppoaminen perjantaina 13. tammikuuta 2012 riuttaan törmäyksen jälkeen. Ohjausvirheestä johtunut onnettomuus tapahtui lähellä Giglion saarta Toscanan rannikolla Italiassa. Laivasta pelastautui noin 4 200 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Onnettomuudessa kuoli 32. 64 loukkaantui, joista kaksi vakavasti. Ainakin yksi kuolleista oli miehistön jäsen. Laiva maksoi 450 miljoonaa euroa.

Costa Concordian kapteeni Fransesco Scettino ohjasi laivan lähelle rantaa, koska halusi vanhan tavan mukaan tervehtiä saarella asuvaa ystäväänsä. Koska kapteeni ei suunnistanut laitteiden avulla, kapteenilla oli väärä käsitys aluksen reitistä ja alus törmäsi särkkään. Heti törmäyksen jälkeen aluksen sähköt katkesivat joksikin aikaa ja alus kallistui. Kapteeni ilmoitti merivartiostolle, että laivassa oli vain sähkövika. Silti hän ajoi laivan matalaan veteen uppoamisen varalta ja ilmoitti matkustajille ja satamaan sähköviasta. Miehistöllä oli nopeasti pelastusliivit päällään. Kallistuma paheni äkkiä pahaksi noin tunnin päästä karilleajosta.

Kapteeni päätti lopulta evakuoida laivan, mutta hätäkutsu lähetettiin vasta evakuoinnin alettua. Lisäksi kapteeni ja perämies poistuivat laivasta useita tunteja ennen viimeisiä matkustajia, mikä oli määräysten vastaista. Kapteeni ei myöskään suostunut palaamaan laivalle rannikkovartioston käskystä huolimatta, vaan poistui paikalta..

Kapteeni ja yliperämies pidätettiin ja heitä epäiltiin useista kuolemantuottamuksista ja laivansa hylkäämisestä. Haaksirikosta syytettiin myös seitsemää muuta henkilöä. Toukokuussa 2013 oli tiedossa, että jos onnettomuuden tutkinta viedään oikeuteen, kapteenia uhkaa 20 vuoden vankeustuomio aluksensa hylkäämisestä ja kuolemantuottamuksesta.

Onnettomuus

Suunniteltu reitti.

Haaksirikkoutunut Costa Concordia yöllä.

Loistoristeilijä Costa Concordia ajoi karille perjantaina 13. tammikuuta 2012 illalla noin 21.45 paikallista aikaa lähellä Giglion saarta Toscanan rannikolla Italiassa. Laiva lähti Civitavecchian satamasta Rooman lähistöltä samana päivänä, ja tarkoituksena oli purjehtia viikon mittainen risteily nimeltä ”sitrusten tuoksu” kohteina: Savona, Marseille, Barcelona, Palma, Tunis ja Palermo.

Laiva oli onnettomuuden sattuessa poissa reitiltä, mikä johtui siitä, että kapteeni pyrki tekemään perinteisen "kunniakumarruksen" (inchino) eli ajamaan mahdollisimman läheltä pimeässä valot päällä sumutorvet huutaen Giglion saaren ohi. Kapteeni myönsi lopulta kuulusteluissa ajaneensa laivan kiertämään saarta, koska halusi tervehtiä saarella ollutta vanhaa kollegaansa Mario Palomboa. Reitiltä poikkeaminen oli laivayhtiön määräysten vastaista. Kapteeni suunnisti saaren lähellä näköaistinsa ja aiemman kokemuksensa pohjalta, mutta määräsi käännöksen liian myöhään, jolloin alus joutui matalaan veteen. Kun kapteeni huomasi, että alus oli vaarallisen lähellä saarta, hän pyrki ajamaan aluksen kohti satamaa, mutta se oli liian myöhäistä, koska laivalla oli liikaa nopeutta. Matkustajat kertoivat jälkikäteen aluksen ajaneen hyvin läheltä saarta.

Onnettomuuden tapahtumapaikka.

Tarkempi kartta laivan viimeisestä reitistä ja kellonajoista.

Syvyyskartta.

Kaavakuva haaksirikkoutuneesta aluksesta.

