Cornelius Cruys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cornelius Cruys

Cornelius Cruys (ven. Корнелий Иванович Крюйс Kriuis, 4. kesäkuuta 1655 – 3. kesäkuuta 1727) oli norjalaissyntyinen Venäjän keisarillisen laivaston amiraali ja Itämeren laivaston ensimmäinen komentaja.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cruys syntyi Norjassa ja oli puoliksi norjalainen ja puoliksi hollantilainen. Hän kasvoi ja asui Hollannissa työskennellen merimiehenä. Vuonna 1680 hänestä tuli kauppalaivan kapteeni, jona hän purjehti Hollannin, Espanjan, Portugalin ja Karibian väliä. 1696 Hän liittyi Hollannin laivastoon, jossa hän valvoi sotalaivojen rakennustöitä Amsterdamin telakalla.

Pietari Suuri vieraili Hollannissa tutustumassa sen laivastoon ja laivanrakennukseen värväten perusteilla olevaan Venäjän laivastoonsa ulkomaisia ammattilaisia rakentajista ja merimiehistä. Tsaari palkkasi myös Cruysin laivastoonsa vara-amiraaliksi. Hänestä tuli Pietarille tärkeä neuvonantaja merenkulkuun liittyvissä asioissa.

Cruysia pidetään yhtenä Venäjän laivaston pääarkkitehdeista. 1700-luvun alussa Cruys osallistui suureen Pohjan sotaan. Hän komensi Itämeren laivastoa 1705 alkaen ja oli mukana suunnittelemassa Kronstadtin linnoitusta, joka oli tärkeä Ruotsia vastaan käydyn sodan aikana. Cruys johti Kronstadtin puolustusta, kun venäläiset torjuivat ruotsalaisten hyökkäyksen 1705. Hänestä tuli tsaarin 1698 perustaman telakkasatamakaupunki Taganrogin ensimmäinen venäläinen kuvernööri. Mustanmeren alueella Cruys osallistui myös vuosien 1710–1711 Venäjän–Turkin sodan vähäisiin meritaisteluihin. Sodan aikana hän teki myös ensimmäiset kartat Asovanmerestä ja Donista.

Vuonna 1714 Cruysia syytettiin sotaoikeudessa pelkuruudesta taistelussa ja hänet tuomittiin kuolemaan. Pietari kuitenkin armahti hänet. Vuonna 1720 Cruys nimettiin vasta perustetun Venäjän amiraliteetin toiseksi johtajaksi.[1]

Cruys työskenteli tsaarin alaisuudessa yli 25 vuotta ja yleni korkeimpaan amiraalin arvoon 1721. Hän kuoli Pietarissa 1727.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Longley, David: Imperial Russia 1689–1917, s. 6, 333, 344. Longman, 2000. ISBN 0-582-31990-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Longley

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]