Constantin Cantemir

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Constantin ja vanhin poika Antioh Cantemir. Aikalaiskuvaus.

Constantin Cantemir (162721. elokuuta 1693 Iași, Moldova (nyk. Romania)) oli Moldovan ruhtinas[1] kesäkuusta 1685 maaliskuuhun 1693.[2] Hän jäi viimeiseksi pajarineuvoston valitsemaksi Moldovan ruhtinaaksi.[3]

Constantin oli alkujaan maatyöläistaustainen palkkasoturi, joka 17 vuoden palveluksen jälkeen yleni valakialaisruhtinas Grigore I Ghican ylimmäksi adjutantiksi. Suuren Turkin sodan aikana hän ansioitui monissa taisteluissa osmanien puolella ja pääsi näin sulttaanin suosioon.

Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Grigore Ghican tytär Anastasia. Vuonna 1670 hän meni naimisiin jalosukuisen Ana Bantăşin kanssa ja nousi Moldovan voivodiksi, ruhtinaaksi 71-vuotiaana vuonna 1685.

Kouluja käymätön Constantin ei itse osannut lukea, mutta huolehti molempien poikiensa Antiohin ja Dimitrien koulutuksesta. Molemmista pojista tuli aikanaan moldovalaisruhtinaita ja hänen tyttärensä Elisaveta avioitui ruhtinas Mihai Ion Racovitan kanssa. Myös toisen tyttären Ruxandran aviomies Lupu Costachi oli moldovalaisylimys.

Constantin ehti avioitua vielä kolmannen kerran, Ruxandra Harasin kanssa.[4][2] Hän kuoli luonnollisesti Iașissa vuonna 1693. [3]

Constantin oli rohkea, mutta oppimaton. Politiikassa hän oli opportunisti, joka totteli osmanivaltaa, mutta kertoi turkkilaisten liikkeistä näiden vastustajille Habsburgien Itävallalle ja Puola-Liettualle.

Vuonna 1691 hän mestautti merkittävän historioitsijan ja oppineen Miron Costinin ja hänen veljensä hetman Velicico Costinin vallankaappausjuonitteluista syytettynä. Jälkikäteen paljastui, että veljekset olivat joutuneet salaliiton uhreiksi. Constantin ehti katua päätöstään useita kertoja. [5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hospodar
  2. a b Genealogy of the Cantemir family Viitattu 25.10.2012
  3. a b Astrid Steiner-Weber: Acta Conventus Neo-Latini Upsaliensis: Proceedings of the Fourteenth International Congress of Neo-Latin Studies, s. 767. BRILL, 2012. ISBN 9004226478.
  4. Historians of Ottoman Empire, Mihai Maxim (200): Dimitrie Cantemir[vanhentunut linkki] Viitattu 25.10.2012
  5. Alexandru Duţu: Romanian humanists and European culture: a contribution to comparative cultural history, s. 122. Editura Academiei Republicii Socialiste România, 1977. ISBN.
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.