Costa Concordia karilla ilmasta kuvattuna

Karilleajopaikka oli Giglio-saaren edustalla 300 metrin päässä satamasta. Matala särkkä pistää ulkonevasti muusta saaresta ja on tavallaan tiellä, kun saarta lähestytään etelän tai kaakon suunnasta. Kun alus osui särkkään, vasempaan kylkeen syntyi 70 metrin pituinen aukko. Alus jatkoi matkaansa vielä 700 metriä.

Törmäyshetkellä laivan valot sammuivat hetkeksi ja matkustajille ilmoitettiin häiriöstä sähköjärjestelmässä. Laiva kallistui pian ja monet päättivät jo ilman virallista evakuointi-ilmoitusta pyrkiä pelastusveneelle. Matkustajat näkivät miehistöä pelastusliivit päällä kauan ennen kuin matkustajille oli tiedotettu evakuoinnista. Miehistö aloitti ilman kapteenin lupaa pelastusveneiden asentamisen käyttökuntoon.

Matkustaja soitti satamaan, että laivalla oli ongelmia, muun muassa tavaroita oli pudonnut hänen päähänsä. Päällystö keskusteli monta kertaa puhelimessa sähkökatkosta manteereella olevien ihmisten kanssa, oli yhteydessä muun muassa varustamon edustajaan. Kun rannikkovartioston edustaja kyseli kello 22.12 laivan tilaa, päällystö vastasi, että kyse oli vain sähköviasta, vaikka kysyttiin erityisesti, onko muita ongelmia. Kapteeni ei maininnut karilleajoa sanallakaan. Myöhemmin yliperämies kertoi italialaislehtien mukaan kuulustelijoille, että kapteeni kaunisteli tahallaan laivan tilannetta. Kello 22.20 miehistö käski pelastusliiveihin pukeutuneita pakokauhuisia matkustajia palaamaan hytteihinsä. 22.26 kapteeni ilmoitti vesivuodosta satamaan, ja pyysi hinaajaa.

Vielä noin kello 22.30 kapteeni tilasi ravintolassa illallista ja oli nuoren kielenkääntäjän seurassa. Laivan kokki ihmetteli, miten kapteeni oli niin välinpitämätön vaarallisessa tilanteessa. Samaan aikaan Costa Concordia ei vastannut poliisin partioaluksen viestiin.

Kallistuman pahetessa matkustajat päätettiin evakuoida. Satamalle ilmoitettiin mahdollisesta laivan törmäyksestä kello 22.42. Tällöin oli kulunut noin puolitoista tuntia karilleajosta, kellon ollessa noin 22.50. Nyt kapteeni kehotti matkustajia menemään hytteihinsä ja pukeutumaan pelastusliiveihin. Liikkuminen kallellaan olevassa aluksessa oli vaikeaa, koska muun muassa hissit eivät toimineet. Viivytys johtui siitä, ettei kapteeni uskonut alussa tilannetta vakavaksi. Kapteeni päätti ajaa aluksen matalaan veteen ja ankkuroitua lähelle maata. Tämän kapteeni teki laivan mahdollisen uppoamisen varalta pelastaakseen matkustajat. Aluksen ajo rannan lähelle oli tilanteessa vaarallinen toimenpide, mutta onnistui. Hätäkutsu lähetettiin vasta evakuoinnin ollessa meneillään.

Eräässä vaiheessa osa miehistöstä käski matkustajia hytteihin, osa veneille. Laiva alkoi kallistua nopeasti, mikä johti matkustajien paniikkiin. Matkustajien evakuionti vei tunteja. Ilmeisesti laivan henkilökunta ei osannut pudottaa pelastusveneitä, ja kallistuman takia kaikkia pelastusveneitä ei saatu enää käyttöön. Ihmisiä putosi portailta. Satakunta ihmistä hyppäsi veteen ja ui rantaan. Myös aluksen miehistö oli pakokauhun vallassa. Miehiä evakuoitiin ennen naisia ja lapsia, ja moni miehistön jäsen jätti aluksen ennen matkustajia. Toisaalta jotkut yksittäiset miehistön jäsenet ja matkustajat auttoivat parhaan kykynsä mukaan matkustajia pääsemään laivan uumenista.

