Constance Markievicz
| Constance Markievicz | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Constance Georgine Markievicz o.s. Gore-Booth |
| Syntynyt | 4. helmikuuta 1868 Lontoo, Englanti, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 15. heinäkuuta 1927 (59 vuotta) Dublin, Irlannin vapaavaltio |
| Kansalaisuus | irlantilainen |
| Arvonimi | kreivitär |
| Puoliso | Casimir Dunin-Markievicz |
Constance Georgine Markievicz (myös muodossa Markiewicz, o.s. Gore-Booth; 4. helmikuuta 1868 Lontoo – 15. heinäkuuta 1927 Dublin)[1] oli irlantilainen kreivitär ja radikaali nationalistinen poliitikko. Hänet valittiin vuonna 1918 ensimmäisenä naisena Ison-Britannian parlamenttiin, tosin muiden Sinn Féin -puolueen edustajien tavoin hän kieltäytyi ottamasta edustajanpaikkaansa vastaan.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Constance kuului Gore-Boothin sukuun, joka edusti Irlannin englantilaistaustaista ja protestanttista aatelia. Hänen isänsä oli Sir Henry Gore-Booth, joka omisti merkittävän Lissadellin tilan Irlannin Sligossa. Constancen sisar Eva Gore-Booth oli tunnettu suffragetti. Constance esiteltiin vuonna 1887 kuningatar Viktorian hoville, ja hän opiskeli vuodesta 1893 alkaen Lontoon Slade School of Art -taidekoulussa. Oleskellessaan myöhemmin Pariisissa hän tutustui puolalaiseen kreivi Kazimierz Dunin-Markiewicziin ja meni tämän kanssa naimisiin vuonna 1900.[1][2] Pariskunta asui vuodesta 1903 Dublinissa Irlannissa, jossa Constancen mielenkiinto alkoi suuntautua Irlannin politiikkaan.[1] Hän joutui eroon puolisostaan ensimmäisen maailmansodan puhjettua, jolloin kreivi Markievicz lähti sotakirjeenvaihtajaksi Balkanille.[2]
Markievicz liittyi vuonna 1908 Sinn Féiniin ja Inghinidhe na hÉireann (Irlannin tyttäret) -nimiseen militanttiin nationalistiseen naisjärjestöön.[1] Seuraavana vuonna hän perusti Na Fianna Éireannin, partioliikettä muistuttaneen järjestön, jonka todellinen tarkoitus oli kouluttaa nuorista pojista taistelijoita itsenäisyysliikettä varten. Hän läheni myös James Larkinin ja James Connollyn johtamaa työväenliikettä ja osallistui vuoden 1913 Dublinin suuren työsulun aikana työtaisteluun liittyneiden työläisten perheiden muonittamiseen.[1][2] Markievicz oli mukana myös Irlannin kansalaisarmeijan (ICA) perustamisessa.[2] Hänet pidätettiin ensimmäisen kerran vuonna 1911 osallistumisesta kuningas Yrjö V:n vastaiseen mielenosoitukseen.[1]
Markievicz otti huhtikuussa 1916 osaa Irlannin pääsiäiskapinaan. Hän toimi kapinaviikon aikana Michael Mallinin lähimpänä alaisena tämän komentopaikalla Dublinin St. Stephen’s Greenin luona ja osallistui myös taisteluihin.[2] Kapinaan osallistui muitakin naisia, mutta Markievicz oli ainoa nainen, joka joutui kapinan kukistamisen jälkeen sotaoikeuteen. Hänet tuomittiin 4. toukokuuta pidetyssä istunnossa kuolemaan, mutta tuomio lievennettiin hänen sukupuolensa vuoksi elinikäiseksi pakkotyöksi. Markievicz oli lopulta vankilassa vain 13 kuukautta, kunnes hän vapautui yleisellä armahduksella kesäkuussa 1917.[1][2] Hänet tosin vangittiin pian uudestaan hänen yllytettyään irlantilaisia vastustamaan asevelvollisuuskutsuntoja.[3]
Markievicz istui vielä vankilassa, kun hänet valittiin joulukuun 1918 parlamenttivaaleissa parlamentin alahuoneeseen Dublinin St Patrick’sin vaalipiirin edustajana. Hän oli ensimmäinen Britannian parlamenttiin valittu nainen, mutta muiden Sinn Féinin edustajien tavoin hän ei ottanut paikkaansa vastaan, sillä he kieltäytyivät vannomasta uskollisuudenvalaa Englannin kuninkaalle.[1] Parlamentti oli hieman aiemmin hyväksynyt lain naisten äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta.[3]
Sinn Féinin edustajat perustivat Dubliniin oman parlamentin, Dáil Éireannin, johon myös Markievicz liittyi vankilasta vapauduttuaan maaliskuussa 1919.[1] Hänestä tuli huhtikuussa tasavaltalaishallituksen työministeri, missä tehtävässä hän toimi kaksi vuotta. Hän toimi myös Cumann na mBan -naisjärjestön johtajana.[2] Kesäkuussa 1919 brittiviranomaiset tuomitsivat Markieviczin jälleen neljäksi kuukaudeksi pakkotyöhön kansankiihotuksesta ja seuraavana vuonna hän sai kahden vuoden tuomion. Tällä kertaa hän vapautui Irlannin vapaussodan päättäneen rauhansopimuksen yhteydessä annetulla armahduksella.[3] Hän vastusti katkerasti Ison-Britannian ja Irlannin sopimusta ja tuki sopimuksen vastustajia Irlannin sisällissodassa.[2] Elokuussa 1923 Markievicz valittiin Irlannin vapaavaltion parlamenttiin, mutta Sinn Féinin edustajat kieltäytyivät jälleen vannomasta uskollisuudenvalaa kuninkaalle eivätkä ottaneet paikkojaan vastaan.[1] Marraskuussa hän joutui vielä kerran vankilaan, mutta vapautui ryhdyttyään nälkälakkoon.[3]
Markievicz liittyi Éamon de Valeran vuonna 1926 perustamaan Fianna Fáil -puolueeseen, ja hänet valittiin seuraavana vuonna sen edustajana parlamenttiin. Hän kuoli kuukautta vaalien jälkeen ehtimättä ottaa paikkaansa vastaan.[1] Hänet haudattiin Dublinin Glasnevinin hautausmaalle.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Alison Eldridge: Constance Markievicz (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 3.5.2014.
- ↑ a b c d e f g h Countess Constance Markievicz (englanniksi) BBC 2009. Viitattu 3.5.2014.
- ↑ a b c d e John Simkin: Constance Markiewicz (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 3.5.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Constance Markievicz Wikimedia Commonsissa
- Constance Georgina de Markievicz (englanniksi) Oireachtas (Irlannin parlamentti)
- Gerard O'Brien: Markievicz, Constance (1868–1927) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com.
| ||||||||||||||||||||||