Hylky oli lähimmillään noin 50 metrin päässä rannasta. Sää oli hyvä eikä tuullut kovasti. Kapteeni väitti jälkikäteen pudonneensa pelastusveneeseen, kun laiva kallistui ja jääneensä siihen tunniksi jumiin ennen kuin miehistö sai laskettua pelastusveneen, koska muut pelastusveneet olivat tiellä. Vastoinkäymisistä huolimatta miehistö evakuoi alusta melko tehokkaasti.^lähde?

Kapteeni poistui laivasta kello 23.30. Kannella oli yhden aikaan vielä 100 evakuoitavaa, ja uumenissa lisää. Viimeiset matkustajat ja miehistön jäsenet poistuivat noin kello 03.00. Kapteeni oli ilman virkapukua pelastusveneessä viltti lämmikkeenään. Samoin perämies pakeni laivalta vastoin ohjetta, että päällystö jättää laivan vasta sitten, kun kaikki matkustajat on pelastettu. Yhtiön tiedottajan mukaan kapteeni olisi silminnäkijöiden mukaan viipynyt aluksella melko kauan. Kapteeni viipyi laivalla evakuointikäskyn jälkeen kuitenkin korkeintaan 45 minuuttia, vaikka matkustajien pelastaminen vei tunteja. Kapteeni ei suostunut palaamaan laivalle pelastustöitä valvomaan rannikkovartioston kehotuksesta huolimatta noin kello 1.46 eikä tuntia ennen sitä, jolloin rannikkovartiosto oli ottanut yhteyttä ensimmäisen kerran kapteeniin. Hän väitti Livornon rannikkovartioston komentaja Gregorio Maria de Falcolle vastoin logiikkaa johtavansa pelastustyötä maalta, että hän ei voinut palata laivalle veneellään, koska sen moottori oli sammunut ja myös siksi, että muut tekevät pelastustyön kuitenkin. Rannikkovartioston komentaja aloitti viimeisen puhelun rauhallisesti, mutta suuttui Schettinon haluttomuudesta palata laivalle ja oli niin vihainen kapteenille, että kiroili. De Falco sanoi myös, että kapteenin pitäisi tietää, montako ruumista laivalla on, ei hänen. Sitten kapteeni pakeni paikalta taksilla. Schettinon asianajajan mukaan kapteeni ei päässyt takaisin laivalle, koska alus oli kallistunut pahasti.^lähde?

Pelastustoimet

Pahasti kallistuneesta laivasta etsittiin uhreja myös sukeltamalla. Kaksi ihmistä löytyi seuraavana päivänä elossa laivan sisältä. Italian rajavartioston sekä meri- ja ilmavoimien helikopterit tekivät evakuointilentoja. Alus on kyljellään puoliksi veden alla kääntyneenä tulosuuntaansa, mutta se ei uppoa kokonaan, koska alla on hiekkasärkkä. Laivassa oli onnettomuuden sattuessa 2 380 tonnia polttoainetta^lähde?, minkä pelättiin aiheuttavan ympäristökatastrofin.

Katastrofia ei kuitenkaan syntynyt. Aluksesta tyhjennettiin 2 000 tonnia öljyä ja jätevettä. Myös sää voi aiheuttaa ongelmia. Jos meri alkaa aaltoilla rajusti, kyljellään makaava alus voi liikahtaa särkältä ja upota 70 metrin syvyyteen.

Miehistö

Costa Concordia kyljellään

Laivalla oli onnettomuuden sattuessa 4 229 henkeä, joista 1 023 miehistön jäsentä. Laivalla olleet matkustajat edustivat 62 kansallisuutta (tuhat italialaista, 500 saksalaista ja 160 ranskalaista). Miehistöstä suurin osa ei ollut varsinaisia merimiehiä, vaan heidät oli palkattu huolehtimaan matkustajien viihtyvyydestä, kuten huolehtimaan laivan ravintoloista, baareista, uima-altaista, teattereista ja kasinoista. "Kaikki merkit viittaavat siihen, että suurinta osaa miehistöstä voisi verrata hotellihenkilökuntaan, jolla ei ole mitään merimieskoulutusta", toteaa Johan Dalby, joka on merenkulun turvallisuutta tutkivan Marine Risk Management -yhtiön toimitusjohtaja. Suuri osa henkilökuntaa oli aasialaista, eivätkä he puhuneet kuin vähän englantia eikä italiaa ollenkaan.

Pelastuneet ja uhrit

Kuolleita on 30, kaksi kadoksissa tilanteen 22. maaliskuuta 2012 mukaan. Laivalla oli kaksi suomalaista matkustajaa. Asianomaiset ovat vahvistaneet Suomen ulkoministeriölle tiedon, että he olivat mukana turmassa ja selvisivät alukselta loukkaantumattomina [[41]]--

Tutkinta

Alussa laivayhtiö väitti, että alus oli reitillään, mutta muutti kantaansa. Yhtiön mielestä turma oli kapteenin syy, koska kapteeni päätti ajaa laivan pois reitiltään. Myöskään yhtiön mielestä päällystö ei toiminut hätätilanteessa niin kuin sen olisi pitänyt toimia. Laivan kapteeni Francesco Schettino ja ensimmäinen perämies Ciro Ambrosio pidätettiin kuulustelujen jälkeen epäiltynä kuolemantuottamuksesta, haaksirikosta ja poistumisesta laivasta ennen kuin kaikki matkustajat oli pelastettu. Alussa kapteeni kiisti kaikki syytteet ja sanoi, että karia ei ollut merikartassa ja että miehistö poistui viimeisenä.

Kapteeni sai italialaisten vihat niskoilleen toiminnallaan ja valheillaan, ja senkin takia hän oli 17. tammikuuta 2012 poliisivartiossa. Kapteenin ilmoitettiin olevan onnettomuuden takia murtunut mies.

Uusimpien tietojen mukaan kapteeni ei poistunut laivalta ensimmäisten joukossa, mutta ei viimeisenäkään. Puolustus sanoo kapteenin pelastaneen ihmishenkiä, koska hän ohjasi vaurioituneen aluksen matalaan veteen. Kapteeni määrättiin 18.1. kotiarestiin. Arvostetun Lloyd's List Intelligencen mukaan kapteeni oli aiemmin ajanut läheltä saarta yhtiön luvalla. Schenninon kuuleminen aloitetiin maaliskuun alussa. Syyttäjä vaati Schettinolle yli 2 000 vuotta vankeutta, josta 12 vuotta tulisi pelkästään laivan hylkäämisestä. Kapteenia alettiin kuulla oikeudessa maaliskuun alussa 2012. Oikeus totesi toukokuussa 2012 kapteenin kyvyttömäksi tehtäväänsä, koska oikeuden mielestä tämä ei toiminut tarpeeksi sinnikkäästi komentotehtävissä ja ottanut tarpeeksi vastuuta matkustajien turvallisuudesta. Tutkijoiden mielestä kapteeni ei hallinnut pelastusoperaatiota. Oikeuden mielestä vastaavanlainen onnettomuus saattaisi toistua, jos Schettino jatkaisi kapteenin tehtävissä. Varsinaisen oikeudenkäynnin uskottiin vievän vuosia, ja siinä aiottiin syyttää seitsemää muutakin laivayhtiön jäsentä kuin Schettinoa.

Kun onnettomuudesta oli kulunut vuosi laivasi makasi yhä hiekkasärkällä.

Kapteeni Scettino syytti jälkikäteen onnettomuudesta indonesialaista ruorimiestä joka ei ymmärtänyt ohjeita kielivaikeuksen takia, ja muitakin miehistön jäseniä, jotka eivät tiedottaneet kapteenille, että edesssä on maata, ja näin kapteeni uskoi kaiken olleen kunnossa. Scettino väitti yhä pudonneensa pelastusveneeseen vahingossa.

Toukokuussa 2013 kapteenia uhkasi 20 vuoden vankeustuomio kuolemantuottamuksesta ja aluksen hylkäämisestä. Kesällä oli määrä päättää aloitetaanko oikeudenkäynti. Scettinon asianajajan mukaan onnettomuus oli työtapaturma